Annanko 1v:n rajoittaa liikaa elämää?

Riippuu lapsesta. Esikoisen päikkärien kanssa en ollut niin tarkka, koska hän nukahti helposti minne vain ja hänet sai myös esim. autosta nukkuvana helposti omaan sänkyyn. Kuopuksen kanssa eri juttu, koska ei ole niin joustava päivärytmissään, eikä häntä esim. saa siirrettyä nukkuvana omaan sänkyynsä. Tunnet itse lapsesi, ja jos toisaalta et tiedä, mitä seuraa, jos rikkoo rytmiä, kannattaa ainakin kokeilla!

Lapsen etu ensin, uni on kasvulle ja kehitykselle tärkeää.

No jos aktiviteetteja yms. ei joka päivä ole, niin ei se lapsi siitä rikki mene että unet jäävät joskus väliin/myöhästyvät tai lounas kirvataan banaanilla ja leivänpalalla. Kokeile miten toimii, toiset lapset ovat joustavampia kuin toiset, mutta täysin kokeilematta et voi varmaksi tietää.

Lapset ovat erilaisia, toiset tarvitsevat miltei kellontarkat rutiinit, toiset ovat joustavampia. Minulla on kolme lasta, joista kaksi on ollut tosi helppoja, nukahtavat ihan minne tahansa ja uudet paikat ovat olleet aina kivoja. Yksi lapsi taas oli ihan hiton huono nukkuja, huusi rattaissa, huutoraivo päällä heti jos pikkaisenkin väsytti tai oli nälkä, tunteet oikein kuohuivat yli ihan hetkessä. No, näiden kahden kanssa on voinut tehdä melkein mitä huvittaa, mutta tuon kolmannen kuohut kyllä lukitsivat välillä sisään ja rajoittivat liikkumista. En silti ihan periksi antanut, vaan kokeilin useamman kerran, että onnistuisko. Se raivoava lapsi oli pienenä(kin) todella hidas lämpeämään, eli uudessa paikassa piti käydä tosi monta kertaa että lapsi rentoutui ja alkoi leikkiäkin.

Yksivuotiaalla on jo vähän uusi elämänvaihe menossa ja se ihan pikkuvauvan "ruokaa tällä sekunnilla" -vaihe on osaltaan mennyt ohi. Voit ihan hyvillä mielin kokeilla että onnistuuko joku aktiviteetti ja jättää sitten kesken jos ei sujukaan. Jos menette vaikkapa muskariin ja lapsi ei jaksa olla, mutta viihtyy vaunuissa ja nukahtaakin rattaisiin, niin sitten vain jätätte touhun kesken ja lähdette. Ei siitä sen isompaa numeroa tule. Voi olla niinkin, että niissä perheet joissa viikko rytmittyy perhekahvilan, muskarin jne. ympärille on lapsellekin tullut noiden mukainen rytmi. Eli jos on tapana tähdätä useampana aamuna klo 10 alkavaan perhekahvilaan, tulee arkeen helpommin sellainen rytmi, että sekä lapsi että äiti ovat hereillä viimeistään klo 9. Tosin eipä se elämää kaada, jos joku aamu nukkuu kymppiin asti ja valuu perhekahvilaan vasta myöhemmin.

Ei noista menoista kannata stressiä ottaa, mutta jos itse kaipaat aikuista seuraa, niin kokeile ihmeessä. Kyllä aika pian hoksaat miten joustava lapsesi on ja mitä juuri tuon lapsen kanssa kannattaa tehdä.

Eikö 1v päivärytmi kannattaisi muuttaa yksille päiväunille?

Meillä ollut ainakin päiväuniaika klo12-14.00 aika pienestä alkaen,lapsi on huono nukkumaan ja meillä ollut tarkat ajat eri toiminnoille ja on ihan kiva että 4 v nukkuu vielä päiväunet.

Neuvoloissa jo tuputetaan kellontarkkaa rytmiä, jossa ei mielestäni ole mitään järkeä.  Mun lapsi teki niin, että jos oli väsynyt ja oltiin jossain menossa, niin yksinkertaisesti nukahti vaunuihin/rattaisiin silloin kun nukutti ja heräsi taas leikkimään kun oli nukkunut. Jos tuli nälkä eikä oltu kotona lämpimän ruoan äärellä, niin sitten veti banaania tai karjalanpiirakkaa naamaan lennossa.

Lapset on toki erilaisia, mutta jos on mitenkään mahdollista, niin en missään nimessä totuttaisi lasta siihen, että päiväuniaikaan ollaan aina kotona ja on hiirenhiljaista.

meillä ainakin on useampi lapsi (joista 2 nyt kotihoidossa) ja selitäppä siinä 5vlle että ei voida enää mennä mihinkään, koska se vauva. vauva on otettu ihan pienestä mukaan, nukkuu kaikki päiväunensa rattaissa. sama se onko ne rattaat kerhon eteisessä/edessä ulkona, nukkuuko kopassa muskarin huoneen nurkassa tai kotipihassa. yleensä ne ekat unet oli pitkään siinä kello 10:15, jolloin vauva oli hereillä kerhossa 9:30-10:15 ja sit kävi nukkumaan, ja iltapäivällä myöhemmin.

nyt nuorin on 1v ja tänään heräsi 08, mentiin 9:30 kerhoo, josta lähdettiin 11:30 ja nukahti siitä rattaisiin. nukkuu edelleen niitä päiväuniaan nyt tietty omassa pihassa  ja ysiltä illalla käy yöunille

Vierailija kirjoitti:

Lapsen etu ensin, uni on kasvulle ja kehitykselle tärkeää.

Ainoa tapaa unien toteutumiselle ei kuitenkaan ole se, että lapsen pitäisi nukkua päikkärit aina kotona.

Miten 1 vee nukkuu kahdet unet? En tajua. Sähän oot ihan jumissa sen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Eikö 1v päivärytmi kannattaisi muuttaa yksille päiväunille?

Mä en edes ymmärrä, miksi 1 v:n (vauvan/taaperon, joka on kotihoidossa) uniaikaa pitäisi säädellä. Meillä toimi niin, että lapsi yksinkertaisesti nukkui/nukahti silloin kun oli väsynyt ja heräsi kun oli nukkunut tarpeeksi. Nukkui hyvät päiväunet ja kokonaisia öitä tosi pienestä pitäen. Näkisin, että Suomessa monien unihäiriöiden lähde on se, että lasta yritetään totuttaa johonkin ulkopuolelta (neuvolat, kasvatusoppaat) määriteltyyn unirytmiin, joka ei ole lapselle luontainen. Äiti ainakin saadaan puuhakkaaksi, kun lasta nukutetaan, herätetään, syötetään neuvolan aikataulun mukaan.

Toki rytmi täytyy opetella sitten, kun aloittaa päiväkodin, mutta se onkin sitten toinen asia.

Mikä siinä on huono asia, jos lapsi nukahtaa kesken jonkin menon? Esim. babykinossa elokuvat on ennen kaikkea äitejä varten. Oma lapsenikin nukkui usein tyytyväisenä kainalossani elokuvan ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on huono asia, jos lapsi nukahtaa kesken jonkin menon? Esim. babykinossa elokuvat on ennen kaikkea äitejä varten. Oma lapsenikin nukkui usein tyytyväisenä kainalossani elokuvan ajan.

Tästä tuli ap mieleen, että et kai ajattele, että kaikkien aktiviteettien, joita teette, pitäisi olla nimenomaan vauvaa varten? On tärkeä pitää myös omasta jaksamisesta huolta ja itse olisin uupunut täysin jos emme olisi päässeet liikkumaan. Ei esim. vauva/taaperokerhoon mennä vain leikittämään lasta, vaan ihan yhtä tärkeää on äidille saada sosiaalista virikettä. Aina siellä on myös äitejä, joiden lapsi nukkuu rauhassa esim. kantokopassa kerhon nurkassa tai rattaissa eteisessä äidin juodessa rauhassa kahviaan.

up

Noin pienen lapsen kanssa päivärytmi kannattaa mielestäni pitää itsellenne sopivana muista välittämättä.

Meillä mennään lasten ehdoilla. Elämä on helpompaa, mutta paljon tylsempää kun ollaan paljon kotona toimivan rytmin kera. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että tämän "tylsyyden" kyllä jaksaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään lasten ehdoilla. Elämä on helpompaa, mutta paljon tylsempää kun ollaan paljon kotona toimivan rytmin kera. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että tämän "tylsyyden" kyllä jaksaa. :)

Jokainen tietysti tyylillään, mutta kokisin myös, että jos lapsen kotihoitoaikana lukkiutuu liikaa kotiin, menettää myös jotain tärkeää. Esim. vauvakerhoihin, perhekerhoihin, muskareihin, babykinoihin yms. voi mennä vain tietyn ikäisen lapsen kanssa. Palatessaan äitiyslomalta/hoitovapaalta kotiin voi harmittaa, jos nämä on jäänyt kokonaan kokematta. Toki kaikki ei kaikki aktiviteeteita tykkää ja sekin on ihan ok.

Minä jätin aikoinaan moiset huvitukset pois sen takia että niistä tuli aina joku räkätauti tuliaisina. Älä anna muiden määrittää sitä, miten sinun pitää arkesi järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään lasten ehdoilla. Elämä on helpompaa, mutta paljon tylsempää kun ollaan paljon kotona toimivan rytmin kera. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että tämän "tylsyyden" kyllä jaksaa. :)

Ajattelisin, että lapselle voi olla myös haittaa siitä, että on tottunut tiukkoihin päivittäin samoina toistuviin rutiineihin. Jos lapsen päiviin on jo vauvasta lähtien kuulunut vaihtelua, uusia ihmisiä ja virikkeitä, voi esim. päiväkotiin siirtymä olla helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään lasten ehdoilla. Elämä on helpompaa, mutta paljon tylsempää kun ollaan paljon kotona toimivan rytmin kera. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että tämän "tylsyyden" kyllä jaksaa. :)

Jokainen tietysti tyylillään, mutta kokisin myös, että jos lapsen kotihoitoaikana lukkiutuu liikaa kotiin, menettää myös jotain tärkeää. Esim. vauvakerhoihin, perhekerhoihin, muskareihin, babykinoihin yms. voi mennä vain tietyn ikäisen lapsen kanssa. Palatessaan äitiyslomalta/hoitovapaalta kotiin voi harmittaa, jos nämä on jäänyt kokonaan kokematta. Toki kaikki ei kaikki aktiviteeteita tykkää ja sekin on ihan ok.

Minä en ole ollut ikinä babykinossa (sellaisia ei aikoinaan ollut), enkä koe menettäneeni yhtään mitään. Perhekerhossa ja muskarissa kävin kerran, ja totesin että ei ole minun juttuni. Joku sisäpiirikerho siellä kokoontui, ja tunsin itseni ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään lasten ehdoilla. Elämä on helpompaa, mutta paljon tylsempää kun ollaan paljon kotona toimivan rytmin kera. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että tämän "tylsyyden" kyllä jaksaa. :)

Ajattelisin, että lapselle voi olla myös haittaa siitä, että on tottunut tiukkoihin päivittäin samoina toistuviin rutiineihin. Jos lapsen päiviin on jo vauvasta lähtien kuulunut vaihtelua, uusia ihmisiä ja virikkeitä, voi esim. päiväkotiin siirtymä olla helpompi.

Riippuu täysin lapsen synnynnäisestä temperamentista, miten hän sopeutuu muutoksiin. Ei jatkuva muutos arkeen tee yhtään sopeutuvampaa sellaisesta lapsesta, joka on temperamentiltaan heikosti sopeutuva. Sellainen vain stressaa. Sopeutuvalle lapselle jatkuva muutos taas ei ole mikään ongelma. Yksilöllisiä juttuja nämä ovat. Kyllä äiti tietää, mikä on omalle lapselle parasta. Hän tuntee parhaiten oman lapsensa.