Taantuiko parisuhde lapsien tulon myötä? Avautumisketju "eroottinen vaimo muuttuu pelkäksi mammaksi" ketjun pohjalta

Ei tapahtunut mitään. Parisuhde on aina ollut tärkeä ja siitä on pidetty huolta. Seksille on ollut taukoa raskauksien yhteydessä n 2-3kk lääkärin määräyksestä. Muuten vähintään viikoittain rakastelua viimeiset 20v.

Olemme aina osanneet ottaa aikaa toisillemme ja huomioineet toisemme ihan arjessa. Pientä huomaavaisuutta - vaikka lempijäätelöä perjantaina rankan työviikon jälkeen tai lempikirjailijan pokkari ja lukurauhaa. Joskus joku viikonloppureissu kaksin.

Olemme sopineet jo suhteen alussa että tämä on PARIsuhde johon kuuluu keskinäinen läheisyys ja hellyys eikä sitä kumpikaan saa/voi yksipuolisesti lopettaa. Onneksi haluamme toisiamme yhä.

Väsymystä toki on, kuopuksella sairaus mikä valvottaa usein, pitkät työpäivät ja työmatkoja. Ihan normaalia elämää, ei  mikään syy jättää puolisoa ulkopuolelle! Arki jaetaan ja tehdään kaikki yhdessä.

4:n äiti

Taantui. Kuihtui. Loppui. En ihan oikeasti tajunnut, että minun pitää tehdä ihan kaikki. Katkeroiduin, koska mies meni omia menojaan vailla omatunnon tuskia. Jos itse kävin jossain, tunsin vain kamalaa syyllisyyttä ja menot piti valmistella ja paikkailla jälkikäteen (esim vaippa piti vaihtaa lähtiessä ja palatessa, ruoat piti laittaa valmiiksi ennen lähtöä ja palatessa piti siivota sotkut). Eli pääsin paljon helpommalla, kun en vain lähtenyt mihinkään.

Univaje teki minusta hirviön moneksi vuodeksi. Kun lapsi oli nukkumassa ei todellakaan tullut mieleen, että jee nyt on aikaa parisuhteelle, vaan ainoa ajatus, joka jyskytti takaraivossa oli, koska pääsen nukkumaan seuraavan kerran. Ja mies alkoi vain ottamaan päähän, kun yritti tulla lähelle. Jos olin juuri päässyt yhdestä tissitakiaisesta eroon ja syli on vapaa, miksi ihmeessä minun tekisi mieli ottaa siihen heti toinen, joka kerjää huomiota. Aikuinen ihminen pärjätköön omillaan, niin minäkin pärjäsin. Tämä oli siis se päällimmäinen ajatus ja tiedän, että se kuulostaa parisuhdehanipööpöilijöiden mielestä kauhealta.

Se on ihan 100% ittestä kiinni. Parisuhteet ei kestä ilman lastakaan vaan kuihtuu likimain samoista syistä (fyysinen läheisyys vähenee, toinen kokee joutuvansa tekemään kaikki kotityöt jne.) Jos siihen yhdessäoloon lakkaa panostamasta niin lopulta suhde on ohi.

Uhriutuminen on juurikin yksi hyvä keino tähän: "Miksi toi ei tajuu miten väsynyt olen vaikka en sano mitään ja teen KAIKEN?"

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan 100% ittestä kiinni. Parisuhteet ei kestä ilman lastakaan vaan kuihtuu likimain samoista syistä (fyysinen läheisyys vähenee, toinen kokee joutuvansa tekemään kaikki kotityöt jne.) Jos siihen yhdessäoloon lakkaa panostamasta niin lopulta suhde on ohi.

Uhriutuminen on juurikin yksi hyvä keino tähän: "Miksi toi ei tajuu miten väsynyt olen vaikka en sano mitään ja teen KAIKEN?"

Mistäs tuo tuli? Eikö se nyt tule aika monestikin ilmi sanomalla ja sanomattakin, kun siellä kotona laahustetaan kummituksena, pyydetään apua, mennään päikkäreille heti kun mahdollista ja seksiehdotukseen vastataan "mä en oikeesti jaksa".

useammin on kyllä niin, että sitä yrittää ja yrittää sanoa ja pyytää ja kädestä pitäen neuvoa, mutta mies ei vaan tajua sitä jännittävää tosiasiaa, että jokaisen uuden jäsenen liittyminen perheeseen lisää kotitöitä eksponentiaalisesti. Yksin asuessa kotitöitä on X määrä. Tähän kun muuttaa kumppani, niitä on Xtoiseen. Tässä vaiheessa kotityöt on jaettu tasan, kaikki ova tyytyväisiä, kaikilla on aikaa levätä, liikkua, juhlia ja sekstata. Tulee lapsi ja kotitöitä on Xkolmanteen. Toinen lapsi ja niitä on X neljänteen. Ootte varmaan joskus nähneet logaritmikäyrän. Tätä mies ei kuitenkaan tajua, vaikka miten selittäisi, näyttäisi, osoittaisi, vaan on usein sitä mieltä, että hänhän hoitaa sen vuonna nakki ja kivi vakiintuneen osuutensa ihan nätisti, joten missään ei voi olla vika. Vaimo ei vaan osa organisoida "omaa" osuuttaan.

Ei todellakaan taantunut. Parhaimmillaan seksiä päivittäin, jos siihen ei mahdollisuutta niin ainakin läheisyyttä ja halia. En todellakaan koe miestäni minään tissitakiaisena vaan aikuisena miehenä.

Mulle toi ketju oli vähän järkytys, vaikka onhan tuollaista ennenkin kuultu ja kaupungillakin näkee välillä aika mammaantuneita naisia katraidensa kanssa. Mutta mä en pystykään näkemään tilannetta monilapsisen perheen silmin, koska meillä on vain yksi, jo kouluikäinen lapsi.

 Mutta kyllä mulla perhekoon miettimiseen vaikutti se, että miten me kummatkin saadaan pidettyä kiinni omista harrastuksista, jaksamisesta, uran luomisesta yms. Mulle on ollut hirveän tärkeää saada lapsi, mutta yhtä tärkeää on myös ollut se, että mä saan säilyttää minuuden. Ei sillä lailla itsekkäästi, äitinä tulee aina ajateltua lapsen tarpeita ennen omia, mutta kyllä mä osaan ja haluan, että tässä perheessä myös aikuisten tarpeet otetaan huomioon. Me ollaan yksikkö, jossa on 3 itseellistä persoonaa.

Toki ei meillä ollut erotiikkaa siinä vauva-arjen alussa, kun tietysti paikkojen piti parantua yms. Mutta kyllä se seksikin tuli kuvioihin takaisin melko pian. Läheisyyttä meillä on kuitenkin ollut aina. Ja vieläkin katsellaan telkkaria kainalokkain.

Siinä toisessa ketjussahan mietittiin mammautumista aikalailla... Sillon kun mä olin vauvan kanssa kotona, niin tietysti ihan aluksi, mä pukeuduinkin lähinnä pyjamaan tai flanellihousuihin ja t-paitaan yms kotona, siis tyyliin ensimäiset pari viikkoa, kun toipui synnytyksestä. Mutta sen jälkeen mä olen ihan tavallisesti huolehtinut ulkonäöstä, ihan silloin pikkulapsiarjessakin. Eli hiukset oli aina siististi, pieni ehostus, kynnet siistit, puhtaat vaatteet. Toki hiekkalaatikolla käytin eri vaatteita kuin kaupungilla. Joskus saatoin kihartaa hiuksia, lakkailla kynsiä.  Kampaajalla kävin ihan säännöllisesti,silloin ja nytkin. Synnytyksestä toivuttua aloin käymään taas salilla yms 3 kertaa viikossa ja sen ajan mies oli lapsen kanssa.

Mä olin aikanaan meidän lapsen kanssa kotona 2 vuotta ja se oli aika pitkä aika. Sinä aikana mies tottui aikalailla sellaiseen passaukseen, koska en odottanut hänen tekevän kotitöitä yhtä paljon kuin itse teen. Nykyisinkin miehelle joutuu ihan sanomaan, mitä hänen pitää tehdä, kun ei oikein oma-aloitteisesti tee. Mutta en usko, että se johtuu itsekkyydestä. ei vaan jotenkin hahmota sitä, kuinka paljon sitä kotityötäkin on, jopa vain yhden lapsen kanssa.

Nyt kun lapsi on jo iso, niin sellaista spontaaniakin seksiä on tullut taas mukaan kuvioihin. Esim. viime viikonloppuna lapsi lähti ulos ja minä istahdin miehen syliin ja kysyin suoraan "pannaanko?" Ja muutenkin mulle mun ja miehen parisuhde on ollut tärkeä kaikki nämä vuodet. Ja on ihan hirvittävän tärkeetä, että saadaan välillä viettää aikaa ihan kahdestaankin. Parisuhde tietysti muuttui lapsen saannin jälkeen, kun kaksi muuttui kolmeksi. Ja meidän molempien pitää huomioida se, että me ei olla enää kaksin. Olihan sitä aikaa ihan sille puolisolle yksin enemmän silloin, kun ei ollut lasta, mutta kyllä sitä aikaa on löytynyt. Ja hyvä läheinen parisuhde auttaa mua jaksamaan arjessa.

Ainiin se väsymys. Öh, mä olin väsynyt ensimäiset puoli vuotta, mutta mä en häpeillyt nukkua päiväunia. Ja totta kai nykyisinkin sitä välillä tuntee itsensä tosi väsyneeksi kun on oma työ, lapsen koulu, kotityöt ja harrastuksiin kuskaamiset. Mutta ei se väsymys ole sellaista, mikä olisi koko ajan läsnä.

Lähinnä mä vaan jäin miettimään, että miksi niitä lapsia tehdään niin monta, että sitten väsytään, katkeroidutaan, mammaudutaan ja lopulta ajaudutaan eroon?

Varmaan on paljon kyse jo siitä, kuinka korkealle arvottaa edes sen parisuhteen. Koetaanko olevansa yhdessä elämänsä kumppanin kanssa.

Omalla kohdalla parisuhde menee lasten edelle, joten lapsia ei siis näillä näkymin ole edes tulossa, mutta tämä juuri meille sopiva ratkaisu. Emme koe, että tarvisimme tähän mitään muuta lisää.

Ymmärrän kyllä tuon (lähipiirissäkin nähtynä), että usein juurikin se äiti menee automaattisesti siihen mamman rooliin, mutta kun siitä yrittäisi päästä, niin huomaa sen miehen liukuneen pakoon apulaisen rooliin. Päävastuu jostain syystä on edelleen monella naisella, on "äiti ja lapset" vaikka olisi kyseessä uranainenkin. Ja sitten se metatyö, jota ei jostain syystä oteta tosissaan, mutta onhan se raskasta kaiken konkreettisen suorittamisen päälle

Haluan lapsen tai pari,mutta pelkään kuollakseni parisuhde-elämän romuttumista.. tai siis hyväksyn että se varmasti jää katkolle,mutta pelkään että saako sitä takaisin,mitä oli ennen.

Ainakin rakkautta riittää ja aion olla apuna arjessa,mutta pitää varmaan keskustella hyvin odotuksista ja peloista, ennenkuin menee sohimaan pippelillään miten sattuu :D

Univaje teki minusta hirviön moneksi vuodeksi.

Tarkistuskysymys, siis yksi lapsi teki tuon kaiken?

Mua kritisoitiin etten saisi vastata siihen toiseen ketjuun koska mies on aina osallistunut sekä kotitöihin että lastenhoitoon.

Me oltiin ennen lasten syntymää pariskunta, joka huolehtii toisistaan ja antaa tarvittaessa omaa tilaa. Lasten synnyttyä me oltiin perhe, jossa välitetään ja huolehditaan toisistamme, lapsista ja kodista tasavertaisina. Lapset näki vanhempien nauravan, itkevän, riitelevän, halaavan, suutelevan. Seksiä eivät tietenkään nähneet mutta sitä oli paljon. Nyt kun ollaan taas kahden ja odotellaan isovanhemmiksi tuloa, ollaan entistä varmempia että tuo ihminen pysyy mun rinnalla tuli mitä tuli.

Voisin väittää aika vahvasti että yksi syy siihen on ettei kumpikaan ole listannut omia tekemisiään tai väheksynyt toisen panosta. Ja kumpikin on saanut harrastaa ja tavata omia ystäviään. Loppujen lopuksi aika sama kuka ne pölyt pyyhkii ja millä tavalla kunhan tulee tehtyä

Vierailija kirjoitti:

Haluan lapsen tai pari,mutta pelkään kuollakseni parisuhde-elämän romuttumista.. tai siis hyväksyn että se varmasti jää katkolle,mutta pelkään että saako sitä takaisin,mitä oli ennen.

Ainakin rakkautta riittää ja aion olla apuna arjessa,mutta pitää varmaan keskustella hyvin odotuksista ja peloista, ennenkuin menee sohimaan pippelillään miten sattuu :D

Aiot olla apuna? Sieltähän se taas tulikin eli teillä vastuut ja tehtävät eivät jakaudu vaan oletat, että vaimo hoitaa käytännössä asiat ja niiden järjestämisen, kun sinä vähän auttelet.

Ihan OT:na tuli tuosta eroottinen vaimo -> mamma - lausahduksesta mieleen, että kuinka moni nuori mies meneekään loppujen lopuksi naimisiin vain sen takia, että nainen on kaunis ja haluaa paljon seksiä eli suhteellisen pinnallisia asioita? Sitten näille on se "elämän kovin järkytys", kun vaimo ei pysykkään ikuisesti parikymppisenä timminä tyttönä, joka antaa ja paapoo miestä, vaan hoitaa lapsia.