Lue keskustelun säännöt.
Hurja ajatus: kenenkään nyt elossa olevan sukulinja ei ole koskaan katkennut historiassa
15.11.2016 |
Ajatelkaapa vaikka sitä, että esimerkiksi jokaisen meidän äitilinjan voisi periaatteessa jäljittää hamaan maailman alkuun saakka. Tuntuu hurjalta ja hienolta yhtä aikaa, että juuri meidän esi-isämme ovat selvinneet historian kurjista ajoista, sodista, kylmyydestä, nälänhädästä, vainoista ja muista vaikeuksista ainakin niin, että lapset ovat saaneet elää ja ovat aikanaan sitten jatkaneet sukua... Huh huh.
Kommentit (41)
omg siis niinkun jokaisella on isä ja äiti silleen rekursiivisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan jos tiedemiehet onnistuvat tekemään ihmisistä kuolemattomia niin kuin uhoavat, niin siihenpä sitten katkeavat myös sukulinjat, koska eihän tänne enää voi lisää lapsia tehdä kuin äärimmäisen säännellysti.
Vierailija kirjoitti:
Se on erityisen hurjaa ottaen huomioon kuinka paljon on nykyään peräkammarin poikia. Moni sukulinja tulee katkeamaan tämän sukupolven aikana.
Kannattaa harrastaa sukututkimusta, jos tuntuu tuolta.
Oma sukuni oli 1700-luvulla varsin elinvoimainen, ja nyt lähes sammumassa. Suomalaisista aatelissuvuista taitaa olla suurin osa sammuneita. Tosin noiden kohdalla puhutaan isälinjoista, mutta kuitenkin. Aina on sammunut sukuja, eritoten entisaikojen melskeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjempi ajatus olisi, jos jonkun nyt elossa olevan sukulinja olisi katkennut jossain vaiheessa.
Adoptiolapseen katkeaa sukulinja.
Öö...Tietysti sukulinja katkeaa, ellei ole biologisia jälkeläisiä. Siitähän tässä olikin kysymys.
Kaikilla elossa olevilla ihmisillä (ja tietysti myös muilla eliöillä) on katkeamaton (biologinen) sukulinja ensimmäiseen elävään olioon. Myös niillä adoptiolapsilla. Eivät adoptiolapsetkaan ole maailmana putkahtaneet ilman biologisia vanhempia. Mutta adoptiovanhempien sukulinja katkeaa heihin itseensä, ellei heillä lisäksi ole biologisia lapsia.
No sitten on varmaan monen miehen sukulinja katkennut hänen itsensä sitä edes tietämättä.
Vierailija kirjoitti:
omg siis niinkun jokaisella on isä ja äiti silleen rekursiivisesti
Ilmiselvä asiahan se on, mutta on huikeaa ajatella kaikkia niitä ihmisiä, ei vain numeroina vaan yksilöinä. Emme koskaan voi tuntea heitä, mutta koko olemassaolomme perustuu sille miten he elivät, mitä toivoivat, mitä joutuivat kokemaan, miten kärsivät ja rakastivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Aasian valtioiden asukkaiden dna:ta oli joskus tutkittu ja todettu, että siellä suunnilleen joka toinen on Tsingis Kaanin jälkeläinen.
Kaukaiset esi-isät olivat alfaporukkaa, jotka siittivät paljon lapsia, joiden todennäköisyys jäädä henkiin oli beta-tyyppien lapsia suurempi.
Meidän sukulinja on katkeamassa. Kukaan serkuista eikä meidän perheen lapsista halua lisääntyä (veljelläni on adoptiolapsia, ei halua omia). Minäkään en koskaan halua tuottaa jälkeläisiä. Mielummin pidän huolta jo olemassa olevista yksilöistä. Toivon, että ihmisten määrä maapallolla vähenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjempi ajatus olisi, jos jonkun nyt elossa olevan sukulinja olisi katkennut jossain vaiheessa.
Adoptiolapseen katkeaa sukulinja.
Öö...Tietysti sukulinja katkeaa, ellei ole biologisia jälkeläisiä. Siitähän tässä olikin kysymys.
Kaikilla elossa olevilla ihmisillä (ja tietysti myös muilla eliöillä) on katkeamaton (biologinen) sukulinja ensimmäiseen elävään olioon. Myös niillä adoptiolapsilla. Eivät adoptiolapsetkaan ole maailmana putkahtaneet ilman biologisia vanhempia. Mutta adoptiovanhempien sukulinja katkeaa heihin itseensä, ellei heillä lisäksi ole biologisia lapsia.
No sitten on varmaan monen miehen sukulinja katkennut hänen itsensä sitä edes tietämättä.
Niinpä. Entisaikaan saattoi olla ihan tavallista, että lapseton pariskunta sulassa sovussa päätti hakea apua hedelmöitykseen vieraalta mieheltä. Miksikö? Siksi, että suku säilyisi.
Suvun jatkaja oli se, joka kasvatettiin seuraavaksi tilan isännäksi. Eli kysymys on aina ollut sosiaalisesta vanhemmuudesta, ei biologisesta.
Biologisesti noin, mutta adoptio, syrjähypyt, keinohedelmöitys yms. ovat kyllä katkaisseet aika monta luonnolista sukulinjaa. Mutta kiitos noiden, moni on myös jatkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-Aasian valtioiden asukkaiden dna:ta oli joskus tutkittu ja todettu, että siellä suunnilleen joka toinen on Tsingis Kaanin jälkeläinen.
Kaukaiset esi-isät olivat alfaporukkaa, jotka siittivät paljon lapsia, joiden todennäköisyys jäädä henkiin oli beta-tyyppien lapsia suurempi.
Ärsyttää tuo tämän palstan alfahöpinä. Suoraan suomeksi: joukkoraiskaukset olivat tärkeä osa entisajan sodankäyntiä.
Niinpä. Olen monet monet monet kerrat kironnut niitä sukulaisia jotka päättivät jättää kuuman ja ihanan Afrikan, ylittää alpit, siperiat, aavikot ja mitä kaikkea muuta. Tulla tänne napapiirin nuntumaan. Ehkä se on merkki huumorin tajusta, päätettiin tehdä käytännönpila tuleville sukupolville. Mutta sitten tulee se ihana pakkasaamu, auringon nousu ja huurteiset puut, ja ajattelen että tuo on kauneinta maailmassa. Ja sitten tulee se ihana kevät, ja kaikki kasvit ja yrtit mitä voi syödä heti lumen alta, ja syksy ja marjoja täynnä olevat metsät, ja metsästysaika jolloin pakasteeseen saa tuoretta lihaa, ja huomaan että ne esi-isät ja äidit tulivatkin tänne, koska täällä luonto antaa ruokaa, lämpöä ja suojaa, ja täällä on uskomattoman kaunista. Ja annan taas anteeksi esi-isilleni siihen asti kunnes tulee taas se aamu kun yöllä on tullut lunta, tuisku on painanut kotitielle puolenmetrin hangen ja aamulla on pakastunut niin että mittari näyttää kolmekymmentä pakkasastetta. Silloin nousee keskisormi osoittamaan kohti menneitä polvia. MIKSI, OI MIKSI POHJOISEEN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-Aasian valtioiden asukkaiden dna:ta oli joskus tutkittu ja todettu, että siellä suunnilleen joka toinen on Tsingis Kaanin jälkeläinen.
Kaukaiset esi-isät olivat alfaporukkaa, jotka siittivät paljon lapsia, joiden todennäköisyys jäädä henkiin oli beta-tyyppien lapsia suurempi.
Ärsyttää tuo tämän palstan alfahöpinä. Suoraan suomeksi: joukkoraiskaukset olivat tärkeä osa entisajan sodankäyntiä.
No niin, lapsia siitettiin vaikka väkisin. Ja ne raiskaajat oli niitä johtoasemassa olevia, jotka voittivat taistelut. Ja niin geenit siirtyivät seuraavaan polveen jne. Hävinneiden, heikompien geenit eivät siirtyneet eteenpäin samassa mittakaavassa.
Olemme siis raiskaajien jälkeläisiä. Kun mennään riittävän kauas taaksepäin.
Tätä lassukat voisivat joskus miettiä ihan tosissaan. Että kun tuhannet sukupolvet on joutuneet kestämään nälkää, tauteja, sotia, sortoa ja ties mitä ja kaikki on päätynyt lassukkaan, niin onko se nyt helvetti liikaa pyydetty että käyvät parturissa, hankkivat siistit ja puhtaat vaattet ja hakeutuvat terapiaan selvittämään traumansa ja/tai sosiaalisen kyvyttömyytensä syyt. Kun sitä sukua kuitenkin halutaan jatkaa tai ainakin parisuhde löytää. Että ONKO liian suuri uhraus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tottakai se on itsestäänselvyys, että meillä on esivanhemmat, mutta nimenomaan se miten juuri he ovat säilyneet hengissä vaikeista ajoista aina vaan, tuntuu käsittämättömältä. Koska niin paljon on heitä, jotka eivät selvinneet. -ap
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen monet monet monet kerrat kironnut niitä sukulaisia jotka päättivät jättää kuuman ja ihanan Afrikan, ylittää alpit, siperiat, aavikot ja mitä kaikkea muuta. Tulla tänne napapiirin nuntumaan. Ehkä se on merkki huumorin tajusta, päätettiin tehdä käytännönpila tuleville sukupolville. Mutta sitten tulee se ihana pakkasaamu, auringon nousu ja huurteiset puut, ja ajattelen että tuo on kauneinta maailmassa. Ja sitten tulee se ihana kevät, ja kaikki kasvit ja yrtit mitä voi syödä heti lumen alta, ja syksy ja marjoja täynnä olevat metsät, ja metsästysaika jolloin pakasteeseen saa tuoretta lihaa, ja huomaan että ne esi-isät ja äidit tulivatkin tänne, koska täällä luonto antaa ruokaa, lämpöä ja suojaa, ja täällä on uskomattoman kaunista. Ja annan taas anteeksi esi-isilleni siihen asti kunnes tulee taas se aamu kun yöllä on tullut lunta, tuisku on painanut kotitielle puolenmetrin hangen ja aamulla on pakastunut niin että mittari näyttää kolmekymmentä pakkasastetta. Silloin nousee keskisormi osoittamaan kohti menneitä polvia. MIKSI, OI MIKSI POHJOISEEN?
Olisit mieluummin Afrikassa näkemässä nälkää...?
> kymmenen tuhannen, jne vuoden kuluttua,
> monenko ihmisen sukulinjassa sinä olet yksi linkki?
Niin.
Mahtavat mahdolliset jälkeläiset kiittää altiutta migreeniin, kynsisieneen, hiusten ohuuteen, alzheimeriin, vähäiseen pigmentin määrään ihossa, diabetekseen; reumaa ja syöpiäkin suvussani on. Sekä mielenterveyden järkkymistä, jos kauemmaksi suvussa mennään.
Pitäkää hyvänänne geenini!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olen monet monet monet kerrat kironnut niitä sukulaisia jotka päättivät jättää kuuman ja ihanan Afrikan, ylittää alpit, siperiat, aavikot ja mitä kaikkea muuta. Tulla tänne napapiirin nuntumaan. Ehkä se on merkki huumorin tajusta, päätettiin tehdä käytännönpila tuleville sukupolville. Mutta sitten tulee se ihana pakkasaamu, auringon nousu ja huurteiset puut, ja ajattelen että tuo on kauneinta maailmassa. Ja sitten tulee se ihana kevät, ja kaikki kasvit ja yrtit mitä voi syödä heti lumen alta, ja syksy ja marjoja täynnä olevat metsät, ja metsästysaika jolloin pakasteeseen saa tuoretta lihaa, ja huomaan että ne esi-isät ja äidit tulivatkin tänne, koska täällä luonto antaa ruokaa, lämpöä ja suojaa, ja täällä on uskomattoman kaunista. Ja annan taas anteeksi esi-isilleni siihen asti kunnes tulee taas se aamu kun yöllä on tullut lunta, tuisku on painanut kotitielle puolenmetrin hangen ja aamulla on pakastunut niin että mittari näyttää kolmekymmentä pakkasastetta. Silloin nousee keskisormi osoittamaan kohti menneitä polvia. MIKSI, OI MIKSI POHJOISEEN?
Olisit mieluummin Afrikassa näkemässä nälkää...?
No ei siellä afrikassakaan kaikki nälkää näe höpö! 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjempi ajatus olisi, jos jonkun nyt elossa olevan sukulinja olisi katkennut jossain vaiheessa.
Adoptiolapseen katkeaa sukulinja.
Öö...Tietysti sukulinja katkeaa, ellei ole biologisia jälkeläisiä. Siitähän tässä olikin kysymys.
Kaikilla elossa olevilla ihmisillä (ja tietysti myös muilla eliöillä) on katkeamaton (biologinen) sukulinja ensimmäiseen elävään olioon. Myös niillä adoptiolapsilla. Eivät adoptiolapsetkaan ole maailmana putkahtaneet ilman biologisia vanhempia. Mutta adoptiovanhempien sukulinja katkeaa heihin itseensä, ellei heillä lisäksi ole biologisia lapsia.
No sitten on varmaan monen miehen sukulinja katkennut hänen itsensä sitä edes tietämättä.
Samoin on myös monen miehen sukulinja vastaavasti jatkunut hänen itsensä sitä edes tietämättä.
Tuota tietämättä katkeamista en pitäisi silti niin kovin yleisenä, koska aiemmin lapsiluku on ollut yleensä suuri, ja ainakin suurin osa omina pidetyistä lapsista on yleensä ollut miehen itsensä siittämiä. Samoin lapsikuolleisuus on ollut suurta, mikä edelleen vähentää todennäköisyyttä sille, että sukulinja "tietämättä" katkeaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien sukulinjat katkeavat samalla kohtaa, Aatamiin ja Eevaan. Me olemme kaikki sukua ja harrastamme sukurutsaa. Jotkut vielä tanhuavatkin. Hyi kuinka ällöttävää.
No jaa, oikeastaan meidän kaikkien sukulinjat alkoivat jo ensimmäisistä alkueliöistä, ja siitä voidaan palata niihin tähtiin joiden jäännöksistä maa on syntynyt, ja niistä taas alkuräjähdykseen... jokainen meidän atomi on sieltä lähtöisin.
Atomeista vain kevyimmät ovat alkuräjähdyksestä, suurin osa syntyy tähdissä ja supernovissa. Jos nyt viisastelemaan lähdetään.
Tämä on jotenkin niin surullinen ajatus. Olen miettinyt sitä usein. Surullinen siltä kannalta, että minun esi-isäni ja äitini ovat olleet niitä elämässä menestyjiä, jotka ovat selvinneet... mutta vuosikymmenien aikana ja vuosisatojen aikana heidän läheisiään ja kylänmiehiään on kuollut sankoin joukoin niin että jälkeläisiä ei jäänyt. Korkea lapsikuolleisuus menneinä aikoina riipaisee mieltä erityisesti. Surullista on myös se, miten monta serkkua ja pikkuserkkua minulta jäi syntymättä sodassa kuolleen sukulaisen kuoleman myötä. On vaikeaa olla onnellinen "etuoikeutetusta" asemastaan elää, kun kaikki muut eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Kunpa heidän äänensäkin kuuluisi nykyajassa.