Miten selvisi erityisherkkä 1940 luvun Suomessa...

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen että miten nämä kaikki mummit ja ukit elivät näin pitkälle kun oli kovaa ja sotakin ja kaikkea? Ja nyt ei meinata edes koulussa pärjäillä kun hermo ei kestä ei oppilailla eikä opettajilla , vaikka sen piti kestää jotain sotapoterossakin oloa?

Ei ne kaikki eläneet näin pitkälle :(

Kuule, huonosti. Sodassa oleville varmaan tuli pahoja mielenterveysongelmia. On semmoisiakin kuin rintamakarkurit...

Ja muut kärsivät hiljaa itsekseen. Varmaan hakeutuivat hiljaisiin olosuhteisiin, olivat "epäsosiaalisia erakkoja" jne.

Esimerkki. Mun äitini on syntynyt vuonna 1934. Hän on aina ollut erittäin herkkäihoinen, villa esimerkiksi ei sovi hänelle lainkaan. Sota-aikaan ja sen jälkeen kuitenkin oli pakko pitää villaisia sukkia, koska muunlaisia ei ollut mistään saatavilla. Allergioista ei siihen aikaan tiedetty mitään, ja äiti kertoo kokeneensa sen raskaasti, että hänen äitinsä huusi hänelle ja ihmetteli, mikä ihmeen hienohelma hän on kun ei MUKA voi villaisia sukkia pitää... kyse siis oli kokopitkistä sukista, joita pidettiin sukkaliivien kanssa ja ne aiheuttivat äidille punaisen pahasti kutiavan ihottuman pitkin sääriä, reisien herkkään sisäpintaan asti. Mahtoi olla tuskaista!

Tuo nyt tietysti on eri asia kuin erityisherkkyys, mutta pointtini oli, että VAIKKA jotain ei osata nimetä, se ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa.

Kuolleisuus oli suurta.

Hyvin selvisivät luultavasti. Suurin osa kansasta oli maanviljelijöitä, erityisherkälle ei juuri parempaa pestiä ole tavallaan. Ruoka on taattu omasta maasta ja voi eristäytyä käytännössä niin paljon kuin haluaa.

Pohjantähden alla kirjassa Elina itkeskelee vähän väliä. Akselia ärsyttää se itkuherkkyys. Se on kirjoitettu kuitenkin aika pian sotien jälkeen, joten eiköhän se perustu käsitykseen sen ajan naisista. Ennen puhuttiin ehkä yliherkkyydestä. Kaikkea mitä oli ennen on nytkin, niistä vain vaiettiin ja mielisairaalaan pistettiin jossain vaiheessa pienestäkin asiasta. 

Omassa suvussani varmaan suurin osa itsemurhan tehneistä (ja heitä on paljon) olisivat tämän päivän erityisherkkiä. Eli aloittajan kysymykseen: ei moni erityisherkkä selvinnytkään. 

Ihmiset karaistuivat luonnollisesti ja pärjäsivät siinä missä muutkin. Nykyaikana diagnosoidaan kaikkea paskaa, joka ikäänkuin oikeuttaa ihmiset sairastamaan vaikka mitä ongelmia. Vedetään nappeja naamaan kun vähän ahdistaa jne.

Ihmisillä ja heidän joutavanpäiväisillä diagnooseillaan tehdään bisnestä, ei sen ihmeellisempää.

Hakattiin solkipäällä hiljaisiksi, että parkuminen loppui. Niin pitäisi tehdä nytkin.

Ennen lapset saivat olla lapsia! Ei heille selitetty sodan käänteitten yksityiskohtia. Nyt ei lapsia paljonkaan suojella, edesvastuuttomat vanhemmat päästävät lapsensa nettiin ja antavat älypuhelimen jokaiselle. Lapset joutuvat näkemään ja kuulemaan hirvittäviä asioita. Vanhemmat eivät välitä, ovat itsekin lapsen tasolla, kaverivanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin selvisivät luultavasti. Suurin osa kansasta oli maanviljelijöitä, erityisherkälle ei juuri parempaa pestiä ole tavallaan. Ruoka on taattu omasta maasta ja voi eristäytyä käytännössä niin paljon kuin haluaa.

Kuulostaa ihanalta, mäkin haluun eristäytymään :) Ei naapureita lähellä, olisi ihana rauha! Ääninä kuuluisi vain tuulenhumina, linnut ja muut eläimet ja harvakseltaan tarpeeksi kaukana asuvat naapurit valtatiellä.

Mites sille Tuntemattoman Riitaojalle kävikään?

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapset saivat olla lapsia! Ei heille selitetty sodan käänteitten yksityiskohtia. Nyt ei lapsia paljonkaan suojella, edesvastuuttomat vanhemmat päästävät lapsensa nettiin ja antavat älypuhelimen jokaiselle. Lapset joutuvat näkemään ja kuulemaan hirvittäviä asioita. Vanhemmat eivät välitä, ovat itsekin lapsen tasolla, kaverivanhempia.

Ei, vaan päinvastoin. Mitään nykyisen kaltaista "lapsuutta" ei ollut. Jo nuorena piti oppia työnteko ja hoitaa nuorempia sisaruksia. Lapsia myös hakattiin, ruumiillinen kuritus oli täysin hyväksyttävää, jopa suositeltavaa. Ja kun mennään kauemmas historiaan, ovat lapset joutuneet näkemään vaikka mitä. Esimerkkinä vaikka julkiset teloitukset näin jotain mainitakseni.