Lue keskustelun säännöt.
Miten elämä yllätti sinut positiivisesti? Kertokaa ihania kokemuksianne, joita on kiva lukea vaikeuksien keskellä! :)
12.11.2016 |
Mitä uskomattoman ihanaa sinulle on tapahtunut yllättäen? Voi olla arkisiakin asioita, mutta sellaisia, jotka toivat sinulle suurta onnea! :)
Kommentit (21)
50 000 euroa Kenosta oli aika kiva juttu pari kuukautta sen jälkeen, kun ex-avomieheni oli karannut parhaan kaverini matkaan jäätyään ensin kiinni monen kuukauden seksisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsin aikoinani opiskelemaan unelma-alaani satojen hakijoiden joukosta. Olin vakuuttunut, etten tule valituksi ja olin jo henkisesti valmistautunut opiskelemaan toista ei-niin-miellyttävää alaa.
Olen ollut aina huono kirjoittamaan asiatekstejä ja sain yhden kurssin parista vikasta raportista täyden vitosen sekä kehuja opettajalta. Kurssistakin sain vitosen :) Hyvät arvosanat piristää, kun opiskelu on aika rankkaa.
Ei tule nyt mitään mieleen. En ole tainnut kokea mitään tuollaista erityistä hienoa yllättymistä. Negatiivisia yllätyksiä kyllä mutta niistähän et kysynyt.
Se, että olen vielä hengissä. Viimeiset vuodet olleet raskaita ja olen ollut suurimman osan ajasta (2 vuotta) neljän seinän sisällä kotona. Monesti olen miettinyt onko tässä enää mitään järkeä, elämässä siis.
Jotenkin vaan jaksan elää päivän kerrallaan, ehkä huominen on parempi kuin tämä päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monta vuotta todella huonossa työpaikassa. Hirveä ilmapiiri, kiusaamista, jatkuva stressi ja kiire eli liikaa töitä, tulospaineet ja pieni palkka. Koko ajan ahdisti, myös vapaa-ajalla murehdin koko ajan ja nukuin huonosti.
Sitten kymmenien työhakemusten laittaminen palkittiin ja sain kuin sainkin uuden työpaikan. Ahdistus hävisi samantien ja edelleenkin jaksaa välillä ihmetyttää, että mikä on kun ei vituta. On niin helppo olla.
Olen niin onnellinen nykyisestä työpaikastani.
Olin jo luopunut toivosta koskaan saada lapsia mutta "viime metreillä" sain sittenkin perheen. Ehdin sitä ennen valmistautua lapsettoman naisen elämään, pakon sanelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa! Miten onnistuit saamaan perheen?
Kyselee 35-vuotias eronnut, jolla ei ole lapsia eikä parisuhdetta. Tuntuu, ettei perheen saaminen ole mahdollista omalla kohdalla, vaan se on jotain hienoa, mitä tapahtuu vain muille.
Tapasin oikean miehen ja tulin raskaaksi nopealla aikataululla. Älä nro 9 luovu toivosta, mullakin oli ennen sellainen tunne että näin suuret asiat tapahtuu vain muille, ei ikinä minulle. Ehdit vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärini sanoi, laajan endometrioosileikkauksen jälkeen, että en voi saada lapsia. Onneksi kävi toisin. Lääkärini oli vähintään yhtä onnellinen kuin minä.
Olin 19-vuotias ja asuin ulkomailla silloisen poikaystäväni kanssa. Asunto oli miehen ja minulla oli ainoastaan yksi paikallinen ystävä jonka olin tuntenut alle kuukauden. No yksi yö mies sitten jäi kiinni pettämisestä ja jätin hänet siihen paikkaan. Mies tulistui jätetyksi tulemisesta niin, että häipyi ovet paukkuen ja antoi minulle aamuun asti aikaa pakata tavarani ja häipyä.
Päädyin soittamaan tälle ainoalle kaverilleni ja pyysin josko hän voisi auttaa minua tavaroideni kanssa ja antaa minulle kyydin hostellille. Kun kaverini saapui hän ilmoittikin, että hän on jutellut vanhempiensa kanssa ja muutan heidän luokseen. Vieläkin sydän pakahtuu kun muistelen kuinka ihana tämä perhe oli kun ottivat minut, tuntemattoman jota eivät olleet koskaan tavanneet asumaan luoksensa. He kohtelivat minua kun perheenjäsentä. Minut jopa raahattiin mukaan kaikkiin sukutapahtumiin ja perheen lapset esittelivät minut heidän valkoisena siskonaan. Ennnen kuin sain työpaikan he eivät edes hyväksyneet minkäänlaista vuokraa . Päädyin asumaan perheessä neljä vuotta ennenkuin ''muutin pois kotoa''. Tästä kaikesta on nyt aikaa noin kuusi vuotta ja asun vieläkin samassa maassa ja olen perheen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankittuani koiran en enää ole pyörittänyt turhia murheita päässäni, vaan elämässäni on nyt sisältöä :)
Sain tässä taloustilanteessa liki 0 kokemuksella oman alani hyvinpalkatun työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin ihmisen, jonka positiivisuus ja läsnäolo auttoivat minua paranemaan syömishäiriöstä. Olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tämän ihmisen olemassaolosta ❤
En olisi uskonut kuinka hyvää elämä voikaan olla 40+ ikäisenä.
Lapsena olin vähän turvaton ja stressaantunut ja arka, teini-iässä oli hyviä juttuja mutta siinäkin omat hankaluutensa, sitten oli muutama paska suhde ja tulin raskaaksi, ja vauva- ja pikkulapsiaika olivat tosi rankkoja eikä hoitoapua juuri ollut. Sitten 15 vuotta töitä ja alaa joihin lähdin joka aamu itkien kun niin ahdisti.
No, nyt olen 40+, lapsi on kasvanut täyspäiseksi aikuiseksi, mulla on hyvä suhde, ihana työ, en ole enää arka enkä ahdistunut, mulla on kaikki tosi hyvin ja mielenkiintoinen elämä ystävineen, kivoine harrastuksineen, matkoja ja hauskoja tapahtumia.
Mä luulin aiemmin, et nelikymppisillä elämä on jo takana. Pah, nyt se vasta on alkanut! Todella olen yllättynyt positiivisesti elämästäni!
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut kuinka hyvää elämä voikaan olla 40+ ikäisenä.
Lapsena olin vähän turvaton ja stressaantunut ja arka, teini-iässä oli hyviä juttuja mutta siinäkin omat hankaluutensa, sitten oli muutama paska suhde ja tulin raskaaksi, ja vauva- ja pikkulapsiaika olivat tosi rankkoja eikä hoitoapua juuri ollut. Sitten 15 vuotta töitä ja alaa joihin lähdin joka aamu itkien kun niin ahdisti.
No, nyt olen 40+, lapsi on kasvanut täyspäiseksi aikuiseksi, mulla on hyvä suhde, ihana työ, en ole enää arka enkä ahdistunut, mulla on kaikki tosi hyvin ja mielenkiintoinen elämä ystävineen, kivoine harrastuksineen, matkoja ja hauskoja tapahtumia.
Mä luulin aiemmin, et nelikymppisillä elämä on jo takana. Pah, nyt se vasta on alkanut! Todella olen yllättynyt positiivisesti elämästäni!
Se on iloinen yllätys, että keski-ikäisenä elämä on hauskempaa. Se näytti nuorena niin tylsälle ulospäin. Ei juhlia, ei muodin perässä juoksemista, keikkoja, mitään joukkohysteriaa... ei osannut kuvitella, mitä tämä on. Kun pärjää ilman parviälyä ja vieläpä ilman viinaa.
Sain töitä unelmafirmasta, ja työkaverit siellä ovat ihanan mukavia ja autenttisia. Selvisin traumaperäisestä masennuksesta terapian avulla ja laihdutin itseni normaalipainoiseksi pudottamalla 20 kiloa. Nyt liikun säännöllisesti, nukun hyvin ja urheilen, eikä masennuskaan enää vaivaa.
Up