Laihdutusta - vertaistukea ja tsemppiä kaivataan!

Täällä yksi tänään aloittanut, painoa pitäisi saada pois viitisen kiloa, mutta en itse asiassa tuijota vaakaa vaan mittanauhaa. Ylimääräinen kertyy vyötärölle, joten olen helposti todella ylipainoisen näköinen.

Itse en usko pussikuureihin omalle kohdalleni, joten palaan vain siihen mistä olen lipsunut pois:

Aamulla: hedelmä / turkkilainen jogurtti / gluteeniton mysli tai manteleita

Lounaalla: proteiinia / vihanneksia lautasellinen / rasvaa

Välipala: pähkinöitä, proteiinia

Illallinen: sama kuin lounas mutta myös hiilaria jos olen liikkunut töiden jälkeen (en ota liikunnasta paineita mutta tavoite 3 krt viikossa

Kcal 1500-2000

Itselleni kilot tulivat nyt syksyllä leivästä. Olin sairaana ja annoin periksi vanhoille tavoilleni... Leipää päivän jokaisella aterialla. Se on kuin huumetta ja jumahtaa vararenkaaksi. Nyt siis taas kohti kevyempää askelta ja parempaa terveyttä ylipäätään! :)

Mulla on nyt auttanut ylimääräisten kilojen pudotuksessa sulamo.fi. Tämä on maksullinen (5e/4vko), mutta itse koen sen todella hyväksi! Vaivaa joutuu vähän näkemään, koska syötävät ruuat pitää punnita ja merkitä päivittäin. Lisäksi aloituspäivänä pitäisi punnita itsensä, mitata vyötärönympärys ja merkitä mm. päivittäinen aktiivisuuden taso. Ei ole paha, vaikka ehkä nyt kuulostaa siltä :D Mulla on viikko takana ja pelkästään ruokia punnitsemalla ja oikeasti miettimällä mitä tulee syötyä on painoa lähtenyt jo 1,7kg(!). Tämä tosin rauhoittunee nyt alun jälkeen, mutta toivon mukaan pudotus jatkuu 0,5 kg/vko. Laskuri siis laskee sulle päivittäisen kalorimäärän, joka on pääsääntöisesti -500 kaloria päivittäisestä peruskulutuksesta. Mä tykkään kun nyt näen paljonko oikeasti tulee syötyä ja näkee paljonko saa rasvoja, proteiinia, kaloreita, kuitua ym.

Aloitin tänään ruokavaliomuutoksen (tai oikeastaan palaan siihen, miten söin kesällä) ja lihaskunto- sekä aerobisen harjoittelun (ostin Fitfarmilta Superdieetin). Minulle kyse ei ole laihdutuskuurista, vaan kiinteytymisestä. Haluan tämän höllyvän ympäriltäni pois, tutut housut jalkaani ja oloni mukavammaksi. Tämä ruokavalio on minulle ennestään tuttu eikä liikuntakaan ole vierasta, mutta yritän kehittää itselleni niistä luontevampaa ja sujuvampaa osaa elämääni ja toivon saavani tätä kautta uusia oivalluksia. Hiukan jännittää, miten tämä lähtee sujumaan, täytyy pitää motivaatiota yllä. Minulla on ollut jo pitempään ajatus, että syön ja urheilen niin, että suunta pysyisi terveyden kannalta oikeana loppuelämäni ajan. Esimerkiksi viimeinen kuukausi on mennyt ihan pipariksi ja se kyllä tuntuu, mutta en ala siitä itseäni sen enempää rankaisemaan, kunhan muistan palata taas kohti tavoittelemaani fiilistä.

En käytä vaakaa apuna (suuntaa antavasti 5 kg ylimääräistä voisi karista), se on ehkä huonoin mahdollinen mittari varsinkin kun yritän saada lihasmassaa läskin tilalle. Peili/muutosvalokuvat, mittanauha ja vaatteet toimivat parhaiten. Lihon melkoisen helposti ja siksi yritän ajoissa muuttaa kurssia kun farkut alkavat puristaa, hiilarit eivät sovi minulle ollenkaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa vaikuttaa, en tiedä.

Olen pitkällisen työn tuloksena onnistunut kiskomaan itseäni vähän irti hiilarikoukusta, mutta tiukin juttu ryhdistäytymisissäni on aina herkkujen pois jättäminen. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun ostin ihan jokaisella kauppareissulla itselleni jotain herkkua ja kaikkea hyvää mitä työpaikan kahvipöytään kannettiin, piti maistaa. Jotain edistystä on siis syvällä aivoissani ajan mittaan tapahtunut. Osittain auttoi mielikuvaharjoitus siitä, etten halua olla jokaisen mielitekoni pompoteltavissa -minä määrään mitä syödään, eivätkä matelijanaivojeni esiin hyppivät mielihalut. Toinen ajatus, joka on auttanut, on pysähtyä mieliteon kohdalla hetkeksi miettimään, haluanko minä ihan oikeasti syödä tuon kakkupalan vai meneekö tottumuksen/tunnesyömisen puolelle. Ja jos ”sorrun” syömään jonkin herkun, en voi vaipua itsesyytöslimboon, koska sitten menee usein pitempikin aika päin mäntyjä. Minulle järkevämpi tapa suhtautua herkutteluun on ajatella, että ”Söin tuon pullan, se oli oikein hyvää ja nautin siitä.” Ja elämä jatkuu. Ja etukäteen päätetyistä juhla/herkkupäivistä en ota morkkista.

Olen kerran vuosia sitten aloittanut Nutrilett-kuurin ja se loppui lyhyeen; pussimuonat maistuivat niin pahalle, etten vain pystynyt, mieluummin olin syömättä mitään tai korvasin hädissäni pussilitkun kuivalla hapankorpulla.

Totaalikieltäytymiset eivät myöskään toimi minulla: jos päätän, että nyt en saa syödä kuukauteen suklaata niin enhän minä sitten muuta ajattelekaan ja melko pian käsi käy kaupan karkkihyllyllä.