Oletko joutunut katkaisemaan välit narsistiseen ystävään?

En varsinaisesti ystävään mutta tuttavaan kylläkin. Tottakai hän on verisesti loukkaantunut kun totesin ettei minulla riitä voimavaroja leikkiä hänen leikkejään. Oma perhe ja ystävät ovat minulle tärkeämpiä.

Hän ei ottanut vinkistä vaarin ja pommitti minua milteinpä taukoamatta tekstiviesteillä ja sähköposteilla. Veti herneen nenään jo siitäkin kun en heti vastannut esim. kesken ruoanlaiton tekstariin tai meiliin. Aluksi olin todella kummissani koska yksikään viesti ei ollut asap-luokiteltava. Kyllästyin selittämään kuinka minun pitää tehdä ruokaa/käydä kaupassa/siivota/pyykätä jne. Älyttömintä oli kuitenkin se, että tyyppi oli mustasukkainen miehelleni ja lapsilleni.

Tottakai hän haukkuu taatusti minuakin siinä missä muitakin tuttujaan muille ihmisille. Minulla alkoivat jo ennen kyspsymistäni hälytyskellot kilkattamaan kun toinen haukkui milloin ketäkin ja ylisti itseään superlahjakkuutena.

Mä lähinnä jäähdytän välejä, jos ei ole yhteistä säveltä. Jos joku pommittaisi viesteillä tms. niin jättäisin vain vastaamatta. Kyllä häirikkö häviää ajan kanssa.

Minulla on kokemusta manipuloivasta ystävästä joka syyllisti minua lähes kaikesta ja kontrolloi kenen kanssa olen kaveri. Jouduin katkaisemaan välit tähän ihmiseen mutta nyt olen saanut kuulla että hän on laittanut musta liikkelle pahojakin juttuja. Miten pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa? Vinkkejä?

Kyllä olen. Tästä on jo aikaa monta vuotta mutta vieläkin harmittaa.

Tunsin ystäväni jo lapsuudesta asti. Kasvoimme molemmat maaseudulla, kävimme koulut yhdessä, kasvettiin aikuisiksi yhdessä. 

Jossain vaiheessa huomasin, että hänen käytös muuttui. Hän oli kokoajan vihainen, katkera monesta asiasta, monta kertaa huusi minulle ja kritisoi kun en sanonut tai tehnyt mitään oikein. Hän usein syyllisti minua, kertoi henkilökohtaisia asioitani eteenpäin ja puukotti selkään.

Yhdessä  vaiheessa minä en enää voinut luottaa häneen. Pikkuhiljaa aloin tehdä eroa, en puhunut enää mitään mieheni tai lapsieni asioista ja tapasimme harvakseltaan. Tuntuu että en osannut enää olla hänen seurassaan kun aina tuotin vain pettymyksiä.

Minusta tuntuu, että hän ei ollut tuollainen. Minusta hän oli lapsena ja nuorempana kiltti, rauhallinen ja hänen käytöksensä muuttui vasta kun tuli ikää. 

Joskus ikävöin yhteisiä aikoja, hän oli kuitenkin niin läheinen minulle enkä oikein vielä tänäkään päivänä tiedä mikä muutti hänen käytöksensä.

En tiedä mikä on oikea tapa toimia tällaisissa tilanteissa, mutta minä en enää pystynyt olemaan hänen ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta manipuloivasta ystävästä joka syyllisti minua lähes kaikesta ja kontrolloi kenen kanssa olen kaveri. Jouduin katkaisemaan välit tähän ihmiseen mutta nyt olen saanut kuulla että hän on laittanut musta liikkelle pahojakin juttuja. Miten pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa? Vinkkejä?

Tosi kurja ja hankala tilanne. Omalla kohdalla huomasin että kova itsensä puolustaminen pahensi tilannetta sillä vastapuoli oli aina valmiimpi yhä kovempiin otteisiin, jopa väkivaltaan. Parasta oli, jos pystyin pysymään tyynenä ja absoluuttisen rehellisenä ja toivomaan että ajan kanssa totuus tulee ilmi ja toinenkin alkaa hellittää otettaan. Ja asioiden dokumentointi eli viestien säilytys, todistajien läsnäolo ymv. Tsemppiä. Yritä olla välittämättä vaikka puhuisi sinusta mitä, helpommin sanottu kuin tehty, tiedän mutta muuta ei voi kun vastassa on tuolla tavalla kieroon kasvanut ihminen. Niin ja toki voit ja pitää puolustaa itseään mutta rauhallisesti, loogisesti ja tosiasioita julki tuoden. Se on raskasta mutta toimivin keino.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta manipuloivasta ystävästä joka syyllisti minua lähes kaikesta ja kontrolloi kenen kanssa olen kaveri. Jouduin katkaisemaan välit tähän ihmiseen mutta nyt olen saanut kuulla että hän on laittanut musta liikkelle pahojakin juttuja. Miten pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa? Vinkkejä?

Minulla oli samanlainen tilanne. Huomasin, että kun yritin oikoa muille minusta levitettyjä juoruja, niin se vaan pahensi tilannetta. Kun annoin olla, en enää välittänyt mitä minusta puhuttiin niin sain loppujen lopuksi olla rauhassa. Muut tutut huomasivat, että tämä "ystävä" valehtelee ja puukottaa selkään, loppujen lopuksi omalla käytöksellään aiheutti sen, että kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä.

Jos juorut on jo laitettu liikkeelle, niin ei niitä voi enää pysäyttää. Ainoa tapa on suojella itseään ja antamatta mitään henkilökohtaista enää tälle henkilölle joka juoruja levittää. Kyllä hän varmasti omalla käytöksellä näyttää muillekin oman luonteessa ja muut varmasti huomaa jossain vaiheessa, että keksityt juorut pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta manipuloivasta ystävästä joka syyllisti minua lähes kaikesta ja kontrolloi kenen kanssa olen kaveri. Jouduin katkaisemaan välit tähän ihmiseen mutta nyt olen saanut kuulla että hän on laittanut musta liikkelle pahojakin juttuja. Miten pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa? Vinkkejä?

Tosi kurja ja hankala tilanne. Omalla kohdalla huomasin että kova itsensä puolustaminen pahensi tilannetta sillä vastapuoli oli aina valmiimpi yhä kovempiin otteisiin, jopa väkivaltaan. Parasta oli, jos pystyin pysymään tyynenä ja absoluuttisen rehellisenä ja toivomaan että ajan kanssa totuus tulee ilmi ja toinenkin alkaa hellittää otettaan. Ja asioiden dokumentointi eli viestien säilytys, todistajien läsnäolo ymv. Tsemppiä. Yritä olla välittämättä vaikka puhuisi sinusta mitä, helpommin sanottu kuin tehty, tiedän mutta muuta ei voi kun vastassa on tuolla tavalla kieroon kasvanut ihminen. Niin ja toki voit ja pitää puolustaa itseään mutta rauhallisesti, loogisesti ja tosiasioita julki tuoden. Se on raskasta mutta toimivin keino.

Niin ja siis mulla oli kyseessä ex-puoliso eli vähän eri tilanne mutta nuo toimintatavat toimii karkeasti kaikkien narskujen kanssa. Niin ja ota etäisyyttä, hienovaraisesti mutta päättäväisesti niin että suljet lopulta kokonaan pois elämästäsi.

Kysymyksesi selvästi käsittelee narsistisesti häiriintynytta ihmistä ja tähän on tullut vastauksia ihmisiltä, joilla on ollut hankala ihminen.

Itselläni oli pitkän aikaa narsisti/psykopaatti-ystävä. Katkaisin kaikki välit ja olen saanut kuulla, että valtava mustamaalauskampanja minua vastaan on mennyt jo monta vuotta. Se on narsisteille tyypillistä ja sille ei voi mitään.

Hän on taitava huijari ja manipuloija, erittäin hurmaava ja kerännyt valtavan haaremin ihalijoita, jotka eivät tiedä totuutta hänestä. Näille hyväuskoisille sitten mustamaalaa hovista poistunet + muut uhrit. Eipä tuo haittaa, mutta pysyn lopun elämääni visusti erossa. Hänellä kun tapana myös antaa vääriä ilmiantoja työnantajille ja potkuja uhreilleen. Eipä onnistu elämääni enää tuhoamaan.

Jos olet narsistin hovissa, niin varaudu että hyväsukoiset huijatut kääntyvät sinua vastaan ja luulevat narsistia  sinun uhriksi, eikä toisinpäin. Kannattaa silti katkaista kaikki välit. Blokkaa kaikissa medioissa äläkä edes ajattele koko tyyppiä.

nosto

Nosto

Itse olen joutunut katkaisemaan välit parhaaseen ystävääni, jonka luulen olevan vahvasti narsistinen tai psykopaatti. Olimme ala-asteelta aina toisen asteen opintoihin asti ystäviä, kunnes heräsin todellisuuteen siitä, miten hän alisti minua ja käytti rajattomasti hyväkseen. Hän käytti hyväkseen myös koiraansa, yök. Tarinoita hänestä riittäisi vaikka kirjan kirjoittamiseen. Hän todennäköisesti tunnistaa itsensä tästä tekstistä, jos sattuu lukemaan.

Ex-ystäväni osasi manipuloida ihmiset puolelleen ja leikkivänsä uhria, kuten narsistiset persoonat yleensä. Jos hän oli minulle suuttunut jostain, sain hänen sisarustensa ja näiden ystävien vihat koulussa päälleni. Ja kun ystäväni oli rauhoittunut, oli hän kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - vaikka olin edelleen huonossa valossa muiden nähden.

Jossain vaiheessa, muistaakseni 7. luokalla, kuvioihin astui henkisen väkivallan lisäksi nyrkeillä lyöminen. Jos ystäväni menetti hermonsa hetkeksikään, saatoin saada kovan nyrkin iskun kroppaani.

Ystäväni oli aina kateellinen muodoistani. Hän itse oli laiha ja pitkä. Siispä hän yritti kaikin tavoin saada minua laihtumaan ja menettämään muotoni. Kyllä, kuulostaa sairaalta ja sitä itseään se olikin. Jos laihduin, hän iloitsi katsellessaan kroppaani "kuinka tissit ovat pienentyneet".

Seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa 3 vuotta. Ensin ystäväni yritti ensimmäiset 2,5v erottaa meidät kaikin keinoin, kaikin valhein mitä keksi pettämisestä haukkumiseen. Lopuksi hän myönsi himoinneensa poikaystävääni. Ja ai sitä iloa, kun lopulta erosimme - muista syistä. Se virne, mikä hänellä oli kun itse itkin vieressä eroamme.

Tosiaan, hän hyväksikäytti koiraansa. Laittoi narttukoiransa nuolemaan häntä. Hyi helv.

Muistan myös toisen eläimiin liittyvän oksettavuuden. Ystäväni kertoi nauraen, kuinka oli tallonut pienen linnunpoikasen kuoliaaksi.

Kaikki tämä tuntui normaalilta vuosien mittaan. Näin jälkikäteen kirjoittaessani näen kaiken selvästi. Harmi etten kuunnellut ex-poikaystävääni, hän sanoi alusta alkaen ystäväni olevan psykopaatti.

Unohdin vielä mainita (viesti nro 11) rahapuolesta. Ex-ystävälläni ei koskaan ollut rahaa mihinkään - mikä oli valhe. Hän kuitenkin onnistui aina manipuloinnissaan, niin itseni kuin muidenkin kohdalla.

Tarinamme päättyi lopulta siihen, kun hän ei suostunut näkemään minua koko erään kesäloman (2kk) aikana. Ystäväni sanoi hänellä aina olleen kiireitä, minkä tiesin olevan valhetta, koska hän oli työtön lomansa aikana. Lopulta selvisi, että hän oli ottanut silarit itselleen eikä tietenkään siksi halunnut nähdä, ettei asia paljastu. No ei hän sitä ikinä myöntänytkään, mutta olihan se silmin nähtävää.

Narsistit ja psykopaatit uskovat omia valheitaan, eivätkä enää erota totuutta ja valhetta toisistaan. Harmikseni myös ex-poikaystäväni oli narsisti. Olen kai helppo uhri tällaisille tapauksille. Onnekseni nykyinen miesystäväni on kaikkea muuta kuin henkisesti epävakaa.

Helpottipa suuresti kirjoittaa kaikki tämä. :)

Kyllä olen. Elämä on paljpn helpompaa nyt.

En ole diagnooseista varma, mutta pari sellaista hyvin kontrolloivaa ja niskanpäällä olevaa ihmistä olen heivannut pois elämästäni.  

Eli hyväksyn kavereiksi sellaisia mukavia ja kilttejä ihmisiä, vaikka tosiaan rajat osaan itsekin laittaa. On olemassa kuitekin ihmisiä, jotka eivät näitä rajoja kunnioita. He saavat jossain vaiheessa lähteä. Toki ensin varmistan, että kyse on persoonasta, ei kenkusta mielialasta, masiksesta tms poikkeussyystä.

Esim yksi, johon olen juuri ottanut etäisyyttä, kävi meillä viikko sitten kahvittelemassa. Hän istui pöydän ääreen ja aloitti kysymällä, että juotko vettä ollenkaan?! Vastasin, että totta kai juon vettä, muutenhan olisin kuollut. Sitten hän alkoi valistaa, miten tärkeää vedenjuonto on ja miten joku hänen 80-vuotias tuttavansa ei juonut kesällä vettä ja joutui sairaalaan, että olisi minunkin hyvä ottaa jotain nesteytyssuolaa apteekista..

Siis vertasi kohteeseen, josta välittyy kuva että olen hänen mielestään hieman tyhmä. Ja sama kaava toistuu joka kerta kun tavataan, mutta aihe vaihtuu. 

Olen itse maisteri ja teen vaativaa ajatustyötä, kaverini on itseoppinut kosmetologi, joka ei lue kirjoja tai seuraa politiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ole diagnooseista varma, mutta pari sellaista hyvin kontrolloivaa ja niskanpäällä olevaa ihmistä olen heivannut pois elämästäni.  

Eli hyväksyn kavereiksi sellaisia mukavia ja kilttejä ihmisiä, vaikka tosiaan rajat osaan itsekin laittaa. On olemassa kuitekin ihmisiä, jotka eivät näitä rajoja kunnioita. He saavat jossain vaiheessa lähteä. Toki ensin varmistan, että kyse on persoonasta, ei kenkusta mielialasta, masiksesta tms poikkeussyystä.

Esim yksi, johon olen juuri ottanut etäisyyttä, kävi meillä viikko sitten kahvittelemassa. Hän istui pöydän ääreen ja aloitti kysymällä, että juotko vettä ollenkaan?! Vastasin, että totta kai juon vettä, muutenhan olisin kuollut. Sitten hän alkoi valistaa, miten tärkeää vedenjuonto on ja miten joku hänen 80-vuotias tuttavansa ei juonut kesällä vettä ja joutui sairaalaan, että olisi minunkin hyvä ottaa jotain nesteytyssuolaa apteekista..

Siis vertasi kohteeseen, josta välittyy kuva että olen hänen mielestään hieman tyhmä. Ja sama kaava toistuu joka kerta kun tavataan, mutta aihe vaihtuu. 

Olen itse maisteri ja teen vaativaa ajatustyötä, kaverini on itseoppinut kosmetologi, joka ei lue kirjoja tai seuraa politiikkaa. 

Mulla oli myös tällainen kaveri. Olin hieman paskamainen  ja aloin samanlaiseksi. Sain siitä jotain tyydytystä kun rupesin heittämään hänelle kaikkea vastaavaa takaisin, mitä ennen olin pitänyt omana tietonani. Kuten hän kritisoi lapseni yksityistä päiväkotia ja pidin omana tietonani pitkään sen, että tiesin hänen pk:ssaan olevan paljon sosiaalisia ongelmia ja hoidon olevan siksi huonoa. Eli pienet olivat oman onnensa nojassa vähän liikaa.. Sitten aloin vain sanomaan, että olen tosi onnellinen ettei lapseni ole kuitenkaan sinun päiväkodissasi ja kerroin ongelmista ja sanoin, että lisäksi meidän päiväkoti on auki vain aikaiseen iltapäivään, että on todella sääli että heidän lapsensa on siellä koko päivän. 

Tiedän, ilkeää ja osuu juuri pahimpaan kohtaan, mutta nyt vain odottelen, että hän tajuaa olevansa juuri sellainen. Muille en ikinä ole noin halpamainen. ;)

Kyllä ne narsistit usein aloittavat hirvittävän mustamaalaamis-kampanjan, jos heitä kohtaan osoittaa kiinnostamattomuutta. Mutta mielummin olen etäisesti mustamaalattavana, kuin epämiellyttävän narsistin kanssa edelleen tekemisissä. Puhutkoon paskaansa. Jossain vaiheessa muutkin ihmiset tulevat ymmärtämään asioiden oikean laidan, mutta yleensä äärimmäisen hitaasti, koska hän tekee itsestään itku kurkussa uhrin. Osaa näytellä ja esittää.

Taas on paljon "narsisteja". Huvittavinta nämä "narsisti tai psykopaatti", varmaan kun ei kummastakaan erittäin harvinaisesta häiriöstä tiedä yhtään mitään. Molemmat sopivia leimoja mihin tahansa

Narsisteja on paljon enemmän, kuin mitä väitetään. Koska narsisti ei koskaan menisi diagnosoitavaksi. Narsistissahan ei omassa mielestään ole mitään vikaa.

Ja aidon narsisti kyllä tunnistaa, ne ketkä sellaiseen törmää. Turha vetää herneitä nenään, jos jollain anonyymillä palstalla puhutaan narsisteista tai diagnosoidaan nimettöminä.

Olen huomannut, että jos on yhteinen ystäväpiiri ja yksi ystävistä kohtelee sinua eritavalla ollessamme kahden. Laukoo loukkauksia yms. On inhottava monilla tavoilla, niin se pitää ottaa heti puheeksi niiden toisten kesken. Muuten tämä jauhaja/ katkera ehtii saada käännettyä ne toiset puolelleen.

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on paljon enemmän, kuin mitä väitetään. Koska narsisti ei koskaan menisi diagnosoitavaksi. Narsistissahan ei omassa mielestään ole mitään vikaa.

Ja aidon narsisti kyllä tunnistaa, ne ketkä sellaiseen törmää. Turha vetää herneitä nenään, jos jollain anonyymillä palstalla puhutaan narsisteista tai diagnosoidaan nimettöminä.

Luultavasti juuri nämä naristeiksi leimaavat ovat itse sellaisia