Ovatko vanhempanne koskaan jättäneet teitä yksin kotiin nukkumaan ja tulleet humalassa kotiin?

Ajattelin, että aikuisten juttuja ja käänsin kylkeä. Olen aina ihmetellyt, olinko minä lapsena poikkeuksellisen paksunahkainen vai muut todella herkkänahkaisia ja traumatisoituvia.

Juu kerran kun kävivät juhlimassa Helsingin keskustassa tulivat yöpymään kämpälleni koska itse asuivat toisella paikkakunnalla. Itse olin jotain 23. Vähän noloa oli nähdä vanhemmat hieman huppelissa kun yöllä saapuivat kotiini. Tuo oli siis sovittu kylläkin etukäteen.

En ole kokenut tällaista.

Eivät tehneet koskaan noin. Olivat vastuullisia vanhempia.

Kyllä ja eipä tuo miltään tuntunu sinänsä. Totuin ku pikkuisesta asti isi jätti yksin kotiin ja meni naapurin kans baarii

Minut jätettiin vauvana kotiin 4 v siskoni kanssa kun vanhemmat lähtivät tansseihin.

Aika montakin kertaa. Ja usein eivät tulleet ennen aamua. Ja hyvä niin. Eipä tarvinnut kuunnella äidin itkua kun isäpuoli mätti turpaan.

Eivät koskaan.

Ei vanhemmat käyneet koskaan missään, äiti oli alkoholisti ja monesti yöllä kuului kun äiti hoiperteli vessaan ja samalla kompasteli. Sitten kuului kun isä sähäkästi haukkui äitiä saatanan juopoksi ja huoraksi. Vihasin itsekin äidin juomista eniten koko elämässä.

Traumoja ei silti ole jäänyt, mutta siinä olen tarkka, etten koskaan ole humalassa lasten läsnäollessa.

Ollessani n. 13-14-vuotias äiti alkoi käydä aika lailla joka viikko ulkona tansseissa ja tuli myöhään yöllä kotiin, tod.näk. pienessä huppelissa, mutta olin silloin jo yleensä nukkumassa. Isäkin minulla oli, mutta hän oli tuolloin aika paljon sairaalassa eri leikkausten takia tai erilaisissa kuntoutuksissa.

Toisaalta tykkäsin olla yksin kotona, mutta joskus oli vähän yksinäinen olo ja syksyn pimeillä vähän pelotti viedä koiria vielä myöhään iltalenkille. Joskus tuli vähän surullinen olo, kun olisi ollut joitain huolia kerrottavana, mutta äiti oli melkein aina iltavuoroissa tai hänellä oli aina noita omia menojaan. Vastasi aina, että "jutellaan huomenna". Aika usein myös oli tunne, että hän on se tytär ja minä se äiti, joka istuu kotona. Isän puolesta olin myös surullinen, kun hän toivoi, että äiti olisi käynyt enemmän häntä katsomassa.

Ei oo mun lapsuudessa tehneet.

Kyllä muistan heränneeni 5-vuotiaana yöllä, ja itkin kun ei ollut vanhempia kotona. Soitin mummolleni, joka yritti lohduttaa. Sen jälkeen menin enemmän mummolle yökylään, että vanhemmat pääsivät vapaalle. Jäi siitä jonkun sortin traumat, enkä tekisi omille lapsilleni noin

Ei tietääkseni, mutta jos ne ovat lähteneet mun nukkuessa ja tulleet kotiin ennen kuin heräsin, niin mistä mä sen tietäisin. Pitää ehkä kysyä, kun seuraavan kerran nähdään.

Usein, melkein joka kerta kun penskana isällä oltiin. Sillon lähinnä ihmetytti, minne se lähti. Nykyään ei olla oikein väleissä.

N21

Joo,alkoholisti vanhemmat,parempi olikin että häipyivät jonnekin,ei tarvinnut kuunnella sitä örvellystä.