Mieheni ei halua että puhuisimme enää joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla on oikeus pitää mykkäkoulua ja miehellä ei?

Ja sinä päätät , koska on oikein riidellä , ja koska ei?

Olet pirttihirmu.

Kaikki naiset jotka myöntävät joskus suuttuneensa miehelleen, teilataan täällä. Nainen ei saa suuttua, ei ikinä eikä milloinkaan. Nainen ei saa korottaa ääntä, nainen ei saa kirota, nainen ei varsinkaan saa paiskoa ovia. Hyi hyi. Tuhma tyttö. Naislaulajakaan ei saa kirota biisissään. Ajatelkaa nyt lapsiakin.

Niin, miksei kukaan enää ajattele lapsia? Varsinkaan naiset?

Parisuhteessa käydään vain sukupuolten välistä sotaa kumpi saa tehdä mitäkin ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset, joista kumpikaan ei huolehdi kummankin keskittyessa vain itseään kehittäviin asioihin, työhön ja omiin harrastuksiinsa.

Ymmärsit ap itsekin aloittaneesi riidan pikkuasian takia. Jos miehesi on herkkä ympäristön vaikutteille, on tosi raskasta kuunnella napinaa ilman syytä. Se peilautuu ja oma hyvinvointi on vaarassa. Mies kuitenkin tykkää susta ja haluaa jatkaa yhteiseloa, mutta ei pysty olemaan negatiivisen vaikutuksesi alaisena päivittäin, vaan välillä pitää ladata akkuja. Olen itse samanlainen, on äärimmäisen enrgiaavievää olla ihmisten kanssa, jotka ovat konfliktinhakuisia ja useat tekevät sen ihan huomaamattaan, pienin sanankääntein. 

Opettele positiivisempi ote kommunikointiin ja hymyile itsellesi päivittäin peilin edessä. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulla on oikeus pitää mykkäkoulua ja miehellä ei?

Ja sinä päätät , koska on oikein riidellä , ja koska ei?

Olet pirttihirmu.

Kaikki naiset jotka myöntävät joskus suuttuneensa miehelleen, teilataan täällä. Nainen ei saa suuttua, ei ikinä eikä milloinkaan. Nainen ei saa korottaa ääntä, nainen ei saa kirota, nainen ei varsinkaan saa paiskoa ovia. Hyi hyi. Tuhma tyttö. Naislaulajakaan ei saa kirota biisissään. Ajatelkaa nyt lapsiakin.

Niin, miksei kukaan enää ajattele lapsia? Varsinkaan naiset?

"Enää"? Erotuksena mihin? Milloin on ajateltu lapsia riitävästi ja miten tämä ilmeni? Ja miksi erityisesti naiset ovat vastuussa asiasta?

Aika outo tilanne. Kysyn nyt varmuuden vuoksi, että asutteko te yhdessä? Jos asutte, niin toivooko mies todella täydellistä mykkyyttä, ei tervehdyksiä, ei kiitosta, ei mitään puhetta teidän välillenne? Luulisi sen vain pahentavan tilannetta.

Miksi pyysit anteeksi vasta pari päivää riidan jälkeen? Mitä niinä välipäivinä tapahtui, millaiset välinne olivat? Oliko riitanne jotenkin poikkeuksellinen? 

Tuollainen mykistely vain paisuttaa asiaa, se pitää saada loppumaan. Puhut avauksessa oikeastaan vain itsestäsi. Auttaiskoo yhtään, jos siirtäisit huomion mieheesi, auttaisiko se purkamaan/ ymmärtämään tilannetta paremmin? Sinähän tunnet hänet ja osaat tulkita hänen tuntemuksiaan, puhui hän tai ei. Tsemppiä!

 "Hän sanoi, että minun pitäisi yrittää alkaa elää ilman häntä". Elätkö vain miehesi kautta, eikä sinulla ole mitään omaa? Vaadit miestäsi viettämään kaikken hänen aikansa sinun kanssa?

Parisuhteessa on silloinkin hyvä olla, kun hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa ja toisen seurassa voi olla myös ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Järkenikin sanoo, etten saisi syyttää itseäni, mutta syytän silti, sillä ilman sitä kaikki olisi hyvin. En tiedä mitä tehdä. Vielä kun on puhuttu joka päivä, ja nyt ei saisi sanoa mitään, ja senkään jälkeen ei enää joka päivä. Kun olisi ollut vältettävissä, ellen olisi suuttunut....Tuntuu kertakaikkiaan niin pahalle, paniikkia ja ahdistusta :(

ap

Mitä sinä tarkoitat tuolla puhumisella? Vietättekö te kaikki päivä yhdessä koko ajan puhuen, jos mies on hetken hiljaa sinä painikoit ja vaadit miestä puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Järkenikin sanoo, etten saisi syyttää itseäni, mutta syytän silti, sillä ilman sitä kaikki olisi hyvin. En tiedä mitä tehdä. Vielä kun on puhuttu joka päivä, ja nyt ei saisi sanoa mitään, ja senkään jälkeen ei enää joka päivä. Kun olisi ollut vältettävissä, ellen olisi suuttunut....Tuntuu kertakaikkiaan niin pahalle, paniikkia ja ahdistusta :(

ap

Taidat provota, vai mitä? Tajuaahan jokainen että suhde ei kaadu yhteen ainoaan riitan, jos se muuten on lujalla pohjalla.

Nyt kun mietin, niin provohan tämä on. Niissä käytetään aina noita suruhymiöitä ärsyttävän jankkaavien viestien lopussa, että lukijat oikein ärsyyntyisivät jankuttamiseen ja alkaisivat jankuttaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsit ap itsekin aloittaneesi riidan pikkuasian takia. Jos miehesi on herkkä ympäristön vaikutteille, on tosi raskasta kuunnella napinaa ilman syytä. Se peilautuu ja oma hyvinvointi on vaarassa. Mies kuitenkin tykkää susta ja haluaa jatkaa yhteiseloa, mutta ei pysty olemaan negatiivisen vaikutuksesi alaisena päivittäin, vaan välillä pitää ladata akkuja. Olen itse samanlainen, on äärimmäisen enrgiaavievää olla ihmisten kanssa, jotka ovat konfliktinhakuisia ja useat tekevät sen ihan huomaamattaan, pienin sanankääntein. 

Opettele positiivisempi ote kommunikointiin ja hymyile itsellesi päivittäin peilin edessä. Kyllä se siitä.

Ai ap on konfliktihakuinen?? Mietis nyt uudelleen.

Ap ja mies olivat tehneet sopimuksen, jonka mukaan ap tekee asian X ja mies tekee asian Y. Ap piti oman osuutensa sopimuksesta, mutta mies ei. Ap huomautti miestä siitä, että mies ei tehnyt yhdessä sovittua ja miehen itse lupaamaa asiaa Y. Onko konfliktihakuista edellyttä muita pitämään sovitusta kiinni? No, toki voi aina alistua kynnysmatoksi eikä tehdä mitään kun toinen pettää lupauksensa, mutta sitä harva kai suosittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Järkenikin sanoo, etten saisi syyttää itseäni, mutta syytän silti, sillä ilman sitä kaikki olisi hyvin. En tiedä mitä tehdä. Vielä kun on puhuttu joka päivä, ja nyt ei saisi sanoa mitään, ja senkään jälkeen ei enää joka päivä. Kun olisi ollut vältettävissä, ellen olisi suuttunut....Tuntuu kertakaikkiaan niin pahalle, paniikkia ja ahdistusta :(

ap

Taidat provota, vai mitä? Tajuaahan jokainen että suhde ei kaadu yhteen ainoaan riitan, jos se muuten on lujalla pohjalla.

Nyt kun mietin, niin provohan tämä on. Niissä käytetään aina noita suruhymiöitä ärsyttävän jankkaavien viestien lopussa, että lukijat oikein ärsyyntyisivät jankuttamiseen ja alkaisivat jankuttaa vastaan.

Juuh, en tajunnut jankuttavani, mutta todennäköisesti jos jankutin niin siksi koska en tajua, ja tahtoisin ymmärtää tilanteeni. Toistan asioita irl usein niin kauan, että ymmärrän, pahoittelut jos häiritsi

Ollaan oltu yhessä melkein kaksi vuotta, ja siis ennen lauantaista on meillä joskus ollut riitaa, ei mielestäni päivittäistä, mutta mitä se mies tossa huus ku yritin soittaa, että ees kerran päivässä jotain sais puhua ja kuulla toista, niin ei jaksa jokapäiväistä riitelyä. Oon ihan pihalla jo, enkä ymmärrä, enkä tajua, kaikki on vaan jostain syystä mun vika, vaikken mielestäni mitään pahaa tee. Ajattelen aina toista, ja tahdon vaan hyvää, miks tää on niin paha ja saa mut syyllistämään itseäni

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kaikkeni, annan tietenkin hänelle sen ajan mitä tarvitsee, kunnioitan sitä, mutta tuntuu ettei mies kuuntele ja kunniota mitä minä sanon sitten. Hän sanoi, että minun pitäisi yrittää alkaa elää ilman häntä, eikä hän haluaisi että puhuisimme enää joka päivä.

mulla ei mene järkeen miksei sitten halua takaisin samaan hyvään. Tuntuu niin pahalta, kun mikään mitä teen ja yritän, ei ole tarpeeksi :(

Voiko vain olla ettei hänellä ole ollut edes hyvä olla aiemmin,

Voi ap, et varmastikaan ole huono ihminen mutta taidat yrittää Aivan Liikaa. Vaikutat ripustautujalta ja miestäsi on alkanut ahdistaa pahemman kerran. Jätä miesparka nyt ihan omiin oloihinsa vähintään siksi viikoksi, mitä hän pyysi. Huomaan, että olet lisäksi jo ennalta päättänyt, miten mies sinuun suhtautuu, kun jälleet avaat sanaisen arkkusi. Ei hyvänen aika sentään!

Se hyvä, mitä teillä on ollut, on varmasti ollut sinun mielestäsi hyvää. Miehen käsitys hyvästä suhteesta voi olla jotain ihan muuta, ja nyt on mennyt kuppi nurin. Teit kivoja asioita miehellesi koko päivän mutta mielessäsi ajattelit vain sitä palkintoa, mikä sinulle sitten ojennetaan. Oliko ne kivat asiat sitä paitsi sellaisia, mistä miehesi aidosti ilahtui, vai olivatko ne sinun omia tuulihattarakuvitelmia...? Tuleehan siitä paha mieli, kun oikein jotain odottaa ja sitten sitä ei tapahdukaan, mutta kuinka realistiset odotusarvot sinulla oli? Mies sanoi sinulle suoraan, että sinun pitää opetella seisomaan omilla jaloillasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Järkenikin sanoo, etten saisi syyttää itseäni, mutta syytän silti, sillä ilman sitä kaikki olisi hyvin. En tiedä mitä tehdä. Vielä kun on puhuttu joka päivä, ja nyt ei saisi sanoa mitään, ja senkään jälkeen ei enää joka päivä. Kun olisi ollut vältettävissä, ellen olisi suuttunut....Tuntuu kertakaikkiaan niin pahalle, paniikkia ja ahdistusta :(

ap

Mitä sinä tarkoitat tuolla puhumisella? Vietättekö te kaikki päivä yhdessä koko ajan puhuen, jos mies on hetken hiljaa sinä painikoit ja vaadit miestä puhumaan?

En, vaan puhumisella meinaan ihan normi päivittäistä jutustelua..en tarkoita jatkuvaa nonstop puhumista, vaan meinasin ettei hän haluaisi mitään siitä, ei huomenta, ei hyvää yötä, ei puhua mitään tai kuulla minusta mitään joka toiseen päivään tyyliin :/ ei asuta yhdessä

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta tuo kuulostaa, kun suhde on tullut tiensä päähän. Miehen mielestä ilmeisesti on. Äläkä syytä itseäsi riidasta, ei se varmasti tuosta yhdestä riidasta johtunut.

Mies sanoo että ei halua puhua, eli on ilmeisesti näitä pakkomielteisiä konfliktin välttelijöitä. Siksi sanoo että haluaa jatkaa, vaikka ilmiselvästi ei halua. Nyt hänelle tuli tilaisuus kaataa syyt sinun niskaasi.

Tässä minun tulkintani tilanteesta.

Näin minäkin tulkitsen.

Hyi hitto mikä kynnysmatto sä olet. Miehesi tulee vielä löytämään onnen jonkun itsevarmemman naisen kanssa.

Nyt laita poikki tuollainen suhde, ennenkuin olet täysin kynnysmatto. Mies käyttää valtaa ja haluaa määritellä koska häntä kärsii edes puhutella. Oikeasti, elin tuollaisessa suhteessa aivan liian monta vuotta. Älä tee samaa virhettä vaan lähde ennenkuin hajoat. 

Lopeta yhteydenpito mieheen, vaikka sitten useiksi päiviksi, jos mies sitä toivoo. Tee sillä välin jotain omaa kivaa, kuten shoppaile uusia vaatteita, laita hyvää ruokaa, urheile, rentoudu ja kuten mies sanoi, opettele välillä elämään ilman häntä.

Et ole ehkä huomannut, että miehelle voi olla raskasta olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kuulostaa siltä, että roikut miehessäsi ja olet hänestä riippuvainen enemmän kuin hän sinusta. Tee siis nyt muutos ja opettele olemaan yksin. Huomaat hetken ahdistuksen jälkeen kuinka se toimii ja osaatkin olla onnellinen myös muiden kuin hänen kanssaan.

Myös mies voi alkaa nähdä sinut kiinnostavana, jos joutuu kilpailemaan huomiostasi jonkun muun sinulle tärkeän asian kanssa. Yleensä miehet pitävät kiinnostavana itsenäistä ja itsevarmaa naista, eikä epävarmaa roikkujaa.

Jätä siis suosiolla miehesi nyt vähemmälle huomiolle, vaikka se tuntuukin sydäntä raastavalta! Lisää vielä instagramiin tms. miehenkin käyttämään palveluun kuva tai pari siitä, kuinka sinulla on kivaa kahvilla tai harrastuksessa, jotta mies huomaa että viihdyt ilman häntä. Laittaudu ja pukeudu kauniisti omaksi iloksesi ja leiki sinkkua (ei muiden miesten kanssa, mutta muuten :D )

Jos mies ei näillä keinoilla tule anomaan sinua takaisin, niin ei sitten millään.

En jatkaisi tuollaista suhdetta joka ei ole paljon edennytkään. Mies tuntuu pitävän aloittajaa riippakivenä ja aloittaja on liian läheisriippuva miettiäkseen toimiiko suhde vai ei. Pinnan alla on jännitteitä ja puhumattomia asioita ja molemminpuolista pahaa oloa. Itse  kävisin keräämässä kimpsuni ja kampsuni miehen kämpältä ja pyytämässä oman asuntoni avaimen takaisin jos sellaisen olisin erehtynyt luovuttamaan.

Sitten miettisin miksi  roikuin tuossa tyypissä niin pitkään ja hoitaisin  pois päiväjärjestyksestä sen jutun mikä minut sais siinä tyypissä roikkumaan. Ei pidä olla liian miehenkipeä, silloin päätyy yhteen just väärien miesten kanssa ja ihan vääristä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa samalta kuin siinä aloituksessa missä mies ei jaksanut puhua Ap:n kanssa melkein koskaan ja teki vielä katoamistempunkin keskellä yötä.

Ei ole sama kirjoittaja, sen aikaisemman kirjoittaja lukee tässä just tätä aloitusta ;)

Tosi saman tyyppinen kirjoitus tapa kun mulla mut ei sama...