Älä käytä sukupuolitettuja sanoja jos et varmasti tiedä henkilön sukupuolta!

Olen nainen ja naisoletettu kuulostaa alentavalta vittuilulta.

"Älä sano mies tai nainen tai tyttö tai poika jos et varmasti tiedä että henkilö on nainen tai mies. Sano mies/naisoletettu jos täytyy viitata sukupuoleen. Väärinsukupuolittaminen on väkivaltaa ja sortoa!"

- Ajatuksesi on varmassti lämmin ja kaunis, mutta miesoletettu tai nais -oletettu, ei kyllä ainakaan minun "kielikorvaani" tai kielen käyttööni asetu. - Kuullostaa melkein vielä loukkaavammalta.. Sellaista yli -yrittämistä, jossa ei ole ihan varma, että mihin suuntaan pitäisi kumartaa, niin päätyy sitten pyllistämään, sitä kohti jota pitäsi kumartaa.  

Vierailija kirjoitti:

"Älä sano mies tai nainen tai tyttö tai poika jos et varmasti tiedä että henkilö on nainen tai mies. Sano mies/naisoletettu jos täytyy viitata sukupuoleen. Väärinsukupuolittaminen on väkivaltaa ja sortoa!"

- Ajatuksesi on varmassti lämmin ja kaunis, mutta miesoletettu tai nais -oletettu, ei kyllä ainakaan minun "kielikorvaani" tai kielen käyttööni asetu. - Kuullostaa melkein vielä loukkaavammalta.. Sellaista yli -yrittämistä, jossa ei ole ihan varma, että mihin suuntaan pitäisi kumartaa, niin päätyy sitten pyllistämään, sitä kohti jota pitäsi kumartaa.  

Älä yritä keskustella feministin kanssa. Hän on suorittanut call-inin ja olemalla eri mieltä osoitat olevasi törppö.

Liimaa ihmeessä otsaasi se polyamorinenaseksuaalikeinuhevosbiseksuaalicis-tarra , jos haluat itsesi tarkemmin kanssaihmisillesi määrittää loukkaantumatta.

Usein sukupuolen voi jättää mainitsematta. Jos eteen tulee tilanne, jossa täytyy viitata henkilön sukupuoleen, etkä ole varma, on parempi tiedustella asiasta, eikä käyttää sanoja kuten nais/miesoletettu. On parempi kysyä kuin olettaa väärin. Voit myös kuvailla henkilöä androgyyniksi tai sukupuolineutraaliksi, tai suoraan sanoa, että et ole hänen sukupuolestaan ihan varma.

Mitä jos kutsuttaisiin ihmisiä heidän nimillä? Sitä varten ne on. Jos ei tiedä, niin "hän" jne. on ihan käteviä.

T: transmies

No, mitäs jos se itsekään ei ole selvästi tietoinen sukupuolestaan, mutta väittää olevansa esim nainen tai hevonen?

Käyttäjä3281 kirjoitti:

Usein sukupuolen voi jättää mainitsematta. Jos eteen tulee tilanne, jossa täytyy viitata henkilön sukupuoleen, etkä ole varma, on parempi tiedustella asiasta, eikä käyttää sanoja kuten nais/miesoletettu. On parempi kysyä kuin olettaa väärin. Voit myös kuvailla henkilöä androgyyniksi tai sukupuolineutraaliksi, tai suoraan sanoa, että et ole hänen sukupuolestaan ihan varma.

-"Oletko muuten mies vai nainen?" Miltäs tuntuisi?

Tuo oletettu liite mieheen tai naiseen on ihan järjetön. Kai nyt jokainen tajuaa, että jos sanon jotain ihmistä "tädiksi" tms, niin minä nimenomaan oletan että hän on nainen..

Ei sitten ole varmaan sopivaa olla enään äiti tai isä. Vain vanhempi. Pyhpah. Minä ainaski oon äiti, nainen ja vaimo ja aion olla loppuelämäni..

En tajua tätä aloitusta. Onko kyseessä tilanne, että tapaat tai olet tavannut jonkun henkilön, etkä ole varma sukupuolesta ulkonäön perusteella? Vai puhut esimerkiksi postinkantajasta tai jostain muusta henkilöstä, jota et ole sattunut näkemään, ja oletat että hän on esimerkiksi mies.

Jälkimmäisen kaltainen tapaus minulle on tapahtunut muutaman kerran anoppini kanssa. Kerran kerroin, että naapuri kävi ruokkimassa vanhempieni kissaa, kun vanhempani olivat reissussa. Myöhemmin anoppini kyseli jotain lisätietoja "siitä naisesta". Ihmettelin, että mistä naisesta se puhuu, kunnes selvisi, että siitä naapurista, joka on mies, eikä yhtään naisellinen mies. En ollut maininnut mitään sukupuoleen viittaavia juttuja, vaan anoppi oli pitänyt itsestäänselvänä, että naapuri oli nainen, varmaan oman sukupuolensa mukaan, ja luuli minun jopa sanoneen sen olevan nainen, vaikka en varmasti sanonut. Ei hänellä olisi tässä tilanteessa tullut mieleenkään, että hän vain olettaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oletettu liite mieheen tai naiseen on ihan järjetön. Kai nyt jokainen tajuaa, että jos sanon jotain ihmistä "tädiksi" tms, niin minä nimenomaan oletan että hän on nainen..

Ei sitten ole varmaan sopivaa olla enään äiti tai isä. Vain vanhempi. Pyhpah. Minä ainaski oon äiti, nainen ja vaimo ja aion olla loppuelämäni..

Toki on sopivaa olla äiti/isä, mutta ei kannata toisten hiuksista/lantiosta/vaatteista/leuasta olettaa että se toinenkin on äiti/isä. Meillä käytetään toisista puhuessa esim. sanoja hän, toinen (anna toisen mennä ensin, nyt oli tän toisen vuoro), lapsi, vihreätakkinen, (oma) aikuinen ("hänen täytyy ensin kysyä omalta aikuiselta saako tulla") jne. Kerhossa on ohjaajia, kaupassa myyjä/kassa/työntekijä. Tosi harvoin tarvitsee valita sukupuolitettu termi tuntemattomasta - tutut on toki äitejä, isiä, mummoja, tätejä jne.

Nais-/miesoletettu linjalle en todellakaan lähtisi koska se(kin) voi olla loukkaavaa. Käytän niitä ilmaisuja vain aihepiiriä käsittelevissä keskusteluissa, esim. omasta lapsestani saatan sanoa että sille poikaoletetulle ei saa nukkea lahjaksi vaikka kysyttäessä toivoisi, mutta autoihin hukutaan.

Mua häiritsee näin androgyynin näköisenä ihmisenä se, että mua pidetään niin androgyyninä oliona. Koen olevani sitä sukupuota, jota olen, mutta tuntuu, etten saa olla sitä ulkonäköni takia. Nimeni on kuitenkin selvästi toisen sukupuolen nimi ja vaatteistakin voisi päätellä jotain. Ja äänenikin on ihan hyvä vinkki. Mutta kun ei. Mut on ahdettu tähän sukupuolineutraalin lokeroon. Se häiritsee jopa enemmän kuin väärinsukupuolittaminen, joka on helpompi korjata. Tiedän, ettei tilanteeni ole kauhean yleinen, mutta tulinpa avautumaan.

Itse otan vinkkejä nimestä ja vaatetuksesta. Jos henkilö käyttää naisen nimeä ja päällä on naisten vaatteet, hän on mulle nainen. Sama toisin päin. Jos nimi kuulostaa neutraalilta ja olemus on androgyyni, unohdan sukupuolen kokonaan, enkä oleta mitään niin kauan kun henkilö itse ei käytä mitään sukupuolitermejä itsestään. Näitä poikkeuksia ei tule vastaan hirveän usein, mutta onhan se hyvä tietää, miten toimia tallomatta kenenkään varpaita. Niille, joille oikein kohdelluksi tuleminen ei ole itsestään selvää, sukupuoli kasvaa todella isoksi asiaksi omassa päässä, ja se tuottaa hirveän määrän ahdistusta ja jännitystä. Huonona päivänä muakin saa ärsytettyä todella helposti tällä asialla, vaikka pidänkin itseäni tämän suhteen aika rentona.

Huono provo sinulta idiootiksioletetulta

Olen kerran mokannut kysymällä mieheltä hänen vaimostaan niin hän korjasi puoliso ja että on homo. Ei ollut moksiskaan, ei tuntunut sorrolta.

Mites jos on "rodullistettu" "mies- tai naisoletettu" ? 

Älkää lukeko Ruskeat Tytöt blogia koskaan, sain niin pahan päänsäryn ettei hellitä varmaan koskaan. 

Kyseisellä rodullistetulla turvallisen tilan vaativalla naisoletetulla ei ihan kaikki ole kuten pitäisi.

Kuinka pitkään olet asunut Suomessa? Tiedäthän, että suomenkielessä ei ole feminiiniä ja maskuliinia niin kuin monissa muissa kielissä, eikä 'hän' sanaa ole erikseen eri sukupuolille. Ei ole mitään pakkoa herroitella/rouvitella/neiditellä ketään puhutellessaan toista, eikä naisten kohdalla vielä siviilisäätyongelmaa. 

Meille suomalaisille tämä ei ole mikään ongelma. Mikä onkaan sinun äidinkielesi?

No entäs miehet jotka liihottelevat hamosissa ja korkokengissä  kaupungilla.Tytötelläänkö vai neiditelläänkö ?Vai sanotaanko mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oletettu liite mieheen tai naiseen on ihan järjetön. Kai nyt jokainen tajuaa, että jos sanon jotain ihmistä "tädiksi" tms, niin minä nimenomaan oletan että hän on nainen..

Ei sitten ole varmaan sopivaa olla enään äiti tai isä. Vain vanhempi. Pyhpah. Minä ainaski oon äiti, nainen ja vaimo ja aion olla loppuelämäni..

Toki on sopivaa olla äiti/isä, mutta ei kannata toisten hiuksista/lantiosta/vaatteista/leuasta olettaa että se toinenkin on äiti/isä. Meillä käytetään toisista puhuessa esim. sanoja hän, toinen (anna toisen mennä ensin, nyt oli tän toisen vuoro), lapsi, vihreätakkinen, (oma) aikuinen ("hänen täytyy ensin kysyä omalta aikuiselta saako tulla") jne. Kerhossa on ohjaajia, kaupassa myyjä/kassa/työntekijä. Tosi harvoin tarvitsee valita sukupuolitettu termi tuntemattomasta - tutut on toki äitejä, isiä, mummoja, tätejä jne.

Nais-/miesoletettu linjalle en todellakaan lähtisi koska se(kin) voi olla loukkaavaa. Käytän niitä ilmaisuja vain aihepiiriä käsittelevissä keskusteluissa, esim. omasta lapsestani saatan sanoa että sille poikaoletetulle ei saa nukkea lahjaksi vaikka kysyttäessä toivoisi, mutta autoihin hukutaan.

Yllättävän asiallinen keskuteltu näin luokattoman aloituksen pohjalta.

Näissä ihmisasioissa tulee sekin ongelma, että lapsen kanssa kulkevaa aikuista naista ei aina voi pitää itsestään selvästi äitinä. Kun äitiä puhutellaan siskoksi, hän on oletettavasti otettu, mutta mummoksi puhuteltu äiti loukkaantuu. Jos mitään muuta en ole tähän ikään oppinut niin sen, että hyvin harmaahiuksista rouvaa pienen lapsen kanssa en pidä itsestäänselvästi mummona.

Edellisen kirjoittajan tavoin ihmettelen, että miten ylipäätään suomen kielessä on mahdollista sukupuolittaa...? Jos puhun jostain ihmisestä, niin voin hyvin sanoa, että "hän" tai "se pitkä tummatukkainen tyyppi"... Tai lapsesta "se lapsi"...En nyt ihan näe missä tässä on ongelma.

Muutenkin alkaa olla jo naurettavaa tämä sukupuolettomuuden korostaminen.