Asutko ns. kulttuurikodissa?

Mun lapsuudenkoti - köyhä duunariperhe stadista - oli kulttuurikoti.

Vanhemmat lukivat paljon kirjallisuutta laidasta laitaan (poliittista, runoutta, romaneja, novelleja, elämänkertoja yms yms), arvostivat ja keräilivät taidetta ja jo pienestä pitäen kävin säännöllisesti teatterissa. Meillä oli se onni että Kaupunginteatterin siivoaja asui samassa kerroksessa kuin me ja saimme häneltä liput kaikkiin kenraaliharjoituksiin. Leffassakin käytiin viikoittain kun olin pieni. Taidenäyttelyissä pari kertaa vuodessa.

Omassa kodissa taide ja kirjallisuus on edelleen tärkeitä ja näkyvät joka päivä. Käyn taidenäyttelyissä (rakastan mm valokuvanäyttelyitä) ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa aina kun ehdin. Katu- ja pop-up kulttuurin rantautuminen Suomeen on ollut tosi kivaa, maailmalla siitä on nauttinut jo vuosikymmeniä.

Kotona on aitoa taidetta ja suvun esi-isien tekemää talonpoikaisantiikkia mutta "designiä" en itselleni halua. Varsinkin kun tiedän paljonko jonkun Ponin tai tuplakuplan valmistushinta on myyntihintaan nähden niin en ole valmis maksamaan siitä.

"14, lahjoita tai myy esineet pois, jos voit.

Kulttuuri tarkoittaa ihmisille erilaisia asioita. Toisen antiikkiesine on toisen pölypesä."

Juu tätä olenkin harrastanut jo monta vuotta eikä loppua näy. Ongelmallisia asioita on paljon, henkilökohtaista esineistöä jota minun ei ole lupa luovuttaa pois. Nytkin olen jo myynyt omaisuutta jota minun on vannonettu pitävän hallussani, mutta se vei liikaa rahojani, energiaani ja aikaani ja sain ihmisten vihat päälleni kun myin. Minua arvostellaan paljon ja pidetään kiittämättömänä kun annan näitä "aarteita" pois.

Esimerkki vaikeasta asiasta on intiimejä asioita sisältävä kirje eräältä tunnetulta henkilöltä. Ehkä pitäisi vain palauttaa se kyseiselle henkilölle. Just niin. Miksi tämä ei aikaisemmin tullut mieleeni. Mutta mistä saan hänen osoitteensa. Facebookissa näyttää olevan. En kyllä kehtaa ottaa yhteyttä, tulee nolo tilanne kun saa tietää että olen lukenut kirjeen. Laitan sittenkin roskiin. Mutta onko kirje osa kulttuurihistoriaa ja sitten tuhoan sen?

Tällaiset asiat vie minun energiaani.

Ei kulttuurista tietoakaan, maatalossa syntynyt ja kasvanut ja perinnöksi maata ja metsää. 

Asun oikeassa kulttuurikodissa. On salonki, ruokasali, sali, kirjastohuone jne. Seinillä aitoja tauluja tyyliin Warén ja Sandberg, lisänä Orasta ja Stenvallia. Kirjahyllyssä Juhani Ahon edesmenneille sukulaisilleni signeeraamia kirjoja jne. Pianoa ei ole, pieni flyygeli sentään  löytyyt yläkerran hallista

Millainen olisi kulttuurikoti?

Ei me joka viikko käydä teatterissa tai taidenäyttelyissä, mutta käydään. Välillä miehen kanssa kahdestaan, usein kuitenkin on jo teini-ikäiset lapset mukana. Kyllä ne välillä purnaa ja välillä jättää tulematta mukaan, mutta muutaman kerran on käynyt niinkin että lapsilta lähtee idea mennä katsomaan joku näyttely. Tai puisto, esitys tms. Nyt he ovat toivoneet joululahjaksi mm. teatterilippuja.

Aina silloin tällöin kuuntelen jotain klassista kotonakin, yleensä kuitenkin vain työmatkoillani kun saan sen tehdä rauhassa autossa.

Mutta me miehen kanssa tavallaan positiivisen kautta koitamme kannustaa pitämään mielen avoimena.

Varmaankin,koska olen taidealalla.Kulttuurikoti ei kyllä mielestäni merkitse jotain omaisuutta jota ei halua,vaan kulttuuria arvostavia ihmisiä.Voivat olla mitä tuloluokkaa hyvänsä,koska kulttuuria voi "harrastaa" myös ilmaiseksi.

Meidän koti sitten.Nykytaidetta,arvokastakin löytyy.Vain nykytaidetta.Työhuone löytyy (tai miksi haluatte kutsuttavan,ateljee?).Lattialla muovimatto ja koti lähiössä,koska ei se kulttuuri elätä (siitä muuten vasta kulttuurikodin tunnistaakin).

Saako kulttuurikodissa olla isoa kotiteatteria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin ennen (kun olin sinkku), mutta mieheni myötä olen joutunut vähitellen luopumaan kirjoistani (useampi kirjahyllyllinen), pianostani ja tauluista. Miehen mielestä kirjat ja piano vain keräävät turhaan pölyä ja ovat turhia ja taulut hän on rikkonut tai ei anna ripustaa niitä seinille.

Antiikkihuonekaluilleni tai designesineilleni hän lähinnä nauraa ja ne ovat hänestä epäkäytännöllisiä ja hän on rikkonut niistä muutamia (osan tahallaan, kun halusi niistä eroon). Hienot astianikin on pääosin rikottu (mies ennen suutuspäissään paiskoi niitä rikki). 99% tavaroistani on kellarikomerossa tai annettu vanhempieni asuntoon. Ollaan mieheni kanssa hieman erityyppisiä, mutta ollaan menty pitkälti miehen ehdoilla (=olohuoneessa on nyt kirjahyllyjen tilalla kaksi (!) televisiota).

Lisämainintana vielä sellainen, että ollaan eroamassa ja miehen vuoksi merkittävä osa tavaroistani on nyt rikottu, annnettu pois tai heitetty roskikseen. Lisäksi en ole saanut enää matkustella, kuten sinkkuaikoinani tein. En ole matkustanut 4,5 vuoden avioliittoni aikana lomilla minnekään muualle kuin anoppilaan miehen pakottamana. :/ Harrastaminenkin on nounou, sehän on poissa kotitöiden teosta nimittäin. Opiskelunkin hän on kieltänyt taloudellisista syistä, vaikka olemme hyvätuloinen kotitalous ja molemmilla on säästöjä. Että sellainen mies mulla. :/

miehesi on tyypillinen narsisti ja varmaan muutenkin mt-ongelmainen. Äkkiä eroon tuollaisesta. Kun kaikki kamat on rikottu, hän siirtyy fyysiseen väkivaltaan sinua kohtaan.

En ymmärrä käsitettä kulttuurikoti, koska kulttuuria harrastavien ystävienikin kodit ovat keskenään erilaisia. Toki yhteistä on , että on paljon kirjoja, kuten meilläkin, tauluja, osa nimekkäiden, kuten meilläkin, käydään teatterissa ja konserteissa, kuten meilläkin, koti on sisustettu asukkaiden omalla maulla ja osin joillain perintöhuonekaluilla (me luovuimme niistä).

Miksi teillä ihmisillä on niin kova tarve jakaa ihmiset erilaisiin kasteihin?

Vierailija kirjoitti:

Asuin ennen (kun olin sinkku), mutta mieheni myötä olen joutunut vähitellen luopumaan kirjoistani (useampi kirjahyllyllinen), pianostani ja tauluista. Miehen mielestä kirjat ja piano vain keräävät turhaan pölyä ja ovat turhia ja taulut hän on rikkonut tai ei anna ripustaa niitä seinille.

Antiikkihuonekaluilleni tai designesineilleni hän lähinnä nauraa ja ne ovat hänestä epäkäytännöllisiä ja hän on rikkonut niistä muutamia (osan tahallaan, kun halusi niistä eroon). Hienot astianikin on pääosin rikottu (mies ennen suutuspäissään paiskoi niitä rikki). 99% tavaroistani on kellarikomerossa tai annettu vanhempieni asuntoon. Ollaan mieheni kanssa hieman erityyppisiä, mutta ollaan menty pitkälti miehen ehdoilla (=olohuoneessa on nyt kirjahyllyjen tilalla kaksi (!) televisiota).

Whaaat?!? Siis mitä sun päässä oikein liikkuu, kun vielä olet tuollaisen hyypiön kanssa?

Vierailija kirjoitti:

"14, lahjoita tai myy esineet pois, jos voit.

Kulttuuri tarkoittaa ihmisille erilaisia asioita. Toisen antiikkiesine on toisen pölypesä."

Juu tätä olenkin harrastanut jo monta vuotta eikä loppua näy. Ongelmallisia asioita on paljon, henkilökohtaista esineistöä jota minun ei ole lupa luovuttaa pois. Nytkin olen jo myynyt omaisuutta jota minun on vannonettu pitävän hallussani, mutta se vei liikaa rahojani, energiaani ja aikaani ja sain ihmisten vihat päälleni kun myin. Minua arvostellaan paljon ja pidetään kiittämättömänä kun annan näitä "aarteita" pois.

Esimerkki vaikeasta asiasta on intiimejä asioita sisältävä kirje eräältä tunnetulta henkilöltä. Ehkä pitäisi vain palauttaa se kyseiselle henkilölle. Just niin. Miksi tämä ei aikaisemmin tullut mieleeni. Mutta mistä saan hänen osoitteensa. Facebookissa näyttää olevan. En kyllä kehtaa ottaa yhteyttä, tulee nolo tilanne kun saa tietää että olen lukenut kirjeen. Laitan sittenkin roskiin. Mutta onko kirje osa kulttuurihistoriaa ja sitten tuhoan sen?

Tällaiset asiat vie minun energiaani.

Anna vaikka mulle se kirje, niin pidän sen tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Saako kulttuurikodissa olla isoa kotiteatteria?

Onhan pelaamista alettu pitää oikeana aikuistenkin kulttuurina viimeistään tällä vuosikymmenellä.