Nainen: tunnetko empatiaa naisettomaksi jäävää yksinäistä kilttimiestä kohtaan?

Että sä jaksat vinkua tästä asiasta. Kiltti- tai jännämies, ei väliä, kunhan ei ole tuollainen inisijä kuin sinä. Sun jutut sopisi kidutusvälineeksi.

Miksi tuntisin empatiaa naisia syyttelevää ja vihaavaa miestä kohtaan? Kilttiä miestä kohtaan sen sijaan tunnen empatiaa.

Tunnen, ja toivon hartaasti ennen kaikkea hänen itsensä takia että löytäisi elämäänsä muuta sisältöä. Hän on ainoa joka tilanteestaan kärsii ja hän on ainoa joka tilanteen voi muuttaa. Tuollaisella saman asian jankkaamisella hän ainoastaan luo itselleen kaikukopan joka on sama kuin kaivaisi omaa hautaansa.

En tunne enää. Pari vuotta sitten joo, mutta en enää. Sen verran tehokkaasti olen tullut täällä "opetetuksi".

Tunnetko empatiaa minua kohtaan? Olen miehetön nainen.

Miksi tuntisin, kun on järkyttävämpiäkin ihmiskohtaloita. Heidän rinnallaan naisettomuudestasi uliseminen on pelkkä kärpäsenpaska valtamerellä.

En lähinnä säälin ruikuttavia kilttimiehiä ihan riippumatta siitä ovatko he parisuhteessa vai eivät.

Siinä vaiheessa, kun floodaa palstaa p*skapuheillaan kuin pahinkin anaalihamsteri, niin ei, eipä ole paljoa empatiaa jäljellä, mistä ammentaa. Itse oppimestari Laasanen saisi jollain julkisella kirjeellä kutsua kaikki jankkariseuraajansa takaisin kotiin ylläpitämilleen foorumeille.

Kuka sen päättää, että kilttimies jää naisettomaksi? - Itse olen sinkku mies ja olen ollut hyvän aikaa sinkku, mutta ei tämä nyt niin lohdutonta ja toivotonta ole oman kokemukseni mukaan, että mitenkään erityisesti tarvitsisin osakseni empatiaa. Hieman vaikeusia minulla saattaisikin olla antaa empatiaa muita sinkkuja kohtaan.  Mikä velvollisuus minulla olisi alkaa seurustella tai muodostaa parisuhde yhtään kenenkään kanssa?

Tai miksi kenenkään pitäisi ryhtyä parisuhteenseen kanssani? - Toki keksin useammankin hyvän syyn. Sen sijaan en oikein usko,  että minkään parisuhteen paras saati  optimaalisin  perusta sille olisi pakko tai velvollisuus.- Jollei "se" oikea ole tullut kohdalle tai jos onkin, niin on sitten syystä tai toisesta ohi, niin ehkä "se" oikeampi on jo seuraavan mutkan tai kulman takana.

Mutta ennen sinne pääsemistä en usko, että ainakaan hirmuisesti haittaa jos tuntee hieman itseään ja osaa viihtyä omassa seurassaankin, ilman että siihen tarvitsee ehdottomasti toista, jonka ensi-sijaisena vasuulle se kuuluisi.