Appivanhempien välinpitämättömyys ahdistaa

Mulla oli ihanat appivanhemmat exän kanssa, sellaiset aidot ja välittävät. Nykyisen miehen vanhempien kanssa ei ole mitään yhteistä, eivätkä vanhempansa ole yhtään kiinnostuneita tutustumaan minuun. Olen aidosti kateellinen kaikille, keillä on rakastavat ja välittävät appivanhemmat. Itse yritin vuosia tutustua miehen sukuun ja kävin joka juhlissa, ostin joululahjoja, tein kotitöitä mökillä ja autoin pihatöissä, ostelin anopille tuliaisia ja mm.vein heidän mökilleen viemisiä. Olin myös se, joka huolehti synttäri yms.lahjat miehen perheelle.
Mitään en ole koskaan saanut itse, vähiten arvostusta, lahjoilla ei niin väliä. Lopetin siellä käymisen pari vuotta sitten, enkä käy enää sukujuhlissa, kelpaamaton olo oli niin kamala. Appivanhemmat juovat tosi paljon alkoholia joka juhlissa ja kännissä anopista tulee veemäinen piikittelijä, mitä mieheni taas ei ollenkaan huomaa (olevinaan).
Kukaan ei ole kertaakaan kysynyt kahdeksan vuoden aikana multa, että mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee töissä ja koulussa. Olen siellä ihan kuin ilmaa ja tärkein roolini on kuunnella anopin sairaushistoriaa kuunnella sitä, miten hieno mies mulla on. Onhan se, mutta olisi kivaa, jos mulla olisi joku virka siellä käydessä..
Mies ei ymmärrä yhtään mistä valitan, eikä näe vanhempiensa välinpitämättömyyttä, päinvastoin. Kun en ole jaksanut enää lähteä sinne olemaan näkymätön, on mieheni syyllistänyt mua siitä, että äitinsä aina moittii, miksi minä en tullut. Miksi ihmeessä anoppi ihmettelee tätä kun tietää varmasti itsekin, miten jäätävästi suhtautuu muhun aina siellä ollessamme. Ei koskaan tarjoa syötävää tms. mikä on jotenkin tosi kökköä, koska itse keitän aina vieraille kahvit ja jos tullaan pidemmäksi aikaa, teen ruuan. On absurdia, kun miehen vanhemmat eivät toimi niin vaan appiukko saattaa mennä nukkumaan kun mennään kylään ja anoppi kasvimaalle tms.
Anoppi kuitenkin on sosiaalinen muiden kanssa, ja miehen siskojen vävyjen kanssa tulee toimeen hyvin, ja puhuu aina tyttäriensä lapsista. Heidän mökillään käy paljon vieraita joita varten petaavat vierashuoneen yms. mutta meidän oletetaan nukkuvan teltassa (?). On joskus kysytty, voitaisko käyttää mökkiä talvella miehen kanssa, niin tekosyiden varjolla se ei onnistu.
Meidän häissäkin miehen suku supisi omassa pöydässään eivätkä kertaakaan käyneet mun perheen pöydässä juttelemassa eivätkä ottaneet kontaktia. Mun äiti on joitain kertoja yrittänyt jutella mieheni äidille, mutta tämä vaivaantuu aina ja keksii tekosyyltä tuntuvan asian lähteä.
Appivanhempien käytös vaikuttaa jo mun ja mieheni väleihin, koska miehen mielestä ongelmaa ei edes ole. Minusta ongelma on aika suuri ottaen huomioon sen, että appivanhemmat vanhenevat ja jossain vaiheessa elämää meidän oletetaan auttavan yhä enemmän ja enemmän heitä.
Mistä kaivan motivaatiota auttaa 20 vuoden päästä kun he sitä todella tarvitsevat, kun nyt kun he vielä ovat terveitä, minulla ei ole mitään roolia eikä musta olla kiinnostuneita? Nyt tuntuu vähän naurettavalta se, miten sinisilmäinen olin kun luulin, että kaikki appivanhemmat on kuten exän vanhemmat olivat.. Käyn siellä toisinaan kahvilla edelleen, ja pidän yhteyttä exän täteihinkin, koska ovat ihania ja sydämellisiä ihmisiä.
Tuntuu tosi pahalta, että ei kelpaa appivanhemmille,eikä mies tunnu edes myöntävän ongelmaa..