Lapsi elämän tärkein asia, kumppani kakkonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei tietenkään tarkoita, että nälkäänsä huutava lapsi on tärkeämpi kuin isänsä, vaan että lapsi ei voi odottaa mutta isä voi.

Toivon mukaan se isä on myös aikanaan opetettu siihen että hän ei ole riippuvainen kumpanistaan sen suhteen saako nälkänsä tyydytettyä vai ei. Lapsi oppii sen vähitellen, mutta on aika pitkään riippuvainen ainakin siitä että ruokaa on saatavilla.

Näkäinen aikuinen tietenkin tekee itse sopivaksi katsomaansa ruokaa, tai käy kaupassa, jos ruoka on loppu. Eikö tämä olekaan itsestäänselvyys?

Ilmeisesti ei kaikille jos isä voi odottaa että hänet nälkä huuotoonsa vastataa vähintään yhtä nopeasti kuin lapsen tai muuten hän kokee olevansa vähemmän tärkeä kuin se lapsi joka saa ruokaa ehkä nopeammin.

Kuten joku yllä sanoi, niin lapsi tarvitsee aikuista ja aikuinen hoitaa itsensä. Muutoin parisuhde ja kumppani on tärkein - jos haluaa itselleen onnellisen parisuhteen. Oli kyse ydinperheestä tai uusperheestä.

Kun olis ollu edes sillä toisaella sijalla, mutta kun sukulaiset ja kaverit meni minustakin edelle :(

Miksi pitää tehdä tuollainen arvojärjestys lista?

Minusta on sairasta mennä kenellekään hieromaan naamaan, että sinä olet sitten vasta kakkonen tai kolmonen.

Ei kukaan itseään kunnioittava voi kauaa jaksaa olla suhteessa, jossa hänelle on osoitettu hänen paikkansa kuin koiralle..

Itse en ajattele että ihmisillä on joku nokkimisjärjestys ja ovat keskenään eri arvoisia.

Ei normaali älyisten ihmisten tarvitse sopia mitään arvojärjestys listaa; normaali ihminen osaa kyllä elää reilusti kaikkia kohtaan ilman moista nöyryyttämis systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tehdä tuollainen arvojärjestys lista?

Minusta on sairasta mennä kenellekään hieromaan naamaan, että sinä olet sitten vasta kakkonen tai kolmonen.

Ei kukaan itseään kunnioittava voi kauaa jaksaa olla suhteessa, jossa hänelle on osoitettu hänen paikkansa kuin koiralle..

Itse en ajattele että ihmisillä on joku nokkimisjärjestys ja ovat keskenään eri arvoisia.

Ei normaali älyisten ihmisten tarvitse sopia mitään arvojärjestys listaa; normaali ihminen osaa kyllä elää reilusti kaikkia kohtaan ilman moista nöyryyttämis systeemiä.

Tämä oli tämän ketjun täysjärkisin vastaus.

Kumppani menee edelle ja on tärkein tietysti. Ei ihme että niin monien yh-mammojen parisuhteet ei onnistu, jos kumppania pidetään vain toissijaisena eikä arvosteta kuten kuuluu.

Mä olen uusperhehommani jo hoitanut, 14 v elettiin kolmisin ja nyt jo 5 v miehen kanssa kaksin. Hyvin riitti rakkautta molemmille, eri tavoin, ja mieskin oli nuoresta iästämme huolimatta sen verran aikuinen, että ymmärsi, etteivät he koskaan olleet samassa sarjassa vaan kumpikin oman luokkansa ykkönen, pikkurakas ja isorakas. Aikuinen lapsi joskus sanoi, että annettiin hänelle hyvän parisuhteen malli, joten katson meidän onnistuneen. Ei se silti ollut helppoa,, mutta toisaalta, mikä iso juttu on?

Vierailija kirjoitti:

Uusperheen sanotaan toimivan vain siinä tapauksessa, että kumppani on tärkein. Koska ei ole yhteistä "perhettä", siksi parisuhde on se kiintopiste.

Eli kun näet onnellisen ja toimivan uusperheen, niin tämä on tilanne. Kun näet toimimattoman uusperheen, niin he ajattelevat kuten sinä.

Ihan uskomatonta hölynpölyä taas. "Sanotaan". Kuka sanoo ja missä? Ja millä perusteella tää pitäis paikkaansa.

Ei sellainen perhe ole onnellinen ja toimiva, jossa lasten tarpeet tulee viimeisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin koska itse koen etten halua jo lapsia tehnyttä kumppania. En halua olla kakkonen.

Tulee välillä mieleen tämäkin kun puhutaan "naisten nirsoilusta". Minulle on ollut tärkeää se, että lapset teen vain hyvin todennäköisesti loppuelämän kumppanin kanssa mutta taitaa jäädä tekemättä, suurimmalla osalla miehiä on jo lapsia ja kakkosen paikka "perheessä" ei minulle kelpaa.

Jäisithän sä "kakkoseks" omille lapsillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta uusperheistä mutta annatko jotain esimerkkejä tilanteista joissa pitää valita jomman kumman etu? Eroaako se lasten ja kumppanin tärkeys jotenkin ydinperheessä eläviin? Itse kun ajattelisin että myös ne kumppanin lapset on ihan samaa perhettä.

 

Eihän vieraita lapsia koskaan rakasta kuten omiaan!

Tarkoitin sitä, että jos ajatuksissa kumppani ei ole se ykkösasia josta viimeiseksi luopuisi, eikö olisi reilua että kumppanilla on se oma "ykkösasia" eli vaikkapa toinen mies? Jos kuitenkin jakaa aikaa niin, että tälle "kakkoskumppanille" löytyy iso osa vapaa-ajasta.

Yritin kärjistetyllä esimerkillä avata sitä, mitä tarkoitan. Eli miksi kukaan haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolle ei ole elämän ykkösjuttu? Muuten kuin rahallisessa mielessä.

Ymmärrät kai, ettei sillä ole mitään väliä asua kannalta, oisko ne lapset edellisestä suhteesta vai sun kanssa saatuja, ne menis silti jokaisella terveellä ihmisellä ykköseksi. 

En mä ainakaan ite pystyis myöskään rakastamaan ketään, jolle mikään menis omien lasten edelle. 

1.Omat lapset ja mukava puoliso ovat tasavertaisesti ykkösenä.

2.Erolla kiristävä puoliso tms tippuu heti kakkoseksi.

3.Ystävät yms. tärkeät ihmiset.

4.Vieraannutettu lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle fiksulle uudelle kumppanille on itsestään selvää, että lapset menevät tämän ohi, jos jotain asteikkoa aletaan tekemään. Harmi, että nämä fiksut tuntuvat olevan pieni vähemmistö.

Ei se silti tarkoita, että uutta kumppania kohtisi huonosti.

 

Ymmärrän pointtisi. Tunnetasolla en pystyisi silti sitoutumaan ihmiseen, jolle en ole "elämän tärkein asia".

Ap

Ja henkinen ikäsi oli... 16 v?

Vierailija kirjoitti:

1.Omat lapset ja mukava puoliso ovat tasavertaisesti ykkösenä.

2.Erolla kiristävä puoliso tms tippuu heti kakkoseksi.

3.Ystävät yms. tärkeät ihmiset.

4.Vieraannutettu lapsi

Eiks se vieraannutettu lapsi muka ookaan sit enää oma? 

Vierailija kirjoitti:

Hassu järjestys.... Kyllä minun elämäni tärkein ihminen olen minä itse. Sitten puoliso ja omat lapset....asiasta riippuu aina kumpi menee edelle. Lapsi aikuistuu, muuttaa omilleen ja olen taas kaksin sen puolison kanssa.

Meillä ovat lapset aina prioriteettilistalla ykkösenä - koska toki jokainen pitää itseään automaattisesti ensimmäisellä sijalla.

Sen jälkeen tulee vasta puoliso ja muut ihmiset. Toki monilla huonossa parisuhteessa on prioriteettilistalla lasten jälkeen muita ihmisiä, jopa eläimiä, ja vasta hännän huippuna puoliso.

Toisaalta, lapset kasvavat ja irtautuvat lapsuudenperheestään. Tässä vaiheessa lasten vanhempien pitäisi jälleen kiinnittää huomio siihen omaan puolisoonsa, jotta saisi parisuhteensa toimimaan. Ikävä kyllä moni joko ei päästä irti lapsistaan, tai sitten kaikki muut ihmiset / asiat menevät jälleen kerran sen puolison ohi, kunnes yhtenä päivänä huomaakin, että puoliso lähtee nostelemaan (näitä tapauksia tiedän sekä naisissa että miehissä).

Kyllä meillä arvioidaan eturistiriita-asioissa se, mikä on tärkeintä. Jos vaikka miehen lapsi haluaa uuden puhelimen ja perheemme koira tarvitsee kalliin leikkauksen, puhelin jää saamatta. Se ei tarkoita, että koira olisi lasta tärkeämpi, vaan sitä, että kaikki ovat perheessämme tärkeitä, ja välttämättömät tarpeet menevät toivomusten edelle. Minun ei aikuisena tarvitse saada mieheni koko huomiota itselleni, eikä myöskään kokea itseäni tärkeimmäksi ja jotenkin ensisijaiseksi ihmiseksi. En näe mitään järkeä verrata miehen lastaan kohtaan tuntemaansa rakkautta siihen, kuinka hän minua rakastaa, koska se on aivan erilaista. 

Sehän on vain miehen velvollisuus ylläpitää ja huolehtia parisuhteessa että naisen ei sitä tarvi miettiä ja nainen pääsee keskittyy vain lapseensa. Eihän naisen kuulu parisuhteen eteen tehdä asioita kun parisuhteen tarkoitus on tuoda naiselle etuja ja hyötyjä miehen järjestämänä

Tämä ketjun pitäisi kaikkien naisten lukea jotka ihmettelevät miksi miehet ei halua ryhtyä muiden miesten lapsien elättäjäksi eikä halua suhteeseen yh äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1.Omat lapset ja mukava puoliso ovat tasavertaisesti ykkösenä.

2.Erolla kiristävä puoliso tms tippuu heti kakkoseksi.

3.Ystävät yms. tärkeät ihmiset.

4.Vieraannutettu lapsi

Eiks se vieraannutettu lapsi muka ookaan sit enää oma? 

Ei se vieraannutettu lapsi ole enää tunnetasolla oma lapsi. Se on semmonen ex-lapsi.

Tärkeintä on kumppanin kakkonen.