Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua raivokohtauksiin? Konkreettisesti, mihin soitan?
24.11.2016 |
Mulla menee silloin tällöin (n kerran kuussa) hermo totaalisesti. Tajuan, että ylireagoin, kiehun niin että tärisen, mutta en pysty hillitsemään itseäni. Tunnen itseni silloin vihaiseksi ja oikeutetuksi siihen vihaan. Ja suutun siis syyystä, mutta reaktioni on kohtuuton.
Väsyneenä tietysti vihastun helpommin. Tämä vaikeuttaa 15-vuotista avioliittoamme, joka muuten on lämmin ja läheinen. Myös työpaikalla olen pari kertaa hermostunut kunnolla. En nyt varsinaisesti räjähtänyt ( siis huutanut, kiljunut ja haukkunut kuin 3-v) mutta korottanut ääntäni, käyttäytynyt asiattomasti ja ollut huomattavan ärsyyntynyt. Jälkeenpäin tietenkin olen pahoillani, tosi nolo ja katuva. Siis oikeasti pahoillani ja ahdistunut.
Mistä apua? En toki voi jäädä saitsulle vaan siksi, että jos satun suuttumaan. Mutta joskus pelkään esim tiettyjä keskusteluja, koska pelkään ärsyyntyväni niin, etten voi hillitä itseäni. Siis mitä teen? Lukittaudunko neljän seinän sisään ja yritän vältellä kaikkea? Oikeasti, apua. Mistä?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuori nainen ja kärsin myös samankaltaisista "kohtauksista" kuin sinä. Itsellä ne yleensä liittyvät johonkin turhaumaan (vaikka tietenkin elimistön tilaa saattaa herkistää kohtauksille, ei hormonit niitä aiheuta). Ongelmani on, etten tunnista ja myönnä kaikkia tunteitani, jolloin patoutumia pääsee syntymään.
Mulla sama, ja diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus.
Ihan hyvältä kuulostaa/ei mitenkään huonolta, mutta kun kirjoitin elintapojen parantamisesta, niin tällaisissa ongelmissa voi olla siis todella perusteellinen "salapoliisityö" paikallaan ja todella iso elämän remontti edessä vähän kaikilla saroilla. Raivokohtaukset kertoo, että jossain (todennäköisesti usean tekijän summa) on nyt jotain korjattavaa. Pelkkä D-vitamiini ei välttämättä riitä vielä mihinkään, vaan voi olla esim. puutosta E-vitamiinista, jodista, seleenistä, boorista, magnesiumista ym., vaikka söisikin keskimääräistäkin perusterveellisemmin. Nuo kaikki ja moni muu vaikuttaa hormoneihin. Entä saatko tarpeeksi ja oikeassa suhteessa hyviä rasvoja? Nekin vaikuttaa aivojen ja mielen hyvinvointiin (ja niiden hormoneiden ja muun elimistön).
Onko teillä jotain muitakin ongelmia parisuhteessa? Entä minkälaisia nuo raivokohtauksesi tarkalleen ottaen ovat? Olisiko niistä mahdollista keskustella ja hakeutua vaikka johonkin pariterapiaan, jos mahdollista? Entä turhauttaako sinua nykyinen työsi? Haluaisitko saada paremman työn ja enemmän työhaasteita? Nämä kaikki + se liiallinen stressi voi tehdä naisesta (ja miehestäkin) väsyneen "hormonihirviön", joka et siis oikeasti ole ja joka pimahtelee milloin mistäkin. Apua on kuitenkin saatavissa ja sitä kannattaa hakea ja itsekin kannattaa panostaa, jos haluaa kauaskantoisia vaikutuksia. Kannattaa oikeasti lukea nuo mitä yllä mainitsin & linkitin sekä selvittää fyysiset taustatekijät ja käydä juttelemassa myös esim. psykologilla.
T. Samalla tiellä jo useamman vuoden ollut 37v ja nyt ehkä vihdoin parempaan päin :-)
Toivoa siis on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoa veikkaisin minäkin. Paljonko kuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoa veikkaisin minäkin. Paljonko kuluu?
Absolutisti en ole, mutta aika vähälle on nuoruusvuosien jälkeen tuo alkoholi jäänyt. Voisinpa arvioida että KUUKAUDESSA kuluu noin pullo viiniä ja 2 siideriä.
Eli n lasi ( joskus jopa 2 ) viiniä viikossa ja saunasiideri joka toinen viikko.
Ap
Jos pelkäät käyttäväsi väkivaltaa niin
http://www.maria-akatemia.fi/avoin-linja-paivystava-puhelin
Vaikka onhan henkinenkin väkivalta toki väkivaltaa, joten en tiedä missä raja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäät käyttäväsi väkivaltaa niin
http://www.maria-akatemia.fi/avoin-linja-paivystava-puhelin
Vaikka onhan henkinenkin väkivalta toki väkivaltaa, joten en tiedä missä raja menee.
Kiitos.
Fyysistä väkivaltaa en ole käyttänyt, mutta toki sydäntäni särkee, koska tiedän että henkistä väkivaltaa (sekä raivatessani että luultavasti varuilla ollessaan, jos on pelännyt mun hermostuvan) on mieheni joutunut sietämään.
Ap
Kiitos teille palstalääkäreille.
Aloitan heti huomenna soittamalla gynelle. Kokonaistutkimus ja juttelen pms ja hormoneista.
Ajattelin myös soittaa siihen kriisipuhelimeen ja/tai työterveyshuoltoon.
Miehellekin (joka on työmatkalla) laitoin viestin ja kysyin haluaako lähteä tueksi "raivotautitohtorin" tapaamiseen. Hän lupasi.
Ehkä tästä vielä selvitään. (Ehkä mun pitäs jäädä töistä pois pariksi päiväksi ennen menkkoja. Just in case, pari kertaa? Oikeesti työpaikan ilmapiiriä säästääkseni.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gynelle varattu, työterveyteen en tänään saanut yhteyttä, koska puhelinajat...
Tänään taas parempi päivä keskiviikkon räjähdyksen jälkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja kärsin samasta. Perhe menee hankeen aina silloin tällöin vaikka en ole väkivaltainen.
Soitanko terkkarille?
No ei kun annat keppiä ja mulkkua ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä huomataan naisen ja miehen ero.
Nainen raivoaa >>> hakee apua
Mies raivoaa >>> syyttelee muita.
Hienoa ap että teet ongelmallesi jotain.
Itse tulin raivohulluksi yksistä e-pillereistä. Ei ollut riippuvaista menkoista, joten PMS ei ollut kyseessä. Nykyään reagoin yhteen allergialääkkeeseen samalla tavalla. Yritän vältellä viimeiseen asti ko. nappien ottamista, mutta välillä on pakko ja silloin saatan riehaantua. En härki työkavereita (en edes puhu heille mitään niinä päivinä varmuuden vuoksi), mutta esimies saa säännöllisesti kuulla kunniansa, kun vetelen efedriiniä. Ei vaan voi mieltänsä malttaa.
Koita pitää päiväkirjaa mielialoista, oireista, kuukautisista, alkoholin käytöstä, syömisistä stressistä. Vähän kaikesta. Merkkaa aina pvm ja kuukautiskierron pv sekä listaat asiat. Edes muutama kuukausi ja sit katsot löytyykö jotain "kaavaa". Laitat ylös koska olit normaali, iloinen, tasapaksu, ihan sama, aikaansaava, saamaton, koska harmitti vähäsen, koska vitutti rankemmin ja koska tuli kunnon raivokohtaus.
Gynekologi on hyvä alku, mutta varo sitten, jos tarjoavat jotain keinotekoista hormonivalmistetta. Niillä voi joutua vain ojasta allikkoon ja oireilu jopa pahentua sekä tulla haittavaikutuksia. Olis hyvä, jos saisit lähetteen niihin verikokeisiin.
Aloita myös vaikka googlaamalla balance hormones naturally, hormone imbalance natural treatment, synthetic hormones harmful, bioidentical hormones (nämä oli parempia kuin synteettiset, mutta paras jos pystyy parantamaan ilman näitäkin).
Sitten on myös ihan "luonnon rauhoittavia", mitä kannattaa kokeilla mm. kamomillatee iltaisin jne. Kannattaa kuitenkin vaihdella, ettei käytä liian pitkään/aina samoja yrttejä ym.
Vielä tuli mieleeni myös verensokeri. Voisiko se heilahdella sinulla tai olla liian korkea? Vaikkei olisi ihan diabetestäkään, niin voi olla esim. heikentynyt sokerinsieto.
Oon 42 v, kolmen koululaisen äiti ja kokopäivätöitä tekevä vaimo. Ei ainakaan vielä ole eroa tullut vaikka liitossa haasteitakin on. En ole huippukuntoinen, mutta keskimittainen ja kohtuukuntoinen, pari ylimääräistä kiloa on ja teen säännöllisen epäsäännöllisesti 3-8 km Hölkkälenkkejä. D-vitamiinia pyrin napsimaan. Akateeminen koulutus, siihen nähden vaatimattomampi työ, mutta töitä on tehtävä.
Siis ihan mukiinmenevä muuten, mutta hermot vaikuttaa olevan heikot... Kiitos pitkähköstä viestistäsi.
Ap