En "uskalla" käyttää rahojani

Vierailija kirjoitti:

Juuri siitä olen viime aikoina lukenut :D Että pitäisi joskus myös osata nauttia säästetyistä rahoista, syödä välillä hyvin tai käydä tapahtumissa.

Ap

Ihmisillä on erilainen taloudellisen epävarmuuden sietokyky. Jotkut pistävät kaikki menemään iloiseen elämään vailla huolta, mutta toiset eivät pysty nauttimaan turhanpäiväisestä törsäilystä, jos se tarkoittaa että kassapuskuriin tulee iso lovi.

Jos koet, että hyvänkokoiset säästöt tuovat sinulle turvallisuuden tunnetta, kun ei tarvitse pelätä yllättäviä lääkärikuluja tai kodinkoneen hajoamista, niin ei se toisten ohjeiden mukainen "rahoista nauttiminen" sinulle mitään iloa tuota. Sinulle voi tuottaa enemmän iloa ja rauhaa se tieto, että taloutesi ei mene ihan pienestä yllätyksestä täyteen kaaokseen.

Ja kaupassakin voi riittää se tieto, että tuonkin voisin ostaa jos vain haluaisin, mutta eipä tee niin kovasti mieli että olisin valmis maksamaan tuon summan.

Minä olen ollut samanlainen opiskeluajoista lähtien. Kun olin ostanut ensiasunnon ja vihdoin alkoi jäädä ylimääräistä, päätin, että puolet tuhlaan ja puolet säästän. Piti tehdä oikein tietoinen päätös, että raaski aloittaa matkustelun, ostaa auton jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko voi olla vähän harhaanjohtava. Mutta ongelmani on tämä: olin vuosia opiskelija, en koskaan nostanut opintolainaa, tein jonkin verran töitä ja vanhempani auttoivat silloin tällöin. Nyt olen osa-aikaisesti töissä, ja rahaa minulla on enemmän kuin koskaan, en vain uskalla käyttää sitä. Toki olen vielä pienituloinen. Elän edelleen opiskelijaelämää: ostan halvinta ja pohdin tarkkaan, tarvitsenko tätä asiaa, jota olen ostamassa. Minulla olisi varaa silloin tällöin käydä ulkona syömässä, mutta se on aika harvinaista. Silloinkin ostan mahdollisimman halvan annoksen. Poikaystävänikin on samaa maata, joten ainakaan meidän ei tarvitse riidellä rahasta, mutta hän tienaa paljon enemmän kuin minä. Iloitsen aina hetken aikaa kun katson pankkitiliäni: "Nyt minulla on taas enemmän rahaa kuin viime kuussa." Kaupassa en ahdistu, mutta välillä mietin asunnossani, kuinka paljon kulutan sähköä talviaikaan, kun kesällä sähkölaskuni olivat todella pienet. Myös se ahdistaa, että poikaystävälläni on paljon enemmän rahaa. Ainakin meillä on toistaiseksi hyvä pohja hankkia oma talo jossain vaiheessa. Ahdistaa...

Nuo pari juttua saa mulla kyllä hälytyskellot kilisemään. On toki hyvä olla säästäväinen, mutta tosiaan, rajansa silläkin, jos todellakin mietit talvipakkasilla, että olisi parempi palella ja säästää muutama euro, vaikka ei ole mikään pakko, niin se on jo sairasta. Ja miksi sinua ahdistaa että poikaystävällä on enemmän rahaa? Sinähän sanoit ettei tarvi riidellä rahasta, vai onko kuitenkin niin että poikaystävä on sairaaloisen pihi, ja tiedät jo nyt että jos perustatte perheen, sinusta ja lapsistanne tulee onnettomia?

Sinulla ei ole mitään hätää vaikka sinulla ei kauheita säästöjä olisikaan, vaikka jäisit työttömäksi, pärjäät työttömyyskorvauksella ihan hyvin, kun kerran opiskelijanakin pärjäsit. Ja jos sairastut, saat silti jostain rahaa, ja meillä kun on kuitenkin lähes ilmainen sairaanhoito, sinulla ei siltikään olisi hätää. Kaikessa rauhassa voit nauttia joskus rahoistasi, ja laitat sinne rahastoon loput tai asuntosäästötilille, asuntohan on järkevä ostos. Kun menet ravintolaan syömään, syö sitä mitä tekee mielesi, maksoi mitä maksoi, ei siinä ole kuin muutamasta eurosta kiinni, sen tienaat töissä tunnissa, ja jos ostaa halpaa ruokaa ravintolassa, on ihan sama vaikka söisi sen saman ruuan kotona.

Ehkä järkevää on pitää erilliset asunnon poikaystävän kanssa ettei tule mitään vääristymiä siitä kuka kustantaa ja mitä.

No ei hän niin sairaalloisen pihi ole. Olemme kuitenkin hyvin samanlaisia, niin hyvässä ja pahassa. Hänen kanssaan uskallan kuitenkin käyttää rahaa myös ruokaan, eli saatamme joskus ostaa viiniä ja juustoa. Poikaystävälläni menee ruokaan paljon enemmän rahaa (syö paljon, koska tarvitsee työssään energiaa, itse olen hyvin pienikokoinen), joten kun viikonloput vietämme yhdessä, yleensä hän ostaa kaiken ja minä heitän silloin tällöin esim. 10-15 € (kerran parissa kuukaudessa). Olemme muuttamassa yhteen, ja olemme keskustelleet menoista. Vuokra, ehkäisy sekä netti puoliksi, ehkäisy puoliksi, ruokakulut todennäköisesti niin, että minä maksan 1/3 ja hän 2/3. Sähkölaskusta olemme alustavasti keskustelleet, mutta emme vielä tiedä, mikä kulutus tulee olemaan. Todennäköisesti puoliksi, vaikka hän pelaa paljon tietokoneella, mutta minä varmaankin vietän enemmän aikaa kotona, koska minulla on lyhyemmät työpäivät.

Ap

Ap:n ajatukset tuntuvat tutuilta. Olen pihi luonnostani. Rahan säästämisestä saan enemmän nautintoa kuin tuhlaamisesta. Minun on pitänyt tietoisesti päättää, että rahaa pitää käyttää, eikä vain hautoa tilillä/sijoituksissa. Esim. Olen ammatissa, jossa on hyvä näyttää huolitellulta, eli laadukkaita vaatteita ja kenkiä on pakko välillä ostaa.

En yleensä kiusaa itseäni ostamalla kalliita erikoisrahkoja tai harvinaisia hedelmiä, vaan ostan sitä halvinta vaihtoehtoa. Tämä on kuulemma tosi tylsää. Syömme todella harvoin ravintoloissa ja matkustamme vielä harvemmin.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Moni varmasti käskisi minun nauttia elämästä (=tuhlata) jos tietäisi kuinka paljon omaisuutta minulla on. Ehkä sitten vanhempana pannaan elämä risaiseksi. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

--- mutta välillä mietin asunnossani, kuinka paljon kulutan sähköä talviaikaan. Ahdistaa...

no tuo on kyllä jo vähän skitsofreenista. Meillä on duunissa talvisin ihan helvetin kylmä. Ottaa niin rajusti päähän, kun joutuu palelemaan kahdeksan tuntia päivittäin. Kun pääsen kotiin, nautin lämmöstä (n. 21-22 astetta) enkä todellakaan uhraa ajatustakaan sille, mitä se maksaa. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että elämme maassa, jossa yleensä talviaikaan on kylmä. Asuntoja täytyy siis lämmittää ja se sitten maksaa sen minkä se maksaa. Mua ei kiinnosta palella kalseassa, kostean viileässä asunnossa vain siksi, että säästäisin talven lämmityskaudella jonkun kympin. Yritän etsiä säästökohteeni jostain muualta, mutta haluan, että kotini on lämmin. Jos lämmityksestä tinkii, niin sittenhän saisi palella ainakin tuommoiset seitsemän kuukautta vuodesta. Juu ei kiitos mulle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan että osaat olla säästäväinen. Tässä maassa ei voi olla täysin varma että töitä on jatkuvasti, voi joutua työttömäksi tai vaikka sairastuakin joten vararahasto on hyvä olla. Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja. Mulla oli joskus hyvin turvallinen olo varojeni suhteen, mutta elämä opettaa. Ostettiin hometalo ja se tuli todella kalliiksi, meni terveys, rahat ja omaisuus enimmäkseen...

"Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja."

Juuri näin! Jos jää työttömäksi, joudut käyttämään säästöt loppuun ennen kuin saat rahaa.

Ap, sinulla on ilmeisesti hyvät välit vanhempiisi ja luotat heihin? Jos heillä on varma työ eikä niin suurta pelkoa työttömyydestä, niin kehota heitä avaamaan tili, jonne ne pistävät omista tuloistaan rahaa sen verran kuin haluat kuussa säästää ja sitten annat heille saman summan käteisellä. Näin se tili on kuitenkin sinun mutta piilossa sossulta.

Itse olen tehnyt näin viimiset 3 vuotta. Jos joudun työttömäksi, niin saan tuet ja on rahaa säästössä.

Mieti mikä on sopiva puskurirahasto sinulle, säästä siihen asti rahaa. Sen jälkeen päätät kuukausittaisen säästöön laitettavan summan, jonka laitat vaikka asp-tilille tai rahastoihin. Ja loput tuhlaat hyvällä omallatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- mutta välillä mietin asunnossani, kuinka paljon kulutan sähköä talviaikaan. Ahdistaa...

no tuo on kyllä jo vähän skitsofreenista. Meillä on duunissa talvisin ihan helvetin kylmä. Ottaa niin rajusti päähän, kun joutuu palelemaan kahdeksan tuntia päivittäin. Kun pääsen kotiin, nautin lämmöstä (n. 21-22 astetta) enkä todellakaan uhraa ajatustakaan sille, mitä se maksaa. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että elämme maassa, jossa yleensä talviaikaan on kylmä. Asuntoja täytyy siis lämmittää ja se sitten maksaa sen minkä se maksaa. Mua ei kiinnosta palella kalseassa, kostean viileässä asunnossa vain siksi, että säästäisin talven lämmityskaudella jonkun kympin. Yritän etsiä säästökohteeni jostain muualta, mutta haluan, että kotini on lämmin. Jos lämmityksestä tinkii, niin sittenhän saisi palella ainakin tuommoiset seitsemän kuukautta vuodesta. Juu ei kiitos mulle.

Hyvä huomio! Eräässä opiskelija-asunnossani ei voinut säätää lämpötilaa muuten, kuin vähän pattereista. Siellä oli todella kylmä talvisin, jouduin kulkemaan lämpimissä kotivaatteissa, villasukissa ja vilttiin kääriytyneenä! Sisko kävi kerran tammikuussa kylässä, ja joutui kesken kyläilyn vetämään talvitakkinsa päälleen.

Säästämisen ja sijoittamisen asiantuntijat antavat tällaiseen neuvon, että tietty prosenttiosuus tuloista kuluu välttämättömiin menoihin (max 40-50%), tietty osa omavalintaisiin ylimääräisiin harrastuksiin, huveihin, matkusteluun, lehtii, yli perustason menevään ruokailuun jne. (esim. 20-30%) ja loput säästöön. Jos päätät paljonko mihinkin näihin kuluu rahaa, niin voit ehkä vapaammin nauttiakin rahoistasi, tottakai järjen kanssa ja harkiten, mutta niin ettei joka pennosta ole pakko säästää. Silti voisit luottaa siihen, että saat säästöönkin kohtuullisesti rahaa ja voit kokea siitä hyvää omaatuntoa - samoin kuin elämän kohtuullisista nautinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ajatukset tuntuvat tutuilta. Olen pihi luonnostani. Rahan säästämisestä saan enemmän nautintoa kuin tuhlaamisesta. Minun on pitänyt tietoisesti päättää, että rahaa pitää käyttää, eikä vain hautoa tilillä/sijoituksissa. Esim. Olen ammatissa, jossa on hyvä näyttää huolitellulta, eli laadukkaita vaatteita ja kenkiä on pakko välillä ostaa.

En yleensä kiusaa itseäni ostamalla kalliita erikoisrahkoja tai harvinaisia hedelmiä, vaan ostan sitä halvinta vaihtoehtoa. Tämä on kuulemma tosi tylsää. Syömme todella harvoin ravintoloissa ja matkustamme vielä harvemmin.

Olen todella tyytyväinen elämääni. Moni varmasti käskisi minun nauttia elämästä (=tuhlata) jos tietäisi kuinka paljon omaisuutta minulla on. Ehkä sitten vanhempana pannaan elämä risaiseksi. Tai sitten ei.

Niin, tiedän tuollaisen pariskunnan, ja sen kuinka niille sitten kävi. Asuivat omistusasunnossa Helsingissä, lähiössä, mutta oli se asunto jo hyvän hintainen siihen nähden mitä ne maksoi kun sen ostivat, uudehko auto, hyvin vähän käytetty, vanhana kun ei paljoa lähiostaria kauemmas ollut asiaa. Veljenpoika asui naapuritalossa, ja kävi joskus vähän auttelemassa vaimonsa kanssa.

Pariskunnan vaimo oli jo todella huonossa kunnossa, ja mies sinnitteli ja hoiti vaimoaan lähes loppuun asti, oma terveys alkoi mennä kun kroppa ei vaan niin vanhana enää jaksa vaimoa nostella ym. Mies ei nuukuuttaan kotiin apua ostanut, ja helpottanut molempien elämää. Sitten vaimo kuoli, ja mies jäi yksin. Nuukaa elämää jatkoi sen loppuajan mitä jäljellä oli. Veljenpoika sanoi että jos sen käyttämättömän polkupyörän sieltä kellarista ottaisin käyttöön, no mies sanoi hinnan pyörälle, ja yhtä nuuka veljenpoika sen ostikin. Mies sitten itsekin kuoli, ja omaisuutta jäi mukavasti, paha vaan että omia lapsia ei ollut ja elossa olevat sisaruksetkin veteli itsekin yhdeksättä kymmentä. Oliko järkeä säästellä rahoja pankissa? Rahat meni kankkulan kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan että osaat olla säästäväinen. Tässä maassa ei voi olla täysin varma että töitä on jatkuvasti, voi joutua työttömäksi tai vaikka sairastuakin joten vararahasto on hyvä olla. Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja. Mulla oli joskus hyvin turvallinen olo varojeni suhteen, mutta elämä opettaa. Ostettiin hometalo ja se tuli todella kalliiksi, meni terveys, rahat ja omaisuus enimmäkseen...

"Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja."

Juuri näin! Jos jää työttömäksi, joudut käyttämään säästöt loppuun ennen kuin saat rahaa.

Ap, sinulla on ilmeisesti hyvät välit vanhempiisi ja luotat heihin? Jos heillä on varma työ eikä niin suurta pelkoa työttömyydestä, niin kehota heitä avaamaan tili, jonne ne pistävät omista tuloistaan rahaa sen verran kuin haluat kuussa säästää ja sitten annat heille saman summan käteisellä. Näin se tili on kuitenkin sinun mutta piilossa sossulta.

Itse olen tehnyt näin viimiset 3 vuotta. Jos joudun työttömäksi, niin saan tuet ja on rahaa säästössä.

Miten olisit heti sossun asiakas jos jäisit työttömäksi? Kai sä nyt saat ansiosidonnaista sen aikaa kun löydät uuden työn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan että osaat olla säästäväinen. Tässä maassa ei voi olla täysin varma että töitä on jatkuvasti, voi joutua työttömäksi tai vaikka sairastuakin joten vararahasto on hyvä olla. Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja. Mulla oli joskus hyvin turvallinen olo varojeni suhteen, mutta elämä opettaa. Ostettiin hometalo ja se tuli todella kalliiksi, meni terveys, rahat ja omaisuus enimmäkseen...

"Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja."

Juuri näin! Jos jää työttömäksi, joudut käyttämään säästöt loppuun ennen kuin saat rahaa.

Ap, sinulla on ilmeisesti hyvät välit vanhempiisi ja luotat heihin? Jos heillä on varma työ eikä niin suurta pelkoa työttömyydestä, niin kehota heitä avaamaan tili, jonne ne pistävät omista tuloistaan rahaa sen verran kuin haluat kuussa säästää ja sitten annat heille saman summan käteisellä. Näin se tili on kuitenkin sinun mutta piilossa sossulta.

Itse olen tehnyt näin viimiset 3 vuotta. Jos joudun työttömäksi, niin saan tuet ja on rahaa säästössä.

Miten olisit heti sossun asiakas jos jäisit työttömäksi? Kai sä nyt saat ansiosidonnaista sen aikaa kun löydät uuden työn?

Työttömyys voi pitkittyä. Ei ole itsestäänselvyys että pääsisin takaisin työelämään.

Saatat kupsahtaa huomenissa - elä sie rupea liikaa nuukailemaan vaan nauti elämästä: elämähän on vaan laiffii!

Olen vähän samanlainen. Olen opiskelun jälkeen pienipalkkaisessa työssä. Jos olen stressaantunut, alan pohtimaan suunnilleen jokaista autolla ajettua kilometriä tai montako kertaa päivässä on kohtuullista vetää wc-pönttö :D Normaalisti pysyn henkisesti kuosissa, kun kulutan välttämättömän arkena ja viikonloppuna ajoittain pientä ekstraa viiniä, herkkuja yms. Olen tehnyt itselleni säännön puskurivaroista, joista osa säästötilillä, osa rahastoissa jne. Kaiken sen yli menevän saan käyttää itseeni tai mihin nyt haluan. Eli matkustelen silloin tällöin ja silloin otan rahan käytön suhteen rennommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan että osaat olla säästäväinen. Tässä maassa ei voi olla täysin varma että töitä on jatkuvasti, voi joutua työttömäksi tai vaikka sairastuakin joten vararahasto on hyvä olla. Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja. Mulla oli joskus hyvin turvallinen olo varojeni suhteen, mutta elämä opettaa. Ostettiin hometalo ja se tuli todella kalliiksi, meni terveys, rahat ja omaisuus enimmäkseen...

"Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja."

Juuri näin! Jos jää työttömäksi, joudut käyttämään säästöt loppuun ennen kuin saat rahaa.

Ap, sinulla on ilmeisesti hyvät välit vanhempiisi ja luotat heihin? Jos heillä on varma työ eikä niin suurta pelkoa työttömyydestä, niin kehota heitä avaamaan tili, jonne ne pistävät omista tuloistaan rahaa sen verran kuin haluat kuussa säästää ja sitten annat heille saman summan käteisellä. Näin se tili on kuitenkin sinun mutta piilossa sossulta.

Itse olen tehnyt näin viimiset 3 vuotta. Jos joudun työttömäksi, niin saan tuet ja on rahaa säästössä.

Miten olisit heti sossun asiakas jos jäisit työttömäksi? Kai sä nyt saat ansiosidonnaista sen aikaa kun löydät uuden työn?

ostaa mahdollisimman pian asunnon ja laittaa säästöt siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä vaan että osaat olla säästäväinen. Tässä maassa ei voi olla täysin varma että töitä on jatkuvasti, voi joutua työttömäksi tai vaikka sairastuakin joten vararahasto on hyvä olla. Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja. Mulla oli joskus hyvin turvallinen olo varojeni suhteen, mutta elämä opettaa. Ostettiin hometalo ja se tuli todella kalliiksi, meni terveys, rahat ja omaisuus enimmäkseen...

"Suosittelen vielä että piilotat rahojasi siten että jos ikinä joudut tilanteeseen että sulla ei ole tuloja niin sossu ei pakota käyttämään viimeisiä rahoja."

Juuri näin! Jos jää työttömäksi, joudut käyttämään säästöt loppuun ennen kuin saat rahaa.

Ap, sinulla on ilmeisesti hyvät välit vanhempiisi ja luotat heihin? Jos heillä on varma työ eikä niin suurta pelkoa työttömyydestä, niin kehota heitä avaamaan tili, jonne ne pistävät omista tuloistaan rahaa sen verran kuin haluat kuussa säästää ja sitten annat heille saman summan käteisellä. Näin se tili on kuitenkin sinun mutta piilossa sossulta.

Itse olen tehnyt näin viimiset 3 vuotta. Jos joudun työttömäksi, niin saan tuet ja on rahaa säästössä.

Miten olisit heti sossun asiakas jos jäisit työttömäksi? Kai sä nyt saat ansiosidonnaista sen aikaa kun löydät uuden työn?

ostaa mahdollisimman pian asunnon ja laittaa säästöt siihen?

Sossu pakottaa myymään asunnon ja käyttämään siitä saadut rahat. Näin kävi minun äidille kun se jäi työttömäksi.