Pelottaako sinua julkinen esiintyminen?
Otsikossa kysymys. Nykyään työelämässä pitää pystyä esiintymään, milloin esitelmöimään jollekin isommalle porukalle tai milloin julkisesti vain puhumaan, antamaan kommentteja erinäisiin aiheisiin, tulemaan esille. Ei voi enää piiloutua ja toivoa, ettei kukaan huomaa (no ehkä joissain ammateissa onnistuu sekin).
Suurin osa jännittää julkisia esiintymisiä, osa suorastaan pelkää ja lamaantuu. Miten sinä selviät? Itseäni pelottaa aivan järkyttävästi julkisesti puhuminen, lähinnä joku esitelmöinti, mutta beetasalpaajilla olen saanut itseni suoriutumaan kamalistakin tilanteista. Toki ihanteellisinta olisi pystyä esiintymään ilman lääkkeitä.
On ikävää, että kaikkien on pakko varautua esiintymään. Siitä on tullut normi.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän tehdä tilaisuuksista mahdollisimman vuorovaikutteisia ja saada keskustelua aikaiseksi.
Hyi. Inhoan tuollaisia luennoitsijoita, jotka eivät anna vain kuunnella ja tehdä muistiinpanoja rauhassa.
Äärimmäisen harvoin luennoin. Yleensä puhun oma alan ammattilaisille, joilla on paljonkin sanottavaa ko aiheesta. Opiskelijat yritän saada mukaan, että juttu oikeasti tarttuisi heihin ja saisin heitä syvemmin ajattelemaan. Ryhmissä mun osuus on varsin pieni, kun idea on saada ryhmäläiset keskustelemaan. Sorryt vaan jo etukäteen, jos osut vetämiini tilaisuuksiin :) / 8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän tehdä tilaisuuksista mahdollisimman vuorovaikutteisia ja saada keskustelua aikaiseksi.
Hyi. Inhoan tuollaisia luennoitsijoita, jotka eivät anna vain kuunnella ja tehdä muistiinpanoja rauhassa.
Äärimmäisen harvoin luennoin. Yleensä puhun oma alan ammattilaisille, joilla on paljonkin sanottavaa ko aiheesta. Opiskelijat yritän saada mukaan, että juttu oikeasti tarttuisi heihin ja saisin heitä syvemmin ajattelemaan. Ryhmissä mun osuus on varsin pieni, kun idea on saada ryhmäläiset keskustelemaan. Sorryt vaan jo etukäteen, jos osut vetämiini tilaisuuksiin :) / 8
Haha. Tuollainen mukaansaaminen keskeyttää kyllä täydellisesti ainakin minunlaiseni opiskelijan ajatusprosessit. Siinä sitten puhutaan vaivautuneina jotain täysin ympäripyöreää, pinnallista paskaa, ihan vain sen takia että luennoitsija/tilaisuudenvetäjä olisi tyytyväinen. Loppuaika kootaankin taas ajatuksia, jotta saisi ne syvemmät, keskittyneet ajatuskelat taas järjestykseen. Täytyy tosiaan vaan toivoa etten osuisi vetämiisi tilaisuuksiin. :)
Niin, ja itse olen jännittävä introvertti joka tykkää esiintyä silloin, kun ei tule "yllätetyksi" vaan on voinut valmistautua. Esiintyminen tuo erikoista vallantunnetta, minkä kuvittelen olevan näiden opiskelijoita vuorovaikutuksellisuudella kiusaavien luennoitsijoiden salaisena motiivina.
Tämä on yksi syy minkä takia lopetin opiskelut lukion ja parin yliopistossa maleksitun vuoden jälkeen. Työttömänä ei tarvi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi syy minkä takia lopetin opiskelut lukion ja parin yliopistossa maleksitun vuoden jälkeen. Työttömänä ei tarvi puhua.
Täällä toinen joka ei ole voinut käydä kouluja esiintymispelon takia. Sitä myöten elämäkin mennyt viemäristä alas: työttömyyttä, rahattomuutta, yksinäisyyttä ja masennusta.
Joskus yläasteella kun huomasin ensimmäiset merkit tästä, niin ajattelin että se menee ohi kun tulee ikää lisää. Eipä mennyt vaan kävi päinvastoin.
Kyllä. Niin paljon, että jätin graduni tekemättä opiskeltuani muuten koko tutkinnon. Ahdisti vaan liikaa mennä sinne opiskelutovereiden eteen puhumaan, esittämään jotakin perehtynyttä tutkijaa ja paljastamaan todellinen surkeuteni.