Onko ADHD keksitty sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta diagnoosin saa nykyään liian helpolla. Ja ihmiset käyttää tuota termiä muutenkin liian helposti, sama masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Minä sain diagnoosin n. 8 vuotta sitten. Asiaa oli tutkittu jo lapsena, mutta tuolloin MBD:n kriteeristö ei täyttynyt. Aikuisena menin lääkäriin, josta lähete psykiatrian poliklinikalle, josta lähete toimintaterapuetin arvioon (useita kertoja), jonka jälkeen neuropsykologin arvioon, jonka jälkeen muistaakseni psykiatrin arvioon. Lääkkeet kokeiltiin, jonka jälkeen uudelleen testiin, jossa selvisi että toimiiko ne lääkkeet todella.

En tiedä miten nykyään, mutta ainakaan 8 vuotta sitten diagnoosia ei todellakaan saanut helposti. Ja niissä testeissä ei voinut huijata.

Pari vuotta sitten neurpsykologi teki arvion uudelleen, selvitettiin että olisiko tarvetta kuntoutukselle, tila ei ollut muuttunut miksikään, suhteessa ikään pysynyt samalla tasolla (mm. silmä-käsi-yhteistyö, hahmottaminen, keskittyminen jne.).

Lääkkeet on olleet pelastus, sain ammatin ja nyt on vakituinen työpaikka. Työpäivinä otan aina lääkkeen.

Kauanko tuo prosessi kesti? Itse aion hakeutua tutkimuksiin jossain vaiheessa, mutta jatkuvasti lykkään asiaa eteenpäin. Pelkään, että minut leimataan luulosairaaksi. Ulospäin kaikki näyttää normaalilta, mutta sisältä olen ahdistunut ja rikki, kun en jotenkin vain hallitse normaaliin aikuisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi myöhästelen jatkuvasti, vaikka kuinka yritän olla ajoissa.Kaikki on jatkuvaa kaaosta ja saan pidettyä paletin kasassa juuri ja juuri.

En ole lainaamasi, mutta sain hiljattain adhd-diagnoosin kolmikymppisenä. Diagnoosi oli kyllä todella työn ja tuskan takana, ei sitä ihan helposti saa. Näin jälkiviisaana suosittelisin etsimään aikuisten adhd:hen perehtyneen psykiatrin, joita löytyy lähinnä yksityisenä Helsingistä. Teoriassa apua pitäisi tietysti saada myös julkiselta, mutta todellisuus voi olla toinen. Maksaa tietysti, mutta säästää sinulta aikaa ja hermoja. Oli todella turhauttavaa kertoa samat asiat uudelleen ja uudelleen eri hoitajille ja lääkäreille, joilla ei suurimmalla osalla ollut mitään tietoa asiasta. Siis edes wikipedia-artikkelin vertaa tietoa...

Asiantunteva psykiatri teki diagnoosin kahden tapaamisen sekä erikseen teetetyn laajan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella. Lisäksi yleislääkärin tutkimuksessa ja labrakokeilla suljettiin pois muut mahdollisuudet oireiden aiheuttajiksi. Kolmannella psykiatrin tapaamisella kirjoitti B-lausunnon. Ennen ensimmäistä psykiatrin tapaamista olin seikkaillut melkein 2-vuotta julkisen terveydenhuollon viidakossa. Ja kuullut varmasti kaikki omituiset harhaluulot adhd:sta...

Kiitos vastauksesta! Kuulostaa pahalta tuo kahden vuoden julkisella pyöriminen. Itse varmaan lopettaisin avun hakemisen jo ensimmäiseen kielteiseen vastaukseen. Niin kipeältä tämä tuntuu. Mistähän tuollaisen psykiatrin löytäisi?

Onko sinulla omia lapsia tai sukulaisia, joilla on todettu ADD tai AD/HD? Omalla lapsellani aloitetaan tutkimukset, joten siksi tuntuu itsestänikin ajankohtaiselta hakeutua tutkimuksiin. Mietin vain, että saankohan jotain lisäpontta tutkimusten edistymiseen tuolla perusteella? Onhan kyseessä voimakkaasti periytyvä sairaus.

Vierailija kirjoitti:

minulla on add ja  viime viikolla tulin vanhempainillasta itku kurkussa, en kyennyt muistamaan yhtään mistä siellä oli puhuttu..! tiedän kuitenkin nyt, miksi peruskouluni takkusi niin pahasti ja miksi opiskeluni jäivät kesken. miksi olen myöhässä joka paikasta tai oikeassa paikassa vääränä päivänä..

hoitamaton add on aiheuttanut minulle mm. laaja-alaisen oppimiskyvyn häiriön, lisäksi minulla on maksuhäiriömerkintä sillä  monien addien tapaan pitää ostella kaikenlaista !  sekä ahmimishäiriö, add/adhd-

ihmiset kun  addiktoituvat yleensä johonkin  (huumeisiin, viinaan, ruokaan).

olen 35-vuotias ja usein mietin, miten toisenlaista elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin 6, enkä 26-vuotiaana...

 :/

Etkö sä saa mitään hoitoa tuohon? Onko lapsellasi ADD?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta diagnoosin saa nykyään liian helpolla. Ja ihmiset käyttää tuota termiä muutenkin liian helposti, sama masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Minä sain diagnoosin n. 8 vuotta sitten. Asiaa oli tutkittu jo lapsena, mutta tuolloin MBD:n kriteeristö ei täyttynyt. Aikuisena menin lääkäriin, josta lähete psykiatrian poliklinikalle, josta lähete toimintaterapuetin arvioon (useita kertoja), jonka jälkeen neuropsykologin arvioon, jonka jälkeen muistaakseni psykiatrin arvioon. Lääkkeet kokeiltiin, jonka jälkeen uudelleen testiin, jossa selvisi että toimiiko ne lääkkeet todella.

En tiedä miten nykyään, mutta ainakaan 8 vuotta sitten diagnoosia ei todellakaan saanut helposti. Ja niissä testeissä ei voinut huijata.

Pari vuotta sitten neurpsykologi teki arvion uudelleen, selvitettiin että olisiko tarvetta kuntoutukselle, tila ei ollut muuttunut miksikään, suhteessa ikään pysynyt samalla tasolla (mm. silmä-käsi-yhteistyö, hahmottaminen, keskittyminen jne.).

Lääkkeet on olleet pelastus, sain ammatin ja nyt on vakituinen työpaikka. Työpäivinä otan aina lääkkeen.

Kauanko tuo prosessi kesti? Itse aion hakeutua tutkimuksiin jossain vaiheessa, mutta jatkuvasti lykkään asiaa eteenpäin. Pelkään, että minut leimataan luulosairaaksi. Ulospäin kaikki näyttää normaalilta, mutta sisältä olen ahdistunut ja rikki, kun en jotenkin vain hallitse normaaliin aikuisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi myöhästelen jatkuvasti, vaikka kuinka yritän olla ajoissa.Kaikki on jatkuvaa kaaosta ja saan pidettyä paletin kasassa juuri ja juuri.

En ole lainaamasi, mutta sain hiljattain adhd-diagnoosin kolmikymppisenä. Diagnoosi oli kyllä todella työn ja tuskan takana, ei sitä ihan helposti saa. Näin jälkiviisaana suosittelisin etsimään aikuisten adhd:hen perehtyneen psykiatrin, joita löytyy lähinnä yksityisenä Helsingistä. Teoriassa apua pitäisi tietysti saada myös julkiselta, mutta todellisuus voi olla toinen. Maksaa tietysti, mutta säästää sinulta aikaa ja hermoja. Oli todella turhauttavaa kertoa samat asiat uudelleen ja uudelleen eri hoitajille ja lääkäreille, joilla ei suurimmalla osalla ollut mitään tietoa asiasta. Siis edes wikipedia-artikkelin vertaa tietoa...

Asiantunteva psykiatri teki diagnoosin kahden tapaamisen sekä erikseen teetetyn laajan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella. Lisäksi yleislääkärin tutkimuksessa ja labrakokeilla suljettiin pois muut mahdollisuudet oireiden aiheuttajiksi. Kolmannella psykiatrin tapaamisella kirjoitti B-lausunnon. Ennen ensimmäistä psykiatrin tapaamista olin seikkaillut melkein 2-vuotta julkisen terveydenhuollon viidakossa. Ja kuullut varmasti kaikki omituiset harhaluulot adhd:sta...

Kiitos vastauksesta! Kuulostaa pahalta tuo kahden vuoden julkisella pyöriminen. Itse varmaan lopettaisin avun hakemisen jo ensimmäiseen kielteiseen vastaukseen. Niin kipeältä tämä tuntuu. Mistähän tuollaisen psykiatrin löytäisi?

Onko sinulla omia lapsia tai sukulaisia, joilla on todettu ADD tai AD/HD? Omalla lapsellani aloitetaan tutkimukset, joten siksi tuntuu itsestänikin ajankohtaiselta hakeutua tutkimuksiin. Mietin vain, että saankohan jotain lisäpontta tutkimusten edistymiseen tuolla perusteella? Onhan kyseessä voimakkaasti periytyvä sairaus.

Kannattaa kysyä vaikka adhd-liitosta. Oma psykiatrini oli loistava, mutta ei valitettavasti ota uusia potilaita. Hänet löysin ihan googlettamalla, kun on kirjoittanut aiheesta.

Lapseni ovat vielä pieniä, joten heistä en tiedä. Toivon että perisivät minun luovuuteni, mutta mieheni impulssikontrollin :) Myöskään kellään suvustani ei ole diagnosoitu adhd:tä, mutta piirteitä kyllä löytyy. Sinun kannattaa ehdottomasti selvittää tilanteesi! Se vaatii voimia, mutta toivottavasti tuo lopulta helpotusta ahdistukseesi.

Mun tyttärellä todettiin add 11v,lääkityksen alettua 2ssa kk koenumerot nousi 6sta 9!keskittymiskyky parani merkittävästi ja tytär saa vihdoin itselleen onnistumisen kokemuksia.diagnoosia epäilimme itse pitkään,kesti 2v ennenkuin varmistui,lääkitys oli tyttären kohdalla siunaus,arkisin käyttää viikonlopulla ja lomilla ilman

Vierailija kirjoitti:

minulla on add ja  viime viikolla tulin vanhempainillasta itku kurkussa, en kyennyt muistamaan yhtään mistä siellä oli puhuttu..! tiedän kuitenkin nyt, miksi peruskouluni takkusi niin pahasti ja miksi opiskeluni jäivät kesken. miksi olen myöhässä joka paikasta tai oikeassa paikassa vääränä päivänä..

hoitamaton add on aiheuttanut minulle mm. laaja-alaisen oppimiskyvyn häiriön, lisäksi minulla on maksuhäiriömerkintä sillä  monien addien tapaan pitää ostella kaikenlaista !  sekä ahmimishäiriö, add/adhd-

ihmiset kun  addiktoituvat yleensä johonkin  (huumeisiin, viinaan, ruokaan).

olen 35-vuotias ja usein mietin, miten toisenlaista elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin 6, enkä 26-vuotiaana...

 :/

Täysi-ikäistyvällä tyttärelläni todettiin sama juuri.

Veikkaan, että hänen kohtalonsa tulee olemaan sama kuin sinulla.

Lääkkeitä hän ei kokeilun jälkeen suostunut ottaman. Tuli sydämen tykytyksiä ja oli kuulemma vieras olo. Itse olen jo tottunut hänen lennokkuuteensa ja toisaalta saamattomuuteensa niin, että olisi lähinnä outoa, jos hän olisi yhtäkkiä tavallinen rauhallinen, asiansa ajoissa hoitava ihminen kuten muut sisaruksensa.

Koulu varmasti tulee jäämään kesken, laaja-alainen oppimishäiriö ja add hankala yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minulla on add ja  viime viikolla tulin vanhempainillasta itku kurkussa, en kyennyt muistamaan yhtään mistä siellä oli puhuttu..! tiedän kuitenkin nyt, miksi peruskouluni takkusi niin pahasti ja miksi opiskeluni jäivät kesken. miksi olen myöhässä joka paikasta tai oikeassa paikassa vääränä päivänä..

hoitamaton add on aiheuttanut minulle mm. laaja-alaisen oppimiskyvyn häiriön, lisäksi minulla on maksuhäiriömerkintä sillä  monien addien tapaan pitää ostella kaikenlaista !  sekä ahmimishäiriö, add/adhd-

ihmiset kun  addiktoituvat yleensä johonkin  (huumeisiin, viinaan, ruokaan).

olen 35-vuotias ja usein mietin, miten toisenlaista elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin 6, enkä 26-vuotiaana...

 :/

Etkö sä saa mitään hoitoa tuohon? Onko lapsellasi ADD?

lääkitys on, pystyn sen avulla esim.  tyhjentämään koko astianpesukoneen kerralla mutta siihen se ei auta, ettei mikään jää päähän enkä oikein ymmärrä ohjeita...  lapsella tod.näkä. myös add, mutta pääsi aloittamaan koulunsa pienryhmässä :)