Valitsenko lapselleni pitkän vai lyhyen matematiikan?

Kilin vitut sinä mitään valitse. Vaan tyttösi valitsee. Ellei valitse sitten ihan amikseen menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kilin vitut sinä mitään valitse. Vaan tyttösi valitsee. Ellei valitse sitten ihan amikseen menoa.

Annat valita amikseen menon? Annatko myös valita huumeet ja teiniraskauden? En tajua tätä vapaata kasvatusta

Pitkä on aina parempi kuin lyhyt.

Jumalauta, tyttö saa valita itse. Pitkä matikka ei ole aina paras vaihtoehto. Jos on vaikka kielissä tai reaaliaineissa parempi, niin mieluummin hän voi panostaa niihin. Turha taistella pitkää matikkaa läpi, jos ei kiinnosta/ole päätä/ei halua/on parempi muissa aineissa.

Se valitaan vasta ekan jakson jälkeen.

Anna ensinnäkin lapsesi päättää, meneekö ammattikouluun vai lukioon. Näin lukiolaisena voin itse sanoa, että lukio on hieman yliarvostettua ja amis on oikein hyvä vaihtoehto, joka sopii monelle paljon paremmin. Turha kitua lukiossa jos ei siellä pärjää, varsinkin kun myös amiksesta on mahdollisuus jatkaa vaikkapa yliopistoon.

Toiseksi, anna herranjumala lapsesi päättää matematiikasta itse. Itse olin pitkässä matematiikassa vain kaksi tuntia ja tämän jälkeen vaihdoin sieltä pois, vaikka yläasteen numeroni olikin 8. Koin, etten siellä pärjäisi ja että minun tapauksessani on järkevämpää panostaa muihin aineisiin. Lapsesi tietää luultavasti paremmin kuin sinä: hän opiskelee, et sinä.

Sano että kokeilee pitkää matikkaa, mutta jos se ei toisen kurssin jälkeen suju niin voi vaihtaa hyvin lyhyeen. Mikäli ei ole matemaattinen niin ei sellaiselle alalle kannata hakeutua.

Itsekkään en ole mikään matemaatikko, mutta lasken päivittäin excelillä töissä ja hyvin olen pärjännyt lyhyen pohjalta, yliopistossa joutui vähän tekemään extraa vrt pitkän lukijoihin parin talousmatematiikan kurssin kanssa.

jaahas..... kirjoitti:

Anna ensinnäkin lapsesi päättää, meneekö ammattikouluun vai lukioon. Näin lukiolaisena voin itse sanoa, että lukio on hieman yliarvostettua ja amis on oikein hyvä vaihtoehto, joka sopii monelle paljon paremmin. Turha kitua lukiossa jos ei siellä pärjää, varsinkin kun myös amiksesta on mahdollisuus jatkaa vaikkapa yliopistoon.

Toiseksi, anna herranjumala lapsesi päättää matematiikasta itse. Itse olin pitkässä matematiikassa vain kaksi tuntia ja tämän jälkeen vaihdoin sieltä pois, vaikka yläasteen numeroni olikin 8. Koin, etten siellä pärjäisi ja että minun tapauksessani on järkevämpää panostaa muihin aineisiin. Lapsesi tietää luultavasti paremmin kuin sinä: hän opiskelee, et sinä.

Kaksi tuntia? Melkoinen luovuttaja. Varmaan oikea valinta, jos on sellainen että heittää hanskat tiskiin heti jos ei suju. Varmaan elämä muutenkin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

jaahas..... kirjoitti:

Anna ensinnäkin lapsesi päättää, meneekö ammattikouluun vai lukioon. Näin lukiolaisena voin itse sanoa, että lukio on hieman yliarvostettua ja amis on oikein hyvä vaihtoehto, joka sopii monelle paljon paremmin. Turha kitua lukiossa jos ei siellä pärjää, varsinkin kun myös amiksesta on mahdollisuus jatkaa vaikkapa yliopistoon.

Toiseksi, anna herranjumala lapsesi päättää matematiikasta itse. Itse olin pitkässä matematiikassa vain kaksi tuntia ja tämän jälkeen vaihdoin sieltä pois, vaikka yläasteen numeroni olikin 8. Koin, etten siellä pärjäisi ja että minun tapauksessani on järkevämpää panostaa muihin aineisiin. Lapsesi tietää luultavasti paremmin kuin sinä: hän opiskelee, et sinä.

Kaksi tuntia? Melkoinen luovuttaja. Varmaan oikea valinta, jos on sellainen että heittää hanskat tiskiin heti jos ei suju. Varmaan elämä muutenkin vaikeaa?

Valitsin pitkän matematiikan, koska se kiinnostaa. Ymmärsin kuitenkin onneksi jo ajoissa, että sen opiskelu omalla kohdallani olisi ns. turhaa, sillä minusta ei tule arkkitehtiä tai matemaatikkoa. Panostan mieluummin kieliin ja reaaleihin. Pitkä matematiikka vie myös puolet opiskeluajasta ja kursseja on peräti viisi enemmän, jos oikein muistan.

Riippuu mihin lapsesi tähtää eli jos lääkäri niin pitkä ehdottomasti.

Ja sinä et tosiaan enää voi päättää vaan korkeintaan keskustella asiasta nuoren kanssa.

Sinä? Ei kun sinä valitset itse itsellesi ihan sen matikan jonka sinä tunnet omaksesi.

Niin tyttäresikin tekee.

Todella toivon että tämä olisi provo. Vai oliko ap:n  tarkoitus herätellä pohtimaan tätä asiaa niin, että lukioon menevä poika pitäisi olla kykenevä päättämään tästä asiasta itse, mutta tyttären puolesta päättää äiti. Ei siis isä, eikä varsinkaan se lapsi itse?!

Lapsi on oppivelvollisuutensa yhdeksännen jälkeen suorittanut ja saa ihan itse päätöksensä tehdä jatko-opintojen suhteen. Lisäksi haluaisin huomauttaa, että pitkä ja lyhyt eivät tarkoita hyvää ja huonoa, tai lahjakkaille ja vähän vähemmän lahjakkaille tarkoitettua opetusta.

Vaikka tää onkin provo niin vastaan silti, jos joku yläastelainen tai yläastelaisen vanhempi lukee tätä ketjua saadakseen vinkkejä.

Jos on matemaattista lahjakkuutta ja tykkää matikasta, kannattaa kokeilla pitkää matikkaa. Mulla oli yläasteella matikka aina 10 ja opo silloin melkein itki kun en valinnut pitkää matikkaa, mutta pidin pääni. Nyt yliopistossa oman pääaineen opinnot vaativat tilastomatematiikan osaamista, jossa pärjää kyllä lyhyelläkin matikalla ja päättelykyvyllä, mutta olisi kiva syventää ymmärrystä tilastotieteestä, mihin taas vaatisi ainakin omasta mielestäni pitkää matikkaa. Nyt olen käynyt itsenäisesti läpi noita pitkän matikan kursseja, ja vaikka se käy ihan näinkin, olisi kyllä ollut kätevämpää jos niitä olisi alunperin suorittanut lukiossa. 

Pitkä matikka avaa enemmän ovia jatkomahdollisuuksiin, ja varsinkin kun nyt lähivuosina meinataan sisäänpääsyssä painottaa entistä enemmän kirjoituksia, olisi pitkän matikan hyvä arvosana (M->) tulevaisuudessa kultaakin kalliimpi, varsinkin silloin jos meinaa päästä vaikkapa lääkikseen. Ainakin tällä hetkellä siitä saa monesti enemmän lähtöpisteitä, kuin lyhyen hyvästäkin arvosanasta. Joskus kuulin, että lyhyen matikan L vastaa pitkän matikan C:tä, en tiedä pitääkö paikkaansa. Ei varmaan noin mustavalkoisesti ainakaan.

Tosin olin itse lukiossa aika huithapeli ja mitä pitkän matikan lukijoilta silloin kuulin, niin hyvä arvosana siinä vaatii sekä lahjakkuutta että työtä. Lyhyt matikka oli laiskalle siitä hyvä juttu, ettei siinä tarvinnut tehdä duunia oikeastaan lainkaan, ja silti sai kiitettäviä arvosanoja. Jos ei siis oikeasti kiinnosta, ei ehkä kannata. Pitkän matikan A:lla yms ei kuitenkaan tee kauheasti mitään.

Lyhyt matikka on kehareille. Siltä pohjalta voit päättää.

Pitkällä kannattaa aloittaa. Itse sain pitkästä jotain kuutosta ja seiskaa ja ajattelin, että ei tämä ole minulle, kun tulee niin huonoja arvosanoja. Vaihdoin lyhyeen ja siitä alkoi tulla viitosta ja kuutosta. :) Mielestäni se oli vaikeampaa, koska mukaan laskuihin tuli luetun ymmärtäminen.

Ap on paska äiti jos valitsee lapselle matikan. Ensinnäkin, miten huonosti olet räkänokkasi oikein kasvattanut, jos hän ei kykene tekemään kyseistä valintaa itse? :D Itse valitsin aikoinaan pitkän, koska isäni on DI.

Pitkä ehdottomasti. Sillä saa paljon enemmän lähtöpisteitä myös ei-matemaattisille aloille. Monesti lyhyen laudatur on huonompi kuin pitkän manga.

Riippuu siitä haluatko päästä yliopistoon, ja minkä ammatin valitset. Lääkäriksi et pääse, jos on kovin lyhyttä opiskelua.

Siis oletko itse hyvä matikassa, sen mukaan se pitää valita.

Lapsi sen päätöksen joka tapauksessa tekee meneekö koko lukioon. Mutta jos menee lukioon niin suosittelen aloittamaan pitkän. Pitkästä voi aina vaihtaa lyhyeen, niin tein itsekin. Luin kolme kurssia pitkää ja siirryin lyhyeen koska alkoholistiperheessä olisin todella kaivannut opiskelurauhaa jota ei ollut.