Miltä elämä tuntuu 38-42 vuotiaista lapsettomista sinkuista

Miksi ei olisi? 

Siksi kun ei ole perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ei ole perhettä.

Niin mitä sitten? On harrastukset, ystävät, rakas lapsuudenperhe, kaikki mielenkiintoiset asiat elämässä, ura, on vapaa matkustamaan. Ei ole vaikea keksiä vapaa-ajalle tekemistä, vaikka ei olekaan lasten vatsatauteja ja vanhempainiltoja koulussa. Hyvältä tuntuu.

Upealta ja aina vain paranee. On aikaa parisuhteelle, työlle, ystäville ja harrastuksille. Talous on hyvällä mallilla, voi matkustella ja rentoutua. Terveyttäkin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ei ole perhettä.

Vaikka olisi perhekin, niin olisi kyllä hyvä olla muutakin elämää. Kauheita sellaiset naiset, joiden elämän ainoa sisältö on mies ja lapset. 

Juu, arvon vela, kuulutettiin sinkkujen perään ^^271

On helppoa, onhan AV olemassa.

Ulos näyttää tyhjältä. Kukaan ei voi matkustella koko ajan tai kulkea harrastuksissa. Omilla lapsettomilla tutuilla elämä tuossa vaiheessa on ollut kotona töllön vahtaamista ja itsekkyydessä rypemistä. Aina ovat väsyneitä ja kireitä. Ihmekkö se kun puuttuu elämästä sisältö ja merkitys. Ei korvike puuhastelu siihen auta.

Omista vanhoista ystävistäni kaikilla on perhe, ja ei heillä olisi minulle aikaa enää. Onneksi ei tarvitsekaan olla, koska minulla on lapset, puoliso ja harrastuksia, sekä työ. Mutta köyhää olisi jos olisi vain oma työ ja harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ei ole perhettä.

Niin mitä sitten? On harrastukset, ystävät, rakas lapsuudenperhe, kaikki mielenkiintoiset asiat elämässä, ura, on vapaa matkustamaan. Ei ole vaikea keksiä vapaa-ajalle tekemistä, vaikka ei olekaan lasten vatsatauteja ja vanhempainiltoja koulussa. Hyvältä tuntuu.

Kaikki nuo luettelemasi on perheellisillä ja paljon enemmän mitä et pysty edes kuvittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ei ole perhettä.

Vaikka olisi perhekin, niin olisi kyllä hyvä olla muutakin elämää. Kauheita sellaiset naiset, joiden elämän ainoa sisältö on mies ja lapset. 

Mitä kauheaa heissä on, jos kotiympyrät on ne jotka eniten merkkaa, ei ole kiinnostunut matkustelusta tms.?

Vierailija kirjoitti:

Ulos näyttää tyhjältä. Kukaan ei voi matkustella koko ajan tai kulkea harrastuksissa. Omilla lapsettomilla tutuilla elämä tuossa vaiheessa on ollut kotona töllön vahtaamista ja itsekkyydessä rypemistä. Aina ovat väsyneitä ja kireitä. Ihmekkö se kun puuttuu elämästä sisältö ja merkitys. Ei korvike puuhastelu siihen auta.

Entä jos ei mitenkään halua elämänsä sisältöä lapsista tai parisuhteesta?

Mitä jos kokee voimakkaasti että elämä olisi helvetin ahdistavaa äitinä ja vaimona?

Vierailija kirjoitti:

Ulos näyttää tyhjältä. Kukaan ei voi matkustella koko ajan tai kulkea harrastuksissa. Omilla lapsettomilla tutuilla elämä tuossa vaiheessa on ollut kotona töllön vahtaamista ja itsekkyydessä rypemistä. Aina ovat väsyneitä ja kireitä. Ihmekkö se kun puuttuu elämästä sisältö ja merkitys. Ei korvike puuhastelu siihen auta.

Lapsiperhekö keksii vapaa-ajallaan syöpälääkkeitä? Töllöä ne tuijottavat kuola suusta valuen, ihan samoin kuin sinkut. Ovat väsyneitä ja kireitä, ihan niin kuin sinkut. Rypevät itsekkyydessä, ihan niin kuin sinkut.

Vierailija kirjoitti:

Omista vanhoista ystävistäni kaikilla on perhe, ja ei heillä olisi minulle aikaa enää. Onneksi ei tarvitsekaan olla, koska minulla on lapset, puoliso ja harrastuksia, sekä työ. Mutta köyhää olisi jos olisi vain oma työ ja harrastukset.

Ei sinulla ole puolisoa, harrastuksia eikä työtä. Mihinkään noista et ehdi keskittyä, jos hoidat lapsesi kunnolla. Ja 20 vuoden päästä sinulla ei ole lapsiakaan.

Vela kirjoitti:

Upealta ja aina vain paranee. On aikaa parisuhteelle, työlle, ystäville ja harrastuksille. Talous on hyvällä mallilla, voi matkustella ja rentoutua. Terveyttäkin riittää.

Ja viinalle =)

Tää menee taas tähän, väitellään kumman elämä parempaa, velan vai perheellisen. :D

Miksi olisi vaikea keksiä tekemistä vapaa-ajalle? On harrastuksia, on paljon ystäviä, teen vapaaehtoistyötä, matkustelen ystävien kanssa tai joskus yksin, kun viihdyn hyvin itsekseni. En käy baareissa, ei ole mun juttu, joten aikaa ja rahaa riittää matkusteluun, harrastuksiin jne. Ajattelin opetella seuraavaksi vaikka jonkun uuden kielen... ehkä espanjan.  Joskus hoidan tuttavaperheiden lapsia ja yleensä sen yhden päivän tai viikonlopun jälkeen on sellainen olo, että ihan kivaa mutta kerran kuussa riittää mulle. 

Otan kyllä mieluummin vaikeuden keksiä tekemistä vapaa-ajalle, kuin olen ilman vapaa-aikaa 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ulos näyttää tyhjältä. Kukaan ei voi matkustella koko ajan tai kulkea harrastuksissa. Omilla lapsettomilla tutuilla elämä tuossa vaiheessa on ollut kotona töllön vahtaamista ja itsekkyydessä rypemistä. Aina ovat väsyneitä ja kireitä. Ihmekkö se kun puuttuu elämästä sisältö ja merkitys. Ei korvike puuhastelu siihen auta.

Musta on aika huolestuttavaa, jos vain lapset voivat tuoda elämääsi sisältöä ja merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulos näyttää tyhjältä. Kukaan ei voi matkustella koko ajan tai kulkea harrastuksissa. Omilla lapsettomilla tutuilla elämä tuossa vaiheessa on ollut kotona töllön vahtaamista ja itsekkyydessä rypemistä. Aina ovat väsyneitä ja kireitä. Ihmekkö se kun puuttuu elämästä sisältö ja merkitys. Ei korvike puuhastelu siihen auta.

Musta on aika huolestuttavaa, jos vain lapset voivat tuoda elämääsi sisältöä ja merkitystä.

Minusta on huolestuttavaa, että tuollainen vanhempi roikkuu lapsissaan kuin iilimato. Jos hän onnistuu kitkemään lapsesta kaiken itsenäistymisen halun, lapsesta tulee peräkammarin tyttö tai poika. Jos ei onnistu, hän roikkuu kahta kauheammin, parkuu ja syyllistää. Sitten tarvitaankin terapiaa, ennen kuin lapsi saadaan uskomaan että hän ei ole itsekäs ja paha ihminen vaikka haluaakin elää omaa elämäänsä.