Lue keskustelun säännöt.
Miksi vapaaehtoisesti lapseton alkaa haluta lapsia, kun hän tapaa "sen oikean"?
21.11.2016 |
Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrin mukaan kaikista suomalaisista 20-45-vuotiaista peräti 15 % ei halua lapsia ollenkaan. Heistä, jotka ovat vielä lapsettomia, kolmannes ei halua lapsia ollenkaan.
Tutkimuksessa on paljon mielenkiintoista tietoa, mutta sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %.
Miten tällaista pitäisi tulkita? Monen velan mieli muuttuu, kun hän tapaa sen oikean? Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erakoita, jotka eivät haluakaan parisuhteeseen?
Kommentit (28)
Se on kai vähän sama kuin deitti-ilmoituksissa: "En etsi panoseuraa", ja kuitenkin treffeillä päädytään sänkyyn. Näitä on tullut vastaan.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tämän perusteella osannut vielä päätellä, että sinkkuna ihminen olisi vela, mutta muuttaisi sitten mielensä, jos alkaa parisuhteeseen. Ellei siis samoilta ihmisiltä ole kysytty erilaisissa elämänvaiheissa?
En tajua kysymystä. Miksi kukaan haluaisi lasta sen väärän henkilön kanssa? Moni velaksi ilmoittautuva on nuori ja ehtii muuttaa mielensä moneen kertaan. On aivan ymmärrettävää, että halu lapsensaantiin syntyy vasta hyvän ja turvallisen parisuhteen myötä. Kaikki eivät halua vain äideiksi vaan nimenomaan perustaa perheen ihan vain sen tietyn ihmisen kanssa. Ihan niin kuin kaikki eivät halua seksiäkään, ennen kuin tapaavat sen tietyn kumppanin.
Miksi oletat, että tilanne muuttuu kun parisuhteellisesta tulee parisuhteeton ja toisin päin? Moni, joka ei halua lasta voi jäädä yksin, koska mies/nainen haluaa lapsen. Lisäksi moni vela kaipaa paljon omaa aikaa ja rauhaa, ja voi siksi olla myös sinkku.
Eli sinkkuus ja vapaaehtoinen lapsettomuus voivat korreloida.
Ei ala haluta.
Kai tämä nyt oli sitten maanantain, 21.11.2016 päivän pakollinen velaprovo. Hohhoijjaa.
Tiistain, 22.11.2016 velaprovoa odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua kysymystä. Miksi kukaan haluaisi lasta sen väärän henkilön kanssa? Moni velaksi ilmoittautuva on nuori ja ehtii muuttaa mielensä moneen kertaan. On aivan ymmärrettävää, että halu lapsensaantiin syntyy vasta hyvän ja turvallisen parisuhteen myötä. Kaikki eivät halua vain äideiksi vaan nimenomaan perustaa perheen ihan vain sen tietyn ihmisen kanssa. Ihan niin kuin kaikki eivät halua seksiäkään, ennen kuin tapaavat sen tietyn kumppanin.
Tässä oli kysytty ihannelapsilukua. Olettaisin että sellaisellakin naisella tai miehellä, joka ei ole juuri sillä hetkellä parisuhteessa, olisi kuitenkin käsitys siitä, haluaako lapsia ollenkaan, 1-2 lasta tai suurperheen.
En saa itse oikein kiinni tuosta, että joku ei halua lapsia ollenkaan, mutta sitten solmii parisuhteen ja alkaa halutakin lapsia. Minun lapsihaluni eivät ole muista kiinni. Jos tuollainen mielen muuttaminen nimenomaan parisuhteen myötä on niin yleistä, miksi tällaisen vaihtoehdon esittämisestä sitten suututaan?
Ikä ei yksin tätä asiaa selitä, sillä nelikymppiset eivät halua lapsia sen enempää kuin 25-35-vuotiaatkaan. -ap
Tapasin muuten täydellisen miehen, jota rakastin, mutta hän halusi lapsia, ja minä en. Pitääkseni miehen meinasin tehdä kompromissin lapsiasian suhteen, mutta tulin onneksi järkiini, vaikka se tiesi eroa miehestä. Kaipaan häntä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat, että tilanne muuttuu kun parisuhteellisesta tulee parisuhteeton ja toisin päin? Moni, joka ei halua lasta voi jäädä yksin, koska mies/nainen haluaa lapsen. Lisäksi moni vela kaipaa paljon omaa aikaa ja rauhaa, ja voi siksi olla myös sinkku.
Eli sinkkuus ja vapaaehtoinen lapsettomuus voivat korreloida.
Tämä on tietysti ihan mahdollista. Siinä tapauksessa uutinen on masentava sellaisille veloille, jotka haluaisivat kuitenkin parisuhteeseen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua kysymystä. Miksi kukaan haluaisi lasta sen väärän henkilön kanssa? Moni velaksi ilmoittautuva on nuori ja ehtii muuttaa mielensä moneen kertaan. On aivan ymmärrettävää, että halu lapsensaantiin syntyy vasta hyvän ja turvallisen parisuhteen myötä. Kaikki eivät halua vain äideiksi vaan nimenomaan perustaa perheen ihan vain sen tietyn ihmisen kanssa. Ihan niin kuin kaikki eivät halua seksiäkään, ennen kuin tapaavat sen tietyn kumppanin.
Tässä oli kysytty ihannelapsilukua. Olettaisin että sellaisellakin naisella tai miehellä, joka ei ole juuri sillä hetkellä parisuhteessa, olisi kuitenkin käsitys siitä, haluaako lapsia ollenkaan, 1-2 lasta tai suurperheen.
En saa itse oikein kiinni tuosta, että joku ei halua lapsia ollenkaan, mutta sitten solmii parisuhteen ja alkaa halutakin lapsia. Minun lapsihaluni eivät ole muista kiinni. Jos tuollainen mielen muuttaminen nimenomaan parisuhteen myötä on niin yleistä, miksi tällaisen vaihtoehdon esittämisestä sitten suututaan?
Ikä ei yksin tätä asiaa selitä, sillä nelikymppiset eivät halua lapsia sen enempää kuin 25-35-vuotiaatkaan. -ap
Minä en tiennyt halusinko lapsia vai en ennen kuin tapasin kumppanini. Hänen kanssaan haluan perustaa perheen ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta ja yhteisestä perheestä. Kyllä ne lapsihalut usein ovat muista kiinni. Mutta siitä olen samaa mieltä, että monet velaksi ilmoittautuvat muuttavat mieltään rakastuessaan. Tämänkin palstan velat ovat melkein kaikki alle kolmekymppisiä. Tuollainen lokerointi vain ärsyttää, pakkoko on aina keksiä joku oma luokitus itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin vela nelikymppiseksi jolloin löysin oikean miehen. Aiemmassa liitossa ei lapsia kaivattu.
Itse olen huomannut että tilanteet muuttuvat.
Itselläni on aina ihanne lapsiluku ollut 0-1. Nyt on se yksi mutta 8 vuotta sitten jos minulta olisi kysytty niin vastaus olisi ollut se 0 ihan sen takia että oma elämä oli sen verran vaiheessa että lapsi olisi ollut kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteissa tietysti elää enemmän ihmisiä kuin sinkkuina, joten vaikka prosenttiosuuksissa on iso ero, määrällisesti ero voi olla hyvinkin pienempi.
Kuka onnistuisi kaivamaan tiedon siitä, kuinka monta prosenttia suomalaisista aikuisista elää avio- tai avoliitossa?
Jos osaisi edes auttavasti tilastomatematiikkaa, niin tämä asia ei ehkä askarruttaisi niin paljon. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua kysymystä. Miksi kukaan haluaisi lasta sen väärän henkilön kanssa? Moni velaksi ilmoittautuva on nuori ja ehtii muuttaa mielensä moneen kertaan. On aivan ymmärrettävää, että halu lapsensaantiin syntyy vasta hyvän ja turvallisen parisuhteen myötä. Kaikki eivät halua vain äideiksi vaan nimenomaan perustaa perheen ihan vain sen tietyn ihmisen kanssa. Ihan niin kuin kaikki eivät halua seksiäkään, ennen kuin tapaavat sen tietyn kumppanin.
Tässä oli kysytty ihannelapsilukua. Olettaisin että sellaisellakin naisella tai miehellä, joka ei ole juuri sillä hetkellä parisuhteessa, olisi kuitenkin käsitys siitä, haluaako lapsia ollenkaan, 1-2 lasta tai suurperheen.
En saa itse oikein kiinni tuosta, että joku ei halua lapsia ollenkaan, mutta sitten solmii parisuhteen ja alkaa halutakin lapsia. Minun lapsihaluni eivät ole muista kiinni. Jos tuollainen mielen muuttaminen nimenomaan parisuhteen myötä on niin yleistä, miksi tällaisen vaihtoehdon esittämisestä sitten suututaan?
Ikä ei yksin tätä asiaa selitä, sillä nelikymppiset eivät halua lapsia sen enempää kuin 25-35-vuotiaatkaan. -ap
Minä en tiennyt halusinko lapsia vai en ennen kuin tapasin kumppanini. Hänen kanssaan haluan perustaa perheen ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta ja yhteisestä perheestä. Kyllä ne lapsihalut usein ovat muista kiinni. Mutta siitä olen samaa mieltä, että monet velaksi ilmoittautuvat muuttavat mieltään rakastuessaan. Tämänkin palstan velat ovat melkein kaikki alle kolmekymppisiä. Tuollainen lokerointi vain ärsyttää, pakkoko on aina keksiä joku oma luokitus itselleen.
Okei. Jännä juttu. Myönnän kyllä olevani hyvin itsellinen ihminen, jonka päätöksiin ja tekemisiin muut eivät juuri vaikuta.
Selvästi kaivattaisiin tutkimustietoa siitä, kuinka pysyviä ihannelapsiluvut ovat. Voisin veikata, että "en halua ollenkaan lapsia" on paljon vähemmän pysyvä kanta kuin "haluan kaksi lasta". Mutta kuinka paljon vähemmän pysyvä? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä kaikki hyvät on varattuja.
".....Tutkimuksessa on paljon mielenkiintoista tietoa, mutta sitä en ymmärrä, miksi parisuhteessa olevat haluavat niin paljon useammin lapsia. Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävistä vain 6,4 % ei halua lapsia, avoliitossa elävistä 11,7 % ja ei missään liitossa elävistä 27,9 %....."
No jos nyt ajattelen omaa lähipiiriäni ja itseäni. - Niin esimerkiks avoliittoon on saatettu päätyä jo kesken opintojen. - Voi olla että silloin moni ei halua lapsia vaa haluaa ensi-sijassa keskittyä opintoihin ja kuka ties vaikka saada valmistumisen jälkeen töitäkin ennen kuin haluaa ajatellakaan lapsien saamista., mutta eilu kymmenes on valmis. Ja sama se on vähän yksin asuvallakin. - Omassa itsessä huolehtimiisessa on ihan tarpeeksi; ei tässä sinkkuna ainakaan minä halua saada lapsia niin paljo, että ryhtyisin hankkimaan niitä yksin. - Jos löydän ja kohtaan itselleni sopivan kumppanin niin sitten voimme yhdessä harkita jatkamme kaksin vai teemmekö voitavamme, että perheeseseemme tulisi myöhemmin kuulumaan muitakin, kuten lapsia. - Mutta osalla jo biloginen kello kai tikittää tai muuten on "aina ollut" halu saada lapsia.
Ei edes jaksa vatvoa näin itsestäänselävä kysymystä..no rakastuu vaikka?
Vierailija kirjoitti:
Ei edes jaksa vatvoa näin itsestäänselävä kysymystä..no rakastuu vaikka?
Jos tällainen ihminen sattuu rakastumaan ihmiseen, joka ei halua tai voi saada lapsia, tuleeko hänestäkin sitten vapaaehtoisesti lapseton? Tai siis voiko onnellinen parisuhde herättää sekä halun saada lapsia että halun jäädä lapsettomaksi? -ap
Se on puhdsta biologiaa. Vapaaehtoisesti lapsettomilla on biologinen kello rikki. Nisäkäslajiin kuuluu lisääntyminen ja poikasten hoivaaminen.
"Se on puhdsta biologiaa. Vapaaehtoisesti lapsettomilla on biologinen kello rikki. Nisäkäslajiin kuuluu lisääntyminen ja poikasten hoivaaminen."
Suosittelsin sinullekin, että viimeistän nyt oppisit ja ymmärtäsit, että on ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia, enkä ainakaan itse pitäsi heitä elämässä epäonnistuneiina vain siksi.
Toisekseen eikö tässä maailmassa ole jo niin paljon lapsia, ttä on vain hyvä, ettei kaikki halua saada lapsia ehdoin tahdoin?
Ja kolmanneksi, mistä voi varmasti löytää sen nimenomaan itselle oikean kumppanin, jonka kanssa jakaa ajatus lapsien hankkimisesta?
Pahoittelen provosoivaa otsikkoa. Se on täällä kai tapana. -ap