Kokemuksia kummittelusta!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne kummittelusta!

http://www.ts.fi/static/content/pic_5_2994789_k1460062_651.jpg

Krapulassa kun pieraisee, niin välillä tuotos pystyy ottamaan ihmismäisen hahmon, ja sen kanssa voi käydä keskusteluja ihmisyydestä ja filosofiasta. Jos se tuo viestin tuonpuoleisesta.

Vierailija kirjoitti:

Krapulassa kun pieraisee, niin välillä tuotos pystyy ottamaan ihmismäisen hahmon, ja sen kanssa voi käydä keskusteluja ihmisyydestä ja filosofiasta. Jos se tuo viestin tuonpuoleisesta.

Oletko silloin itseäsi fiksummassa seurassa?

Näin kerran yöllä miehen hahmon. Seisoi jakkaralla ja luulin että on hirttämässä itseään. Herätin miehen ja sanoin että en ole unessa ja tuolla on joku. Olen nimittäin kova puhumaan unissani ja näen paljon unia joissa sattuu ja tapahtuu.

Hahmo oli tosi elävä, sillä oli siniset löysät farkkut ja punainen huppari.

Mutta syynä taisi olla mun illalla ottama lihasrelaksantti. :) Oli kammottava kokemus :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krapulassa kun pieraisee, niin välillä tuotos pystyy ottamaan ihmismäisen hahmon, ja sen kanssa voi käydä keskusteluja ihmisyydestä ja filosofiasta. Jos se tuo viestin tuonpuoleisesta.

Oletko silloin itseäsi fiksummassa seurassa?

Helposti. Niin olisit sinäkin. Sinä leiri-elämä voisi tehdä hyvää! Sellainen leiri missä nuolisit rekkamiehen persereikää 3-4 tuntia päivässä.

kun muutimme tähän asuntoon (rivitalo), kuulosti iltaisin /öisin siltä kuin joku kävelisi yläkerrassa ja samoin vain iltaisin portaikossa kävi jäinen viima naamalle ! mies myös näki outoja unia ,ja heräili usein öisin ilman syytä..

  silti tämä on  tuntunut kotoisalta alusta asti ja  hiljalleen  nuo oudot ilmiötkin loppuivat .)

Kävin kaverien kanssa melko hyväkuntoisessa autiotalossa viime kesänä. Talo oli ollut tyhjillään n. 3 vuotta ja se sijaitsi keskellä ei-mitään, eikä kukaan eksy sinne sattumalta.

Ensimmäiseksi tutkimme alakerran. Tavarat olivat normaalisti paikoillaan, kukaan ei ollut käynyt sotkemassa paikkoja. Tutkimme kaikki huoneet paitsi makuuhuoneen ja kellarin, koska niiden ovet oli lukittu. Sitten menimme yläkertaan. Ensimmäisenä oli huone täynnä vanhoja tavaroita. Luimme vanhoja lehtiä ja selasimme valokuva-albumeja, kunnes kuulimme alakerrasta kolinaa ja vaimeita askelia. Kaverini säikähti ja laittoi oven kiinni. Askeleet lähestyivät rappusia - ja lakkasivat siihen. Odotimme huoneessa vähän aikaa ja kuuntelimme, kuuluiko askelia enää. Ei kuulunut. Juoksimme nopeasti portaat alas ja suoraan ulos.

Kerroin veljelleni tapahtumista, ja hän kertoi, että tallssa kummitteli. Siksi edelliset asukkaat olivat muuttaneet sieltä pois.

Kun ostin talon jossa asun, aistin heti että asunnossa on henkiolentoja. Mutta ne eivät olleet pahantahtoisia, joten tunsin heti oloni jopa turvallisemmaksi kuin paikassa jossa en tunne mitään läsnäoloja. On jotenkin kotoisaa tietää että talon vanhat asukkaat elävät täällä edelleen ja hyväksyvät minut ammoisen asuinpaikkansa emännäksi.

Kävelin kotiin pimeällä ja tunsin, että joku seisoi takanani. Käännyin ja huomasin pitkän, kasvottoman miehen takanani. Slenderman! Lähdin juoksemaan pakoon ja selvisin hengissä kotiin.