Mitä ajattelette työpaikan vakavasta hissukasta?
Jos työpaikallanne siis on tuollainen hyvin vakavalta vaikuttava ihminen, joka on muutenkin melko hiljainen. Ajatteletteko, että tämä ihminen on myös vapaa-ajallaan kuolevan vakava vai ajatteletteko, että tämä on hänen työminänsä?
Kommentit (27)
Olen töissä juuri tuollainen, mutta vapaa-ajastani kukaan ei voisi aavistakaan mitä tapahtuu 😄
Todennäköisesti kukaan ei käytä aikaansa asian pohtimiseen eikä jälkeen päin edes muista häntä työpaikalla olleenkaan. Ihmiset kuvittelevat aivan liian usein muiden ihmisten ajattelevan heitä ja huomaavan heidät.
Ajattelen, että ihanaa kun edes joku osaa olla hiljaa ja voimme keskittyä töihin.
Häh? Onkohan meillä töissä sellaisia? En ole sattumisin koskaan huomannut...
Tykkään sellaisista ihmisistä, harmi että meidän työpaikalla on sellaisia aivan liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä juuri tuollainen, mutta vapaa-ajastani kukaan ei voisi aavistakaan mitä tapahtuu 😄
Nyt alkoi kiinnostaa mitä sun vapaa-ajalla tapahtuu...? ;)
En niputa ketään työpaikan hiljaisiksi hissukoiksi tai työpaikan hölösuiksi, vaan suhtaudun kyllä ihan ihmisenä enkä minkään prototyypin edustajana.
Ja vähemmän tulee mietittyä "millainenkohan tuo on vapaa-ajalla", eikä vähiten siksi, että sillä ei ole työnteon kannalta mitään merkitystä. Käyn töissä tekemässä töitä, en etsimässä vapaa-ajan kavereita tai parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kukaan ei käytä aikaansa asian pohtimiseen eikä jälkeen päin edes muista häntä työpaikalla olleenkaan. Ihmiset kuvittelevat aivan liian usein muiden ihmisten ajattelevan heitä ja huomaavan heidät.
Itse olen huomannut, että heistä ainakin pariin otteeseen porukalla keskustellaan ja vähän "haukutaan", kun ei oikein ymmärretä toisen hiljaista olemusta. Vaikka tuskin sitten sen enempää jaksetaan miettiä, ellei sitten joudu jatkuvasti tekemisiin tämän hiljaisen ihmisen kanssa, jolloin osa ainakin hermostuu.
Ei meillä enää ketään hissukkaa ole kun on saanut minut työkaverikseen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kukaan ei käytä aikaansa asian pohtimiseen eikä jälkeen päin edes muista häntä työpaikalla olleenkaan. Ihmiset kuvittelevat aivan liian usein muiden ihmisten ajattelevan heitä ja huomaavan heidät.
Itse olen huomannut, että heistä ainakin pariin otteeseen porukalla keskustellaan ja vähän "haukutaan", kun ei oikein ymmärretä toisen hiljaista olemusta. Vaikka tuskin sitten sen enempää jaksetaan miettiä, ellei sitten joudu jatkuvasti tekemisiin tämän hiljaisen ihmisen kanssa, jolloin osa ainakin hermostuu.
Millä alalla olet? En itse tunnista tuollaista käyttäytymistä oman työurani varrelta, vaan yleensä mitä "hissukampi" joku on, sitä vähemmän hän vetää minkäänlaista huomiota puoleensa. Jos jokin näissä tyypeissä herättää huomiota, niin se on yleensä se positiivinen työn jälki.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä enää ketään hissukkaa ole kun on saanut minut työkaverikseen ;)
Järjestät varmastikin myös ihania Tupperware-kutsuja työpaikan "likoille" pari kertaa kuussa. Hiukset ovat varmaankin räväkän lyhyet värikkäällä vauhtiraidalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä enää ketään hissukkaa ole kun on saanut minut työkaverikseen ;)
Järjestät varmastikin myös ihania Tupperware-kutsuja työpaikan "likoille" pari kertaa kuussa. Hiukset ovat varmaankin räväkän lyhyet värikkäällä vauhtiraidalla?
Kyllä nyt meni niin pahasti pieleen kuin olla ja voi. En vietä vapaa-aikaani työporukan kanssa enkä odota sitä muiltakaan. Ulkonäköni myöskin on täysin sivuseikka, et osunut oikeaan siinäkään. Minulla on kuitenkin taito saada ihmiset jutustelemaan ja pääsemään kuorestaan, ne hiljaisetkin, ja tulemaan osaksi kulloistakin joukkoa missä milloinkin ollaan. Itsekin olen introvertti, en suinkaan suuna päänä toisia pomottamassa tms.
Hän todennäköisesti ajattelee, että luojan kiitos, kohta on viikonloppu ja saa huilata ap:n kaltaisilta mukahauskoilta sosiaalisilta idiooteilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti kukaan ei käytä aikaansa asian pohtimiseen eikä jälkeen päin edes muista häntä työpaikalla olleenkaan. Ihmiset kuvittelevat aivan liian usein muiden ihmisten ajattelevan heitä ja huomaavan heidät.
Itse olen huomannut, että heistä ainakin pariin otteeseen porukalla keskustellaan ja vähän "haukutaan", kun ei oikein ymmärretä toisen hiljaista olemusta. Vaikka tuskin sitten sen enempää jaksetaan miettiä, ellei sitten joudu jatkuvasti tekemisiin tämän hiljaisen ihmisen kanssa, jolloin osa ainakin hermostuu.
Millä alalla olet? En itse tunnista tuollaista käyttäytymistä oman työurani varrelta, vaan yleensä mitä "hissukampi" joku on, sitä vähemmän hän vetää minkäänlaista huomiota puoleensa. Jos jokin näissä tyypeissä herättää huomiota, niin se on yleensä se positiivinen työn jälki.
Kertoo työpaikan sivistystasosta ja kulttuurista harrastetaanko tuollaista. Aivan varmaa on, että jokainen varsinkin yhtään massasta poikkeava yksilö ruoditaan vaikkapa jossain naisvaltaisilla, vähemmän korkeasti koulutettujen aloilla.
En mitään, ihmiset ovat erilaisia. Meillä suurin osa käy esim. tauoilla yhtä aikaa ja jutellaan vähän kaikesta, mutta on myös niitä, jotka aina pitävät tauot joko ennen tai jälkeen tuota ruuhkaa ja mieluummin lukevat lehtiä tmv. sen ajan. Tietysti jos ei koskaan osallistu keskusteluun, niin alan miettiä, että olisi kiva tutustua edes vähän, mutta ei sillä sen kummempaa merkitystä ole.
Toisaalta minustakin on joskus käytetty tuota hissukka-sanaa, eli ehkä en vain ymmärrä parempien ihmisten tarpeita:D
Ei voi työpaikalla olla ärsyttävämpää kuin ne tyhjän kailottajat ja nauraa rätkättävät idiootit. Mitään mielenkiintoista ei koskaan ole kertoa, mutta suu käy koko ajan. Hiljaisia "hissukoita" lisää pliis! Nehän on ihan parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä enää ketään hissukkaa ole kun on saanut minut työkaverikseen ;)
Järjestät varmastikin myös ihania Tupperware-kutsuja työpaikan "likoille" pari kertaa kuussa. Hiukset ovat varmaankin räväkän lyhyet värikkäällä vauhtiraidalla?
Kyllä nyt meni niin pahasti pieleen kuin olla ja voi. En vietä vapaa-aikaani työporukan kanssa enkä odota sitä muiltakaan. Ulkonäköni myöskin on täysin sivuseikka, et osunut oikeaan siinäkään. Minulla on kuitenkin taito saada ihmiset jutustelemaan ja pääsemään kuorestaan, ne hiljaisetkin, ja tulemaan osaksi kulloistakin joukkoa missä milloinkin ollaan. Itsekin olen introvertti, en suinkaan suuna päänä toisia pomottamassa tms.
Myös sinunkaltaisia ihmisiä tarvitaan työpaikoille. Aiempi kommentti oli outo, mutta ehkä vastaaja kokee itsensä "työpaikan vakavaksi hissukaksi" tai on muuten vain vähän ryppyotsainen tapaus.
Mikä tämä introverttien ja hiljaisten ihmisten haukkumiskampanja oikein on? Ihan verrattavissa rasismiin. Nämä samat haukkujat varmaan kuvittelevat olevansa hyvinkin sosiaalisia ja suvaitsevaisia ihmisiä, mutta hiljaisia ihmisiä kyllä voi arvostella ihan mielinmäärin, todellista kaksinaismoralismia tai oikeammin rasismia aidoimmillaan.
Mistä sä ap nyt senkin vedit, että hissukka olisi vakava? Et voi nähdä ihmisten pään sisään, että kenellä kiristää nupissa ja kovimmin. Se voi kuule olla ihan joku muu kuin kuvailemasi hissukka.
Pidän sellaista jännittävänä ja erittäin fiksuna.