Miksi kadonneen jäljilla ohjelmassa adoptoidut hakevat biovanhempiaan?

Kyllä mua kiinnostaisi tietää mistä tulen ja miksi.

Biovanhemmasta voi selvitä itselle omaa taustaa tai sitä, miksi on sen luontoinen kuin on. Esimerkki: adoptiovanhempia ei kiinnosta musiikki mutta adoptoitu on hyvin musikaalinen. Kun adoptoitu tapaa biovanhempansa, selviääkin, että tämä on hyvin musikaalinen. (Ei paras esimerkki, koska musikaalisuus ei välttämättä periydy, ymmärrätte kuitenkin.) Joillekin on identiteetin rakennuksen kannalta tärkeää miettiä, mistä tulee ja miksi on tällainen. Nuo pohdinnat voi tehdä ilman biovanhempiakin, mutta on erityistä, jos omat vanhempansa voi liittää tähän pohdintaan.

Koska veri on vettä sakeampaa.

Olen antanut lapsen aikoinaan adoptioon ja oikeasti ärsyttää, että tuolla lapsella on oikeus etsiä minut tai isänsä käsiinsä (ts. hän saa tiedot meistä Pelan kautta).  Onneksi voi aina sanoa että ei kiinnosta jos tulee yhteydenotto.

Vitosella ei olemyöskään arvostus itseään kohtaan kohdillaan. Toivotaan, että lasta ei kiinnosta ottaa yhteyttä teihin.

Adoptiolapsen "ottosukulaisena" ymmärrän erittäin hyvin. Lapsi kaipaa aikuistuessaan tietoa siitä, mistä on, mitkä ovat hänen ns juurensa. Biologinen side on hyvin syvä monella tapaa, vaikka tietyt tahot haluavatkin vähätellä sitä vain soluvaihdoksi.

Tuntiessaan/tietäessään biologiset vanhempansa ihminen osaa jotenkin asettautua kohdilleen. Ilman tietoa hän tuntee kaipaavansa jotain määrittelemätöntä. Yhteyttä ei tarvitse pitää, mutta se tieto on tärkeä minuuden rakennuspalikka.

Jos en olisi aikuisena löytänyt biologista isääni, tuskin olisin enää hengissäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut lapsen aikoinaan adoptioon ja oikeasti ärsyttää, että tuolla lapsella on oikeus etsiä minut tai isänsä käsiinsä (ts. hän saa tiedot meistä Pelan kautta).  Onneksi voi aina sanoa että ei kiinnosta jos tulee yhteydenotto.

Niinhän se menee että kun käräjäoikeus on vahvistanut adoptiopäätöksen niin biovanhemmalla ei ole lapseen enää oikeuksia eikä velvollisuuksia. Jos biovanhempi ei halua olla lapseen yhteydessä niin sitä pitäis ehdottomasti kunnioittaa koska lain silmissä hän on täysin ulkopuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos en olisi aikuisena löytänyt biologista isääni, tuskin olisin enää hengissäkään. 

Oliko isälläsi uutta perhettä?

Eivätkö he kerro syytään siinä ohjelmassa?

Joo todella ärsyttävää tunkeilua minunkin mielestäni, ja itsensä tärkeäksi tekemistä. Eikö ne ihmiset ymmärrä, että adoptioon on aina syy ja luultavasti tällöin vanhempi ei ole halunnut lasta elämäänsä. Vielä vähemmän varmaan haluaa aikuisena, kun mitään yhteistä ei todella paitsi sukulaisuus paperilla.

Tällä hetkellä ajattelen että ulkomailla lastenkoti on se paikka minne hyväkin äiti tai isi voi joutua lapsen viemään jos vaihtoehtona on huonot olot kotona. Luultavasti moni lastenkotiin joutunut lapsi olisi tervetullut kotio jos tilanne olisi toinen. Ehkä siis nämä tänne adoptoidut haluavat selvittää menneisyytensä siinä toivossa että kotimaassa olisi rakastava perhe. Itsekin voisin siinä tapauksessa tehdä kaikkeni jotta saisin tietää onko minulla sisaruksia, biologisia, ja että voisinko auttaa synnyinperhettäni.

Äitini ei saanut koskaan tietää isäänsä, äitinsä ei vaan kertonnut.

Ja kukaan ei voi pakottaa.

Ap, etkö itse tahtoisi tietää mitään ihmisistä, jotka ovat sinut panneet alulle?

Et haluaisi edes nähdä, minkä näköinen mies on sinut siittänyt ja millainen nainen sinut synnyttänyt? Sinulla ei olisi mitään kysyttävää syntymäsi olosuhteista? Mahdollisista sisaruksistasi? Biologisesta suvustasi ja juuristasi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua kiinnostaisi tietää mistä tulen ja miksi.

Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en. Jos näin ajattelee, niin eikö olisi aivan yhtä kiehtovaa etsiä esimerkiksi oman kätilönsä nimi ja perhe ja etsiä tätä tippa linssissä. Hänelläkin on varmasti joku tosi hieno tarina elämässään, miksi hän on päätynyt kätilöksi ja hän on ollut juuri se, joka sinut on ottanut vastaan maailmaan. Mutta et tunne tätä ihmistä, hän ei tunne sinua, teillä ei siis ole mitään varsinaisen henkilökohtaista sidettä. Onko biologia sitten niin iso tekijä, joka tekee ihmisten välisen suhteen merkittäväksi?

Se, mistä tulen ja miksi on vähän laaja kysymys siinä mielessä, että emmeköhän me kaikki tiedä, mistä ja minkälaisen toiminnan seurauksena me olemme maailmaan tulleet. Se, mitä muuta siihen liittyy, ei liity sinuun persoonana mitenkään, joten minusta on outoa lähteä peilaamaan omaa identiteettiään sitä kautta, miten joku itselle tuntematon ihminen on elämäänsä elänyt. Tietysti uteliaisuuden ymmärrän, että siitä asiasta tulee henkilökohtainen, kun se koskee vain itseä, mutta jotenkin se, että esimerkiksi "annetaan anteeksi" biologiselle äidille ei pitäisi olla mitenkään riippuvainen siitä biologisuudesta, mutta toisaalta sehän on ainoa peruste, jolla tämä "erityinen" suhde on syntynyt.

En nyt osaa pukea näitä ajatuksia kovin hyvin sanoiksi, mutta minusta jotenkin vain hassua, että minulla pitäisi olla erityinen suhde täysin vieraaseen ihmiseen, jolla sattuu olemaan samat geenit kuin minulla. Vähän sama, jos arvottaisiin, että nyt muuten on tuolla Kanadassa sellainen ihminen, jolla on samanlaiset hampaat kuin sinulla, teistä tulee nyt muuten parhaat ystävykset. Eihän se näin mene.

En ole adoptoitu lapsi vaan elänyt aina äitini kanssa. Isästäni ei ole juurikaan tietoa, ja kyllä olen yrittänyt ottaa häneen yhteyttä, mutta uskottava se on, ettei häntä kiinnosta. Olisin aikoinani halunnut tietää isän puolen suvusta paljonkin, mutta en tiedä. En ole täysin ehyt asian suhteen vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö itse tahtoisi tietää mitään ihmisistä, jotka ovat sinut panneet alulle?

Et haluaisi edes nähdä, minkä näköinen mies on sinut siittänyt ja millainen nainen sinut synnyttänyt? Sinulla ei olisi mitään kysyttävää syntymäsi olosuhteista? Mahdollisista sisaruksistasi? Biologisesta suvustasi ja juuristasi?

En koska ajattelisin että siihen on joku hyvä syy jos minut olisi annettu adoptioon. En haluaisi sotkea biovanhempieni elämää sillä heillähän voisi olla lapsia joiden elämän  yhtäkkinen ilmestymiseni sekoittaisi.

Ap, oletko itse biovanhempi, joka on antanut lapsensa adoptoitavaksi ja joka nyt pelkää, että lapsi palaa "sotkemaan sinun elämääsi"?

Vai mistä johtuu täysin yksisilmäinen lähtökohtasi katsoa asiaa ainoastaan biovanhemman kannalta?

Etkö osaa vai etkö halua katsoa asiaa sen lapsen kannalta?

Jokainen haluaa tuntea biologiset juurensa ja sukuhistoriansa. Jokainen haluaa tuntea sisaruksensa. Jokainen haluaa tuntea isovanhempansa.

17 etsi muita isäsi puoleisia sukulaisia. Saatat kiinnostaa heitä.

Vaikka biovanhempi ei olisikaan kiinnostunut lapsestaan, muut biologiset sukulaiset voivat olla.