Muita miehensä äitejä?

Minkä hiton takia se mies ylipäätään menee sinne kauppaan, jos ei tiedä mitä on menossa ostamaan? Oisko se kauppalappu ratkaisu? Toteuttamistapoja on useita. Toiset pitää listaa esillä esim. jääkaapin ovessa, ja kirjoittaa siihen aina kun tulee mieleen tarvittavaa tai jokin loppuu/käy vähiin. Meillä toinen kirjoittaa lapun ennen kauppaan lähtöä, ja kysyy onko jotain tarvittavaa mielessä, eli tehdään lista yhdessä. Käydään lopuksi lista yhdessä läpi ja muistellaan oliko vielä jotain mikä puuttuu.

Toi tavaroiden löytämättömyys on kyllä exän kohdalta tuttua. Kyllä siinä monet kerrat hermot meni, kun yksi vinkuu missä jokin on eikä löydy, vaikka tasan tarkkaan kerroin missä kohdassa on. Kädestä pitäen olisi kaikki pitänyt näyttää.

Exän kanssa oli kyllä muutenkin usein tuollainen olo, että olisin äitinä ollut itseäni vanhemmalle ihmiselle. Siivotessa piti aina tasan tarkkaan kertoa mitä pitää tehdä, ja vahtia että kun/jos saa jonkun jutun tehtyä, sen jälkeen kertoa mitä tekee seuraavaksi. Ei voinut antaa listaa että ensin keräät tavarat, sitten imuroit, sitten pyyhit pölyt, koska tyyppi unohtui kesken tavaroiden laiton haahuilemaan ja esim. lukemaan vanhoja lehtiä, ja ei enää muistanut mitä seuraavaksi piti tehdä ja miten. Hänellä kyllä oli jotain "lieviä" neurologisia hankaluuksia lapsena jotka "oli hoidettu". Mutta melko raskasta vuodesta toiseen joka ikinen siivouskerta käydä sama rumba kun ei millään oppinut. Lopulta en enää jaksanutkaan sitä jatkuvaa unohtelua ja kädettömyyttä ja erosin.

Oli melkoisen hieno tunne nykyisen mieheni kanssa, kun tajusin että tämä minua useamman vuoden nuorempi mies osaa ihan itse siivota oma-aloitteisesti. Hän osaa laittaa pyykkikoneen päälle tarvittaessa, ja jopa laittaa pyykit kuivumaan kun kone on pessyt. Hän osaa vaihtaa ja viedä roskapussin kun roskis on täynnä. Ja kun yhdessä alettiin siivoamaan pystyin keskittymään omaan hommaani kun toinen osasi ihan itse katsoa mikä homma on tehty ja mikä tekemättä, ja tarttua siihen tekemättömään ja alkaa töihin. Ei tarvinnut tunnin puurtamisen jälkeen huomata että toinen on saanut vietyä sukkansa pyykkikoriin, nostanut lehtipinon pöydän alta sohvalle ja jäänyt lukemaan kolmatta käteensä osunutta lehteä.

Nyt (exän jälkeen) osaan ainakin arvostaa nykyistä miestäni, ja on ihanaa olla oikeasti tasa-arvoisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies kirjoitustaidoton, jos sille pitää listakin tehdä valmiiksi?

Ei aina auta miehen kirjoitustaito, jos vaimolle ei kelpaa juuri ne tarvikkeet, joita mies ostaa. Jotkut on näistä tosi tarkkoja, ja jos tuot vääränlaista, niin siitäkin valitetaan.

Tää on niin tuttua. Kauppalapussa lukee: leipä, mehu, juusto. Tuon ruispaloja, omenamehua ja Oltermannia. Kotona saan kuulla että ihan väärin meni: olisi pitänyt tuoda hiivaleipää, appelsiinimehua ja Edamia.

Eikö teillä kyetä normaaliin keskusteluun? Jos minä teen tuollaisen lapun, mies kysyy että onko väliä minkälaisia tuon? Jos ei niin mies ostaa mitä haluaa/mistä tietää minun pitävän, tai jos on väliä kerron millaisia haluan. Yleensä kyllä kerron jo listaa tehdessäni/antaessani millaisia haluan tai kirjoitan tarkemman listan. Jos on oikein tarkkaa voidaan sopia että mies soittaa kaupasta kun näkee mitä siellä hyllyssä on vaihtoehtoina, ja katotaan sitten mitä ostaa.

Mulla on myös vähän avuton mies joskus..ei ole parantanut asiaa se että olen itse perfektionisti ja mies kokee tarvitsevansa aina varmistuksen minulta.

Asiosta on puhuttu ja mies nykyään tekee päätöksiä ihan itsekkin.

Sun oikea ongelma taitaa olla se että mies vastuuttaa sua. Se on melko yleistä miehiltä.

Noissa kauppa asiossa ja muissakin heitä pallo takaisin miehelle ystävällisesti niin oppii.

Ens kerralla ei ehkä kannata vastata phelimeen kun on lähtenyt kauppaan.

Antakaa nyt hyvänen aika miehienne päättää välillä omista asioistaan kuten nyt syömisestään. Ei mikään ihme että toinen lamaantuu osaamattomaksi kun oma tahto riisutaan pois niin ettei edes omilla rahoillaan saa ostaa. mitä tykkää. Ostakaa itse mieleisenne pöperöt jos ei miehen tuomat kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt hyvänen aika miehienne päättää välillä omista asioistaan kuten nyt syömisestään. Ei mikään ihme että toinen lamaantuu osaamattomaksi kun oma tahto riisutaan pois niin ettei edes omilla rahoillaan saa ostaa. mitä tykkää. Ostakaa itse mieleisenne pöperöt jos ei miehen tuomat kelpaa.

Ja tosiaan jos koko lapsuus on ollut tätä ettei mistään saa päättää vaan ainoastaan äiti on se joka valitsee niin sehän tätä uusavuttomuutta synnyttää.

Meillä sama. Lisäksi en itse tykkää/muista/ehdi kirjoitella kauppalappuja, ja silloin harvoin kun kirjoitetaan, niin se jää tietysti kotiin.

Nyt pari kuukautta ollaan käytetty sellaista Bring-kännykkäappia. Appi meillä molemmilla puhelimessa yhteisellä tilillä, kumpikin voi lisätä sinne tarvittavia tavaroita/ruoka-aineksia, ja ruksata pois heti kaupassa kun on ostettu eli pysytään molemmat perillä siitä, mitä on ostettu ja mitä on ostamatta ihan livenä. Suosittelen lämpimästi. Enhän minä sinne muista aina heti kirjoittaa kaikkea tarvittavaa yhtään sen paremmin kuin kauppalappuun, mutta on silti ollut tosi hyödyllinen.

Sun vika. Et ole kouluttanut miestäsi paremmin. 

Jätä se, kouluta se, tai sopeudu tilanteeseen valittamatta. Ei luulis olevan liian vaikeaa.

Kuinka paljon te oikein syötte päivässä jos aina pitää kaapit tursuta monia erilaisia ruokia? Meillä syödään arkisin ihan simppeleitä juttuja eikä niiden muistamiseen tarvita mitään lappuja. Onhan se nyt kumma jos ihminen ei muistaisi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon te oikein syötte päivässä jos aina pitää kaapit tursuta monia erilaisia ruokia? Meillä syödään arkisin ihan simppeleitä juttuja eikä niiden muistamiseen tarvita mitään lappuja. Onhan se nyt kumma jos ihminen ei muistaisi syödä.

Mitä hittoa sä selität? Kaikki ei käy kaupassa joka päivä, ja sieltä kaupasta voi ostaa paljon muutakin kun pelkkää ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään meni taas riitelyksi, kun mieheni ei oikeastaan osaa tehdä mitään itsekseen..

Mies meni siis jälleen kerran ruokakauppaan, ja vartin päästä alkoi soittelu mitä meiltä puuttuu. Vastasin tähän jo vähän ärtyneellä äänensävyllä, että eikö hän taaskaan katsonut mitä pitää ostaa(sanon tästä asiasta joka IKINEN kerta!)

Mieheni tiuskaisi pari kirosanaa ja löi luurin korvaan. Sitten hän tuli kotiin ilman ostoksia mököttämään, kun ei hän osannut ostaa mitään!

Eri asiahan olisi, jos tämä olisi jokin kerran kuussa unohdus, mutta tää tapahtuu ihan_joka_kerta! On myös muita esimerkkejä mutta tää on viimeisin..

Olenko ainoa miesvauvan vaimo täällä?

Mä olen  yhden miesvauvan ex-vaimo. Ei noita jaksa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan joka päivä sitä mitä sinä päivänä halutaan itse syödä. Ei ole tuommoisia ongelmia.

Eli jos haluatte vaikka syödä joka päivä aamupalaksi leipää, tuotte joka päivä kaupasta voipaketin, juustopalan, leikkelettä ja kurkun? Iltapalateetä varten tuotte paketillisen teetä ja aamukahvia varten kahvipaketin? Eikö kaapit täyty avatuista ja kerran syödyistä voipaketeista sun muista?

Kaikkia ruokia ei kannata ostaa joka päivä ja siten niitä on joskus aktiivisesti muistettava ostaa.