Mistä asioista teille on sanottu, että "kyllä sinäkin tässä iässä/vanhempana sitten..." Pitikö tämä paikkaansa?

"Kyllä sinäkin sitten vanhempana, kun saat lapsia haluat muuttaa kauemmaksi keskustasta omakotitaloon." Nope. Erityisen typeräksi tämän tätini lausahduksen tekee se, että olen elänyt koko elämäni Helsingin kantakaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Teininä kuulin jatkuvasti että kyllä sinä sitten vanhempana tulet pukeutumaan muutenkin kuin mustiin vaatteisiin ja että tuo on vain ohimenevä vaihe. No, olen 34 ja pukeudun edelleen samalla tavalla että aika kauan on tuo "vaihe" kestänyt :D

Haha, sama täällä! Besserwissereiden kauhuksi voisi kyllä sanoa, että jos mustaan kerran rakastuu, niin se rakkaus myös kestää. Kaikki teini-iän ylittäneet mustaan pukeutuvat sukulaiseni, kaverini ja tuttavani voisivat allekirjoittaa tuon. Musta on elämäntapa, ei muotivillitys :D

t. edelleen mustiin pukeutuva 31 vee

"Sitten vasta tajuat elämästä jotain, kun saat lapsia." Tämä on kyllä typerin lohkaisu ikinä! En ole lisääntynyt vieläkään, koska en edes halua lisääntyä. Ikää jo 38, silti tietääkseni tajuan elämästä aika paljonkin! Miksi tarvittaisiin lapsia elämän tajuamiseen, häh?!!

- "hankit lapsia"

- "haluat omakotitalon/rivarin tms"

- "lakkaat käyttämästä rahaa musiikkiin, leffoihin jne"

- "luovut kasvissyönnistä"

- "alat käyttää koruja, ostella astioita, sisustaa jne"

- "et ehdi mitään muuta kuin tehdä töitä ja sen jälkeen kotitöitä, turha haaveilla muusta"

Lapsia haluan (ja kyllä, oikein perinteisen perheen) ja pihvit maistuu, mutta mikään muu ei ole muuttunut. Perhe-elämänkin voi yhdistää nomadielämään, etätyöskentelyyn ym. Enkä todellakaan käytä rahaa ja aikaa mihinkään astioihin tai koriste-esineisiin. 

Kyllä sinäkin lihot. 51 v. enkä vielä ole lihonut, enkä aio lihoa.

"Aikuisena ymmärrät kyllä raamattua ja uskot jumalaan" sanoi äiti kun olin 10-13 v. Ei, en vielä 10 vuotta myöhemminkään jaksa ymmärtää raamattua tai uskoa jumaliin, erosin kirkosta heti kun oli mahdollista ja olen yhä ateisti.

Opit syömään erilaisia ruokia....hah hah ei tämä 45v asperger edelleenkään syö kuin tiettyjä ruokia.

Äitini jaksaa aina huomautella minulle erinäisistä asioista,jotka pitää tehdä sitten viimeistään 30v.

-Leikata hiukset lyhyeksi ja lopettaa niiden värjäys

-Ostaa naisten kävelykengät,nahkaiset sellaiset

-Lopettaa meikkaus

-Hankkia lapset

3 ekaa---->en aio tehdä.Lapset tuli hankittua"vanhoilla päivillä" 25 ja 28 vuotiaana.

Äitini ja muut naissukulaiset olettivat kun olin noin 15-vuotias, että tulen kotoa muutettuani kokkaamaan alusta alkaen kaikki ja tietysti samoja ruokia kuin lapsuudenkodissani. Niinpä sain lahjaksi ties mitä kummallisia kauhoja ja tuhansia kattiloita. Vielä tänäkin päivänä ne ovat käyttämättöminä, osan olen antanut pois. Vaikka äitinikin tietää sen, hän hokee: Kyllä sä vielä innostut kokkaamaan ja leipomaan!

Oikein huomaa kuinka heidän pään sisällä on ajatus "naisten kuuluu tehdä niin".

Että kyllä niitä ylikiloja toisesta/kolmannesta lapsesta jää. Tai "minäkin olin nuorena hoikka, niinkuin sinä, mutta odotas kun olet sen ja tämän ikäinen". Ei jäänyt liikakiloja lapsista eikä nyt nelikymppisenä ole sen ihmeempiä ongelmia painon kanssa, kun 20 vuotta sitten.

Äitini lihoi raskauksien jäkeen alle 25-vuotiaana lähes 100 kiloiseksi. Hän puhui minulle ja siskolleni, jotka oltiin tosi hoikkia, että vartokaahan vain sitten raskauksien jälkeen tekin lihotte tällaisiksi.

Ei sitten kummatkaan lihottu lapset saatuamme, eikä myöhemmin. Kas, kun se juttu ei sitten ollutkaan raskaudet vaan liiikkumattomuus+mässäily.