Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko lukiolaisen pakottaa kouluun?
21.11.2016 |
Tiedän jo kysyessänikin, että ei voi. Mutta meinaa hermostuttaa .... kun koulunkäynti sitä sun tätä, sitten ei kunnon vastausta saa siihen, miksi ei tänään(kään) mene kouluun ja kun yrittää keskustella, onko lukio oikea vaihtoehto vai kannattaisiko hakea muualle opiskelemaan (kun ei selkeästikään yhtään kiinnosta lukio) niin sanoo, että "kyllä mä sen lukion käyn." Kun ei sitä niin vaan käydä, kun ei tunneilla viihdy. Huokaus :/
Joo, on tässä muutakin taustalla ja nuori saa ammattiapua, mutta on koulun suorittanut ains tähän mennessä hyvin arvosanoin. Nyt kuluva syksy ihan penkin alle.
Tarvitsisin neuvoja miten toimia tässä tilanteessa?! Kiitos.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat....
No, mitäpä itse tekisit?
Minähän kysyin neuvoja ..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurssithan menee automaattisesti hylätyiksi, jos on tietty määrä poissaoloja. Ikävä tilanne, mutta en osaa neuvoa minäkään. Oma lapsi käy lukiota toisella paikkakunnalla ja minua ahdistaa jo riittävästi tämä, kun koen että olen vähän pimennossa kouluasioista.
Lukion käyminen siten, että ottaa vähän kaikesta huonot arvosanat on sekin vähän turhaa. Jos ei lukiota käy kunnolla, niin vaikea on jatko-opintoihinkaan päästä.
Mikset voi pakottaa? Tai jos koulun penkillä istuminen ei maistu niin maistuuko itsenäinen opiskelu? Sen voit ainakin vaatia, että opiskelut etenee. Minä olen työssäni nähnyt paljon nuoria, jotka ovat jääneet junnaan niihin lukiovuosiin ihan liian moneksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kurssithan menee automaattisesti hylätyiksi, jos on tietty määrä poissaoloja. Ikävä tilanne, mutta en osaa neuvoa minäkään. Oma lapsi käy lukiota toisella paikkakunnalla ja minua ahdistaa jo riittävästi tämä, kun koen että olen vähän pimennossa kouluasioista.
Lukion käyminen siten, että ottaa vähän kaikesta huonot arvosanat on sekin vähän turhaa. Jos ei lukiota käy kunnolla, niin vaikea on jatko-opintoihinkaan päästä.
Tuosta keskusteltiinkin nuoren kanssa, tai minä keskustelin ja hän ehkä kuunteli, että ei niillä huonon arvosanan papereilla tee mitään. Olen yrittänyt josko katsoisi muita opiskeluvaihtoehtoja kanssani, mutta nuori nyt tuntuu vaan olevan ihan hukassa itsensä kanssa tässä asiassa. Minua turhauttaa myös se, että ostan kalliit kirjat ja bussiliput jotka sitten menee "hukkaan" kun nuori omasta mielestään käy sitä lukiota ja todellisuus on se, että laukku ollut eteisessä nytkin viime keskiviikosta asti lähes koskemattomana :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nuori on alle 18v. ja asuu kotona täysihoidossa niin vähin mitä voi tehdä on hoitaa koulu ok.
Jos lukio oli väärä ratkaisu niin yhdessä etsitään parempi ja kiinnostavampi vaihtoehto.
Ja kotona kaiket päivät makaaminen ei ole vaihtoehto.
Monesko vuosi? Meillä kummallekin eka vuosi oli ahdistava. Varsinkin syksy. Lukiossa puhutaan heti yo-kirjoitukista ja kasataan paineita nuorten niskaan. Toinen reagoi masennuksella ja toinen aggressiolla. Molempien kans ammattiauttajalle. Muutama kerta keskustelua auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako tuntia n. pitää olla yhdeltä kurssilta poissa että se hylätään?
Onko lukion papereilla enää mitään merkitystä? Eikö hakeminen tapahdu yo-todistuksen perusteella? Vai oonko ymmärtänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin nuorisopsykologille koko perheen voimin.
Nuori on nuorisopsykiatrian asiakas,käy siellä juttelemassa asioistaan .. ei ole elämä hänellä ollut helppoa, siksipä haluan lempeästi mutta vahvasti yrittää tukea valinnoissaan enkä alkaa pakottaa raivopäisesti sinne kouluun joka selkeesti nyt ahistaa tms.
En vaan tiedä toiminko oikein ja kuinka usein yritän ottaa asiaa puheeksi, millä tapaa jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kurssithan menee automaattisesti hylätyiksi, jos on tietty määrä poissaoloja. Ikävä tilanne, mutta en osaa neuvoa minäkään. Oma lapsi käy lukiota toisella paikkakunnalla ja minua ahdistaa jo riittävästi tämä, kun koen että olen vähän pimennossa kouluasioista.
Lukion käyminen siten, että ottaa vähän kaikesta huonot arvosanat on sekin vähän turhaa. Jos ei lukiota käy kunnolla, niin vaikea on jatko-opintoihinkaan päästä.
Alapeukku, koska ahkera pääsykokeisiin valmistautuminen avaa jatko-opiskelupaikan, ei lukion arvosanat! Toki hyvillä YO-papereilla voi saada lähtöpisteitä ja ylioppilaskokeissa on helpompi pärjätä, jos vähän on nähnyt vaivaa lukion eteen, mutta yksi yhteen se ei ole. Paljon on hienoja tapauksia, kuinka lukion A:n paperit kirjoittaneet "laiskamadot" ahkeralla lukemisella ja kovalla motivaatiolla selvittävät tiensä ensi yrittämällä vaikkapa oikikseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä meni näin masennuksen takia. Kävin sitten myöhemmin aikuislukion, ei sen ihmeempää. Parempi että käy vaikka myöhemmin motivoituneena kuin nyt huonoilla arvosanoilla joten kuten läpi, koska kohta haetaan korkeakouluihin niillä arvosanoilla. Huonoilla ei tee mitään, koska paikkoja on vähemmän kuin lukiosta valmistuneita plus vanhat valmistuneet.
Mitä jos yrittäisi etsiä sitä motivaatiota? Vaikka etsiä se paikka mihin haluaisi lähteä lukion jälkeen? Se voisi auttaa, jos on unelma johon tavoitella. Harva nuori jaksaa täysin turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Monesko vuosi? Meillä kummallekin eka vuosi oli ahdistava. Varsinkin syksy. Lukiossa puhutaan heti yo-kirjoitukista ja kasataan paineita nuorten niskaan. Toinen reagoi masennuksella ja toinen aggressiolla. Molempien kans ammattiauttajalle. Muutama kerta keskustelua auttoi.
2. vuosi menossa.
1. vuosi meni ihan hyvin. Nyt ihan jumissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurssithan menee automaattisesti hylätyiksi, jos on tietty määrä poissaoloja. Ikävä tilanne, mutta en osaa neuvoa minäkään. Oma lapsi käy lukiota toisella paikkakunnalla ja minua ahdistaa jo riittävästi tämä, kun koen että olen vähän pimennossa kouluasioista.
Lukion käyminen siten, että ottaa vähän kaikesta huonot arvosanat on sekin vähän turhaa. Jos ei lukiota käy kunnolla, niin vaikea on jatko-opintoihinkaan päästä.
Alapeukku, koska ahkera pääsykokeisiin valmistautuminen avaa jatko-opiskelupaikan, ei lukion arvosanat! Toki hyvillä YO-papereilla voi saada lähtöpisteitä ja ylioppilaskokeissa on helpompi pärjätä, jos vähän on nähnyt vaivaa lukion eteen, mutta yksi yhteen se ei ole. Paljon on hienoja tapauksia, kuinka lukion A:n paperit kirjoittaneet "laiskamadot" ahkeralla lukemisella ja kovalla motivaatiolla selvittävät tiensä ensi yrittämällä vaikkapa oikikseen! :)
Yritäpä seurata vähän aikaasi! Kohta haetaan yo-todistuksella, pääsykokeet poistuvat. Vain enää ensi keväänä ehtii hakea pääsykokeella.
Vierailija kirjoitti:
Kun nuori on alle 18v. ja asuu kotona täysihoidossa niin vähin mitä voi tehdä on hoitaa koulu ok.
Jos lukio oli väärä ratkaisu niin yhdessä etsitään parempi ja kiinnostavampi vaihtoehto.
Ja kotona kaiket päivät makaaminen ei ole vaihtoehto.
Onneksi ei sentään makaa kaiket päivät, sitten olisin jo TODELLA huolissani. Kotona ollessaan touhuaa kaikenlaista, harrastaa liikuntaa puoli tuntia- tunnin päivässä, tekee kotitöitä ja kaikenkaikkiaan on perheen kanssa ja hyvillä mielin. Ei juurikaan viihdy kaupungilla tms.
Mutta koulunkäyntiasia saa lukkoon hänet, ei tiedä mitä haluaa.
Ja olen sanonut että jos tuntuu ettei halua käydä sitä lukiota that's fine. Sitten etsitään jotain muuta. Mutta sanoo että kyllä hän käy sitä lukiota ja kuitenkaan ei mene sinne... huokaus :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin nuorisopsykologille koko perheen voimin.
Nuori on nuorisopsykiatrian asiakas,käy siellä juttelemassa asioistaan .. ei ole elämä hänellä ollut helppoa, siksipä haluan lempeästi mutta vahvasti yrittää tukea valinnoissaan enkä alkaa pakottaa raivopäisesti sinne kouluun joka selkeesti nyt ahistaa tms.
En vaan tiedä toiminko oikein ja kuinka usein yritän ottaa asiaa puheeksi, millä tapaa jne.
Ap
Ota yhteyttä sinne ja pyydä myös itsellesi keskusteluapua. Ja menkää myös yhdessä nuoren kans. Meillä on myös tilanne päällä nuorimman kanssa. On se tosi raskasta ja oikeasti yli 180-senttistä jätkää on melko vaikea pakottaa mihinkään jos ei halua. Hyvä on sivusta huudella. Keskusteluapu on ollut itelle todella tarpeen, oon potenut niin paljon syyllisyyttä ja huolta niin että yöunet menee ja tuntuu että vetää jotain kivirekeä perässä.
Pitäiskö miettiä jotain ammattikouluvaihtoehtoa? Jos lukio ei kertakaikkiaan vain ole hänen juttu. Ei sitä kyllä jaksa jos se ei yhtään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin nuorisopsykologille koko perheen voimin.
Nuori on nuorisopsykiatrian asiakas,käy siellä juttelemassa asioistaan .. ei ole elämä hänellä ollut helppoa, siksipä haluan lempeästi mutta vahvasti yrittää tukea valinnoissaan enkä alkaa pakottaa raivopäisesti sinne kouluun joka selkeesti nyt ahistaa tms.
En vaan tiedä toiminko oikein ja kuinka usein yritän ottaa asiaa puheeksi, millä tapaa jne.
Ap
Ota yhteyttä sinne ja pyydä myös itsellesi keskusteluapua. Ja menkää myös yhdessä nuoren kans. Meillä on myös tilanne päällä nuorimman kanssa. On se tosi raskasta ja oikeasti yli 180-senttistä jätkää on melko vaikea pakottaa mihinkään jos ei halua. Hyvä on sivusta huudella. Keskusteluapu on ollut itelle todella tarpeen, oon potenut niin paljon syyllisyyttä ja huolta niin että yöunet menee ja tuntuu että vetää jotain kivirekeä perässä.
Voimia sinullekin
Täytyy kysäistä itsellekin keskusteluaikaa niin sais vinkkejä asian käsittelyyn.
Ap
Poika yritti yhden kerran jäädä lintsaamaan lukiosta. Seisoin sängyn vieressä ja käskin nousemaan ja lakkaamaan leikkimästä pikkuvauvaa niin kauan että könysi ylös, puki päälleen ja lähti. Jos ei mennyt kouluun, ei ainakaan onnistunut jäämään peittonsa alle venymään. Sanoin että koulun voi lopettaa, se on vapaaehtoista, mutta sitten aletaan samana päivänä hakemaan töitä ja osallistumaan kuluihin. Se oli ainoa kerta kun meillä väännettiin kouluun lähdöstä, ja niin lukio käytiin läpi.
Eli voi pakottaa tekemään sovitut asiat, ja voi myös pakottaa tekemään uuden valinnan jos sovitusta ei pidä kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmat....