Parisuhteen päättäminen ulkonäköpaineiden takia. Normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos puhuisit asiasta miehellesi?

Tämä ei jotenkin tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska silloin mies saattaisi luulla, että kalastelen kehuja. Ja kun minun on jo valmiiksi vaikea uskoa kehujen vilpittömyyteen. Eipä kai epävarmalta näyttäminen kumppanin silmissä ole myöskän hyväksi parisuhteelle. Ap

Puhumattomuus ja epärehellisyys onkin sitten tosi hyvästä!

Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ajatukset eivät synny itsestään. Miehesi ilmeisesti antaa tiedostettuja tai tiedostamattomia signaaleja, että sinä et riitä hänelle.

Eli neuvoisitko siis todella päättämään parisuhteen tässä tapauksessa?

En ole kehdannut miehelle suoraan puhua näistä ajatuksista. Kyllä hän silloin tällöin ulkoisia ominaisuuksiani kehuu, mutta syystä tai toisesta en usko kehujen vilpittömyyteen. Tuntuu, että hän vain kokee kumppaninani velvollisuudekseen sanoa joskus kivoja juttuja, jotta minulle tulisi parempi ja varmempi mieli.

ap

Jospa miettisit mistä tuo tunne kumpuaa, ihan varmasti  jostain kauempaa lapsuudesta. Älä projisoi itsetunto-ongelmiasi mieheesi. Pilaat vaan suhteenne.

"Ihan uteliaisuudesta kysyn, että kuinka paljon kumppanisi vastaavasti -sinuun verrattuna- yleisesti ottaen enempi - vähempi huolehtii ulkonäöstään."

Mies huolehtii hyvin hygieniastaan ja on aina puhdas ja suht siisti, mutta noin muuten ei ole pätkän vertaa kiinnostunut ulkonäöstään. Ei esim. yhtään katso mitä päälleen laittaa, treenaa, käytä tuoksuja/kosmetiikkaa... Ja tämä on mulle ihan fine, ei mitään valittamisen aihetta. Mutta tätä kun nyt mietin, niin miehellä ei kyllä siis tällä saralla ole mitään varaa pitää minua riittämättömänä.