Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ADHD keksitty sairaus?
Kommentit (46)
Ei ole sairaus vaan ilmiö. Hyvä sellainen, koska sain kusetettua lekurilta metyylifenidaatti-reseptin sossun laskuun. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä järki inttää, että on sairaus kun ei tiedä edes sairauden, häiriön, oireyhtymän jne. termien eroja? :D Ei ole sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta diagnoosin saa nykyään liian helpolla. Ja ihmiset käyttää tuota termiä muutenkin liian helposti, sama masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.
Amerikassa ehkä ylidiagnosoidaan. Mutta Suomessa ei todellakaan, vaan päinvastoin. Varsinkin aikuisilla (ja) naisilla ADHD on todella alidiagnosoitu ja monet luokitellaan masentuneiksi, vailka todellinen syy olisi ADHD.
Itse ajattelin ennen muinoin, että olisi keksitty juttu. No, sitten sain ADHD-lapsen. Aivokuvissa näkyi selvästi ADHD :/ Joten totta se on.
Noh. Tämä on iänikuista hiustenhalkomista. Minulla on as-lapsi, ja monen assin mielestä asperger ei ole sairaus, koska nimessä oireyhtymä.
No, nyt jenkeissä ja Suomessakin ollaan luopumassa erillisestä asperger-diagnoosista, ja aletaan jakaa autismidiagnooseja.
Jos nyt kumminkin puhutaan maallikkosanoin, niin sairaus mielletään asiaksi, joka on aito, hoitoa vaativa terveysongelma. Ei mikään kiva pikku piirre...
Ja sellaisia ovat sekä adhd että asperger. Toki, on hyvin lieviä tapauksia, mutta myös syvästi neurologisesri epätyypillisiä ihmisiä, jotka eivät kykene itsenäiseen elämään aikuisenakaan. Adhd:hen on lääkkeitä, autismiin ei täsmälääkettä, tosin joitain liitännäisongelmia hoidetaan lääkityksellä.
En tiedä, vastaako tämä ap:n kysymykseen, koska en tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen kysyy. Haluaako hän tiedustella, onko adhd oireyhtymä, piirre, häiriö vai sairaus vai haluaako hän jankuttaa sitä, miten adhd:ta ei "oikeasti ole olemassakaan" (av-mammojen lempiväittämiä).
Jos hän kysyy ensimmäistä, adhd ei ole sairaus, vaan synnynnäinen neurologinen häiriö. Arkipuheessa voit kyllä kutsua sitä sairaudeksi.
Jälkimmäiseen vastaan, että ON se sairaus, eikä keksitty asia. Kukaan ei voi lapselleen diagnoosi tyhjästä nyhjäistä, vaan diagnoosi vaatii mittavat ja perusteelliset tutkimukset.
Ja kyllä vähän ihmettelen, onko oikeassa elämässä todella vanhempia, jotka muka haluavat lapselleen keksiä vakavan, elinikäisen häiriön. Sen verran helvetillinen asia on oman rakkaan lapsen vakava neurologinen häiriö, ja valtava huolenaihe. Siksi epäilen, että tuollainen keksiminen on av-mammojen kaupunkilegenda, jolla halutaan mollata ja mitätöidä kyseisiä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyykö adhd muka aivokuvissa. Epäilen suuresti.
Mitäköhän käy jos vetäis koko elämänsä amfetamiinijohdannaisia lapsesta vanhukseks. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta diagnoosin saa nykyään liian helpolla. Ja ihmiset käyttää tuota termiä muutenkin liian helposti, sama masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.
Minä sain diagnoosin n. 8 vuotta sitten. Asiaa oli tutkittu jo lapsena, mutta tuolloin MBD:n kriteeristö ei täyttynyt. Aikuisena menin lääkäriin, josta lähete psykiatrian poliklinikalle, josta lähete toimintaterapuetin arvioon (useita kertoja), jonka jälkeen neuropsykologin arvioon, jonka jälkeen muistaakseni psykiatrin arvioon. Lääkkeet kokeiltiin, jonka jälkeen uudelleen testiin, jossa selvisi että toimiiko ne lääkkeet todella.
En tiedä miten nykyään, mutta ainakaan 8 vuotta sitten diagnoosia ei todellakaan saanut helposti. Ja niissä testeissä ei voinut huijata.
Pari vuotta sitten neurpsykologi teki arvion uudelleen, selvitettiin että olisiko tarvetta kuntoutukselle, tila ei ollut muuttunut miksikään, suhteessa ikään pysynyt samalla tasolla (mm. silmä-käsi-yhteistyö, hahmottaminen, keskittyminen jne.).
Lääkkeet on olleet pelastus, sain ammatin ja nyt on vakituinen työpaikka. Työpäivinä otan aina lääkkeen.
Kauanko tuo prosessi kesti? Itse aion hakeutua tutkimuksiin jossain vaiheessa, mutta jatkuvasti lykkään asiaa eteenpäin. Pelkään, että minut leimataan luulosairaaksi. Ulospäin kaikki näyttää normaalilta, mutta sisältä olen ahdistunut ja rikki, kun en jotenkin vain hallitse normaaliin aikuisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi myöhästelen jatkuvasti, vaikka kuinka yritän olla ajoissa.Kaikki on jatkuvaa kaaosta ja saan pidettyä paletin kasassa juuri ja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27, siinähän epäilet.
http://www.vaasanadhd.com/?ADHD
"ADHD on ns. kliininen diagnoosi. Sitä tutkitaan terveydenhuollossa ja lääketieteessä tieteellistä terveyteen liittyvää tutkimusmenetelmää käyttäen. Diagnoosi perustuu lääkärin tutkimuksiin, potilaan, vanhempien, lähiomaisten, hoitajien, opettajien, puolison jne. haastatteluihin, kyselylomakkeisiin, psykologisiin/neuropsykologisiin tutkimuksiin, liitännäisoireiden selvittelyyn ja erotusdiagnostisiin tutkimuksiin. Poikkeavuudet näkyvät aivokuvissa, mutta kuvauksia ei yleensä tehdä, koska ADHD saadaan diagnosoitua ilman kuvauksia. "
http://www.additudemag.com/adhd-web/article/5008.html
Täällä näet myös aivokuvista eron.
Voit googletta lisää sanoilla adhd brain scan
Tuolla on jotakin aivokuvista, niin ei tarvitse epäillä: http://www.akidjustlikeme.com/id92.htm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tuo prosessi kesti? Itse aion hakeutua tutkimuksiin jossain vaiheessa, mutta jatkuvasti lykkään asiaa eteenpäin. Pelkään, että minut leimataan luulosairaaksi. Ulospäin kaikki näyttää normaalilta, mutta sisältä olen ahdistunut ja rikki, kun en jotenkin vain hallitse normaaliin aikuisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi myöhästelen jatkuvasti, vaikka kuinka yritän olla ajoissa.Kaikki on jatkuvaa kaaosta ja saan pidettyä paletin kasassa juuri ja juuri.
En enää muista tarkalleen kauanko kesti, mutta kyllä se taisi vuoden kaikkinensa viedä. Ja minulla oli tosiaan jotakin diagnooseja/selvityksiä jo lapsuudesta, mutta ei koskaan mitään varmaa (välillä epäiltiin aspergeria, välillä MBD:tä, kummankin kriteerit täyttyi tuolloin vain osittain. Tai oikeastaan MBD-diagnoosin olisin saanut jo silloin, mutta neuropsykologi ja psykiatri olivat asiasta eri mieltä). Minulta ei ole koskaan noita aivokuvia otettu, olisi kyllä ollut mielenkiintoista sekin.
Ja ei ne siellä luulotautiseksi epäile, nämä on monesti vaikea erotella toisistaan että mistä on kyse, rohkeasti vain testeihin, vaikkei ADHD-diagnoosia saisikaan niin kyllä sieltä silti apua saa jos tuntuu ettei pärjää :)
Vierailija kirjoitti:
-
Voi ressukkaa, etkö parempaa provoa keksiny;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi tästä ei erityisemmin puhuta, mutta ainakin veljeni taustalla on vaikea synnytys. Pelon vuoksi? Tiedän toisenkin tapauksen, että lapsella on ADHD ja synnytys ollut vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö adhd muka aivokuvissa. Epäilen suuresti.
Mitäköhän käy jos vetäis koko elämänsä amfetamiinijohdannaisia lapsesta vanhukseks. :)
Eivät tule elämään nämä lapset vanhuksiksi asti. Sydän ja hermosto ylipäänsä jatkuvasti ylirasituksessa. Parempi silti monen mielestä lyhyempi elämä oireettomampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö adhd muka aivokuvissa. Epäilen suuresti.
Mitäköhän käy jos vetäis koko elämänsä amfetamiinijohdannaisia lapsesta vanhukseks. :)
Eivät tule elämään nämä lapset vanhuksiksi asti. Sydän ja hermosto ylipäänsä jatkuvasti ylirasituksessa. Parempi silti monen mielestä lyhyempi elämä oireettomampana.
Hermostosta en tiedä, mutta mulla on ollut lepopulssi yövuorossa aikanaan 43 (hereillä ollessa, istuessani) ja olin tuolloin ottanut yhden 36mg concertan ennen töihin menoa, että ei se sydän kovin suuressa rasituksessa ainakaan lääkkeen takia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta diagnoosin saa nykyään liian helpolla. Ja ihmiset käyttää tuota termiä muutenkin liian helposti, sama masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.
Minä sain diagnoosin n. 8 vuotta sitten. Asiaa oli tutkittu jo lapsena, mutta tuolloin MBD:n kriteeristö ei täyttynyt. Aikuisena menin lääkäriin, josta lähete psykiatrian poliklinikalle, josta lähete toimintaterapuetin arvioon (useita kertoja), jonka jälkeen neuropsykologin arvioon, jonka jälkeen muistaakseni psykiatrin arvioon. Lääkkeet kokeiltiin, jonka jälkeen uudelleen testiin, jossa selvisi että toimiiko ne lääkkeet todella.
En tiedä miten nykyään, mutta ainakaan 8 vuotta sitten diagnoosia ei todellakaan saanut helposti. Ja niissä testeissä ei voinut huijata.
Pari vuotta sitten neurpsykologi teki arvion uudelleen, selvitettiin että olisiko tarvetta kuntoutukselle, tila ei ollut muuttunut miksikään, suhteessa ikään pysynyt samalla tasolla (mm. silmä-käsi-yhteistyö, hahmottaminen, keskittyminen jne.).
Lääkkeet on olleet pelastus, sain ammatin ja nyt on vakituinen työpaikka. Työpäivinä otan aina lääkkeen.
Kauanko tuo prosessi kesti? Itse aion hakeutua tutkimuksiin jossain vaiheessa, mutta jatkuvasti lykkään asiaa eteenpäin. Pelkään, että minut leimataan luulosairaaksi. Ulospäin kaikki näyttää normaalilta, mutta sisältä olen ahdistunut ja rikki, kun en jotenkin vain hallitse normaaliin aikuisuuteen liittyviä asioita. Esimerkiksi myöhästelen jatkuvasti, vaikka kuinka yritän olla ajoissa.Kaikki on jatkuvaa kaaosta ja saan pidettyä paletin kasassa juuri ja juuri.
En ole lainaamasi, mutta sain hiljattain adhd-diagnoosin kolmikymppisenä. Diagnoosi oli kyllä todella työn ja tuskan takana, ei sitä ihan helposti saa. Näin jälkiviisaana suosittelisin etsimään aikuisten adhd:hen perehtyneen psykiatrin, joita löytyy lähinnä yksityisenä Helsingistä. Teoriassa apua pitäisi tietysti saada myös julkiselta, mutta todellisuus voi olla toinen. Maksaa tietysti, mutta säästää sinulta aikaa ja hermoja. Oli todella turhauttavaa kertoa samat asiat uudelleen ja uudelleen eri hoitajille ja lääkäreille, joilla ei suurimmalla osalla ollut mitään tietoa asiasta. Siis edes wikipedia-artikkelin vertaa tietoa...
Asiantunteva psykiatri teki diagnoosin kahden tapaamisen sekä erikseen teetetyn laajan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella. Lisäksi yleislääkärin tutkimuksessa ja labrakokeilla suljettiin pois muut mahdollisuudet oireiden aiheuttajiksi. Kolmannella psykiatrin tapaamisella kirjoitti B-lausunnon. Ennen ensimmäistä psykiatrin tapaamista olin seikkaillut melkein 2-vuotta julkisen terveydenhuollon viidakossa. Ja kuullut varmasti kaikki omituiset harhaluulot adhd:sta...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi tästä ei erityisemmin puhuta, mutta ainakin veljeni taustalla on vaikea synnytys. Pelon vuoksi? Tiedän toisenkin tapauksen, että lapsella on ADHD ja synnytys ollut vaikea.
Apgar-pisteet kyllä kysyttiin tutkimusten yhteydessä. En tiedä miten vaikuttavat asiaan, itse olin 10-pisteen vauva.
t.36
Häiriö se on. Jos sitä ei ole, niin miten 54mg metyylifenidaattia tekee miehestäni rauhallisen, harkitsevan ja keskittymiskykyisen kun ns. normaali olisi aivan turbolla siitä määrästä?
se ei ole sairaus vaan neurologinen häikkä! moni 70/80-luvulla syntynyt ihminen joka ei ole koskaan pystynyt istumaan paikallaan, jolla on takana päin persettä mennyt peruskoulu ja kymmeniä rikottuja ihmisuhteita ,on helpottunut saadessaan viimein diagnooosin ja tuntee surua siitä, että ihmiset väheksyvät hänen "muotisairauttaan".
kasvatuksella ei pysty asiaan vaikuttamaan, jos päässä on syntymästä saakka "kymmenen välilehteä yhtäaikaa auki"!
minulla on add ja viime viikolla tulin vanhempainillasta itku kurkussa, en kyennyt muistamaan yhtään mistä siellä oli puhuttu..! tiedän kuitenkin nyt, miksi peruskouluni takkusi niin pahasti ja miksi opiskeluni jäivät kesken. miksi olen myöhässä joka paikasta tai oikeassa paikassa vääränä päivänä..
hoitamaton add on aiheuttanut minulle mm. laaja-alaisen oppimiskyvyn häiriön, lisäksi minulla on maksuhäiriömerkintä sillä monien addien tapaan pitää ostella kaikenlaista ! sekä ahmimishäiriö, add/adhd-
ihmiset kun addiktoituvat yleensä johonkin (huumeisiin, viinaan, ruokaan).
olen 35-vuotias ja usein mietin, miten toisenlaista elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin 6, enkä 26-vuotiaana...
:/
Alue: Aihe vapaa
Minusta adhd:na tuollainen tuntuu vähättelyltä. On totta ettei adhd:sta olis haittaa jossakin fyysisessä työssä, mutta nykyelämässä se on pahimmillaan vammauttava ja lamauttava sairaus tai vika. Kyllä toisinaan se aiheuttaa ihan tuskallisiakin hetkiä ja vaikeuttaa ihan arjessa pärjäämistäkin.
Itse vihaan sitä, että adhd:sta sanotaan, että "se on vain ominaisuus", vaikka tarkoitus lausahduksen takana on varmasti hyvä. Vähän sama kuin masentuneelle sanoisi että "se on vain omianisuus".