Mitä tekisit, jos olisit varma että kukaan ei paheksuisi?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suorat sanat siskoilleni etten jaksa heidän jatkuvaa haukkumista, v*ttuilua ja selän takana pahaa puhumista enää. Jos he ei lopeta niin ei meidän tarvi sitten enää koskaan olla missään tekemisissä.

Mä tein tämän. Tosin kyseessä oli juoruileva äitini ja veljeni ja hänen vaimonsa. Ne jaksoi aina haukkua seläntakana ja piikittelivät naamatusten. Koskaan mä ja siskoni ei riitetty niille, joten soronoo paskat!

Puhdistava kokemus.

Sanoisin tädilleni, että lopettaa sen selän takana arvostelun. Muuten mukava ihminen, nähdään pari kertaa vuodessa. Hänellä on tapana siinä tapaamisen ohessa tehdä käytöksestä ym huomioita, ja sitten jälkeenpäin laittaa viestillä kommenttinsa äidilleni. Ei ne mitään ilkeää ole, mutta välillä vähän tulkinnanvaraista ja ylipäätään toimintana epämiellyttävää. Tulee sellainen olo, että pitää olla varuillaan.

Tekisin myös toisen lapsen. Olen yhden lapsen yh ja opinnot on kesken, eikä miestä ole mailla halmeilla. Nyt en voi ensinnäkin rahallisista syistä ja toiseksi juuri siksi, että paheksunta olisi varmasti suurta. Kolmanneksi siksi, että kaksi lasta ja eri isille vaikeuttas entisestään mahdollisen parisuhteen löytämistä. Olen ajatellut hedelmöityshoitoja sitten, kun on valmistunut koulusta.

Liittyisin katoliseen kirkkoon ja alkaisin käydä säännöllisesti messussa. Pidän itseäni ateistina enkä ole edes lapsena uskonut missään määrin jumalaan. Silti jostain syystä haluaisin olla osa vanhaa instituutiota ja kokeilla, tuoko se turvaa elämään. Koko sukuni on myös ateisteja yhtä lukuun ottamatta, ja tätä yhtä sitten joukolla ihmetellään ja naureskellaan.

Myisin omaisuuteni Suomessa ja muuttaisin loppuelämäkseni vaikka Thaimaahan ja palkkaisin pari-kolme parikymppistä thai-naista vaimokseni.

M38