***SYYSKEIJUT PERJANTAINA***

Kyllapä aika juoksee etiäppäin. Olin viikon reissussa rapakon takana. Kävin täälläkin ihmettelemässä, onko kellekään muulle määrätty/suositeltu pitkien lentomatkojen ajaksi lasten disperiniä veritulppariskin vähentämiseksi. Nappailin niitä sitten, ja nytkin vielä pitäisi (viikko pari lennon jälkeen, sanoi gyne). Reissu meni hyvin, liikapainoisten matkatavaroiden raahaaminen oli ainoa ikävä puoli, muuten kroppa kesti hyvin lennot, aikaeron, jatkuvan ravaamisen perillä jne.



Mulla on maha pullahtanut jo ihan selvästi esille ja mammahousuja tai kuminauhavyötäröisiä käytän. Löysin jopa henkkamaukasta tarpeeksi pitkät ja muutenkin istuvat sammarit. Ehtii näihin kyllästyä raskauden mittaan, mutta mukavuus ajaa estetiikan ohi. Olo on ollut kaikin puolin hyvä, ei mitään öklötyksiä enää aikoihin ja selkäkivutkin on vaihteeksi talttuneet. Eilen olin neuvolassa ja terkkari rustasi rv-lukemani uusiksi jotenkin omituisesti niin, että ne on nyt jo 15+4. Ohhoh. Rakenneultra on muutaman viikon päästä. Reissussa tunsin mielestäni vauvan liikkeitä.



Sykkeet oli vauvalla kovat ja kun sitä linea negraakaan ei ole mahaan ilmestynyt, niin aloin eilen ekaa kertaa spekuloida, että onkohan se tyttö. Ei olla päätetty, yritetäänkö rakenneultrassa udella sukupuolta. Ehkä jos ne sanoo, että näkyisi kohtuullisen varmasti. Aiotteko muut kysellä vai pitää salaisuutena? Meillä esikoisesta mies halusi, että ei selvitetä etukäteen, itse olin vähän kiikun kaakun ja niin nytkin.



Njoammil 15+4

Tuolla reissussa tulin huomanneeksi, miten mainio keksintö tukisukat on! Sellaiset kun veti jalkaan, niin oli kevyt olo juoksennella päivät pitkät eikä illallakaan suonet pullottaneet eikä jalkoja pakottanut. Mulla on perintönä vahva taipumus suonikohjuihin, mutta toistaiseksi ei ole kuin pari hyvin pinnassa olevaa suonta toisessa sääressä, jotka ruukaa pullottaa joskus iltaisin. Tukisukkien pitäisi auttaa estämään kohjujen kehittymistä.

[color=Crimson]Mies soitti äsken ja sano että oli postissa tullut neuvolasta kutsu perhevalmennukseen.

Pyydettiin ilmoittamaan jos ei päästä.



En oo koskaan kuullutkaan perhevalmennuksesta, oisko kellään keijuista kokemuksia?



Avokki sanoi heti että ei kyllä mennä, melkeen kauhuissaam:) Ajattelee kai heti että se jotain ringissä istumista ja vieraille ihmisille avautumista. Mutta näin kun ensimmäistä odotellaan, en minä tiedä oisko siitä nyt haittaakaan jos käytäs.



Vähän alkoi vaan häiritteen se, kun ei neuvolassa täti mitään puhunut tuosta. Eikä kysynyt halutaanko mennä¿yhtäkkiä tulee vaan tieto että meidät laitettu sille kurssille. Tuntuu jotenkin siltä kun neuvolassa epäiltäs osataanko me olla perhe ja pärjätäänkö me vauvan kanssa. Ollaan me kuitenkin yhdessä asuttu jo pitemmän aikaa¿.



Muutenkin jäi neuvolassa ihmetyttään tätin kysymykset kun uteli meidän työpaikoista ja palkoista ja miten asutaan. Hyvä kai se on että huolehtivat vähän millaisiin olosuhteisiin ja parisuhteisiin lapsia syntyy mutta minä koin ne vähän loukkaaviksi.



En tiedä sitten johtuuko tämä perhevalmennus ilmoituskin siitä että ollaan neuvolan mielestä liian nuoria tai muuten epäilyttäviä vanhempia vai järjestetäänkö tämä kaikille myöskin vanhemmille ja naimisissa oleville pareille¿.mutta olisi kyllä ollut kiva jos siitä ois neuvolassa jotain puhuttu.



Ihan mielelläni minä sinä kurssille taidan kuitenkin mennä¿mutta en kyllä tiiä miten houkuttelen miehen mukaan:)



Kerttu vielä (moneskohan kerta tänään...) [color=PaleVioletRed1][size=5]♥[/size]

" Suomessa lähes kaikki ensisynnyttäjät osallistuvat oman paikkakuntansa neuvolan perhevalmennukseen. Perhevalmennuksen tarkoitus on tukea vanhemmuuteen valmistautumista ja synnytyksen onnistumista."



Eli se onkin ihan yleinen käytäntö:) Ehkäpä neuvolassa unohdettiin vaan mainita...

Jospa minäkin taas pinoutuisin. Tänään oli tilausten postituspäivä, joten vähän kiirusta pukkasi, kun viimeisiä tilauksia ompelin. Nyt ne on kuitenkin postissa ja lopun päivää pidän vapaata. Mies lähti saunomaan kavereiden kanssa, joten kunhan saan tytöt nukkumaan, painun sohvalle kirjan ja suklaan kanssa.



Mammahousuista: mä oon pitänyt niitä kohta pari kuukautta, joten siitä voi päätellä mahan kokoa ;D Mahan koon lisäksi mulla on se ominaisuus, että aika pian raskautumisen jälkeen maha ei siedä mitään painon tunnetta, joten housut ei saa painaa yhtään.



Jaahas, kuopus änki tissille :)



Perhevalmennuksessa ollaan mekin oltu esikoista odottaessa, mutta sen jälkeen ei olla mitään sellaisesta kuultu. Toisilla paikkakunnilla saatetaan järjestää valmennusta uudelleensynnyttäjillekin, mutta en ole tietoinen, onko täällä mitään vastaavaa. Mistä tulikin mieleeni, että pitääpä ensi kerralla neuvolassa kysyä, oliko kätilö ihan tosissaan, kun alustavasti kyseli aiemmin, jos tulisin mukaan imetyksestä puhuttaessa. Meikäläinen on siis pitkän linjan imettäjä (imetän kauan, myös raskaana ja tällä kertaa olen varautunut tandemimetykseen).



Vauva potkaisi eilen pari kertaa tosi lujaa ja sanoin siitä lapsillekin. Esikoinen tuli silittelemään mahaa ja selitti nuoremmalle, että masusta syntyy vauva :) Ihania nämä pienet!



Eipä tässä kummempia. Hyvää vointia teille kaikille!



Porenn ja Pimpula rv 14+4

...ja äitiysvaatesellaiseen :-) Edellisistä raskauksista on niin epämuodikkaita pöksyjä, että nyt ajattelin hankkia jotkut kivemmat koska tarjonta on neljässä vuodessa kasvanut näköjään kivasti. Tänään verhosin itseni kaapin pohjalta löytyneisiin pari numeroa liian isoihin farkkuihin ja hyvä et nappi meni kiinni, mahtavaa! Yleensä minun masu on näyttäytynyt vasta viikoilla 20, joten kivaa jos nyt saan sen aikaisemmin. Tosin ei vielä pariin viikkoon, et kerkiän tavata esimieheni kehityskeskustelun merkeissä ilman että hän heti huomaa mistä tuulee.



V-Ä-S-Y-T-T-Ä-Ä ihan kamalasti koko ajan, hb oli viimeksi nlassa 102 eli pitäisi aloittaa rauta. Töissä on kamalat kaksi viikkoa tiedossa, yritin sinnitellä, mut on aika lähellä etten jo mene hakemaan vähän lepolomaa. Maanantaina on nla, joten jos hb on laskenut niin sitten ei varmaan muu auta kuin jäädä lepäilemään. Olen vannonut etten tällä kertaa aja itseäni liiaan piippuun ettei ala supistukset liian aikaisin.



Uhmaikäinen, rankan sellaisen omaava, poikaseni kiipesi illalla syliini ja totesi että äiti, minä en kyllä lyö vauvaa, sen päähän sattuu jos niin tekee, niin ei saa tehdä. Oli ollut hoitopaikassa rankka päivä, totesin hänen olevan oikeassa vauvan suhteen...hänestä tulee varmasti huippuhieno isoveli!



Mennään nukkumaan keijut!



Öitä, Ruusunen ja vaavi 13+0