Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan mustasukkainen, enkö pidä tarpeeksi?
21.11.2016 |
En koskaan tunne mustasukkaisuutta, siis tarvetta olla epäluuloinen siitä, että toinen ehkä pettää. Minua on petetty usein ja aina silloin olen antanut hatkat. Mutta en tunne tarvetta katsoa puhelinta tai kysellä menoja. En myöskään tunne ihmeemmin surua pettäjän jälkeen, enkä vihaa. Pitkässä suhteessa ilmi tullut petos harmitaa lähinnä oman panostuksen takia. En myöskään ole kiinostunut taloudesta suhteissa. Mies voinut olla köyhä tai rikas, en ole omaisuudesta meuhkannut. Enkö ole ollut tarpeeksi rakastunut, kun en tunne näitä asioita?
Kommentit (3)
Minun kokemukseni ovat aika saman suuntaisia. Tosin olen ottanut pari pettämistä todella raskaasti. Toisessa jätin itse, toisessa tulin ensin jätetyksi. Minusta mustasukkaisuus ei ole rakkauden vaan luottamuspulan osoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat järkevältä ihmiseltä. Tosin se, että et sure pettämisen jälkeen kertoo kyllä tunnekylmyydestä. Itselläni ensimmäinen tunne ei olisi viha, vaan pettymys juurikin tuon takia, että panostin suhteeseen ja nyt pitää lähteä taas tyhjästä. En ymmärrä pettäjälle raivoamista, koska se on täysin turhaa jos on jo päättänyt erota. Riitelen siksi, että samasta asiasta ei tarvisi riidellä uudestaan. Jos en aio enää olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, niin en näe riitelyssä mitään järkeä.
Ei vaan sulla on luottamusasiat kunnossa. Eli itseluottamus ja luottamus mieheesi,mikä on oikeesti hieno juttu.