Tosi elämän Desperate housewiwes; olen harrastanut laihdutusta viimeiset 12 vuotta

Jätä hiilarit ja maitotuotteet pois. Liikuntaa..

Minua laihduttaminen on onnistunut vain lihottamaan entistä painavammaksi. Nyt on 40 kiloa ylipainoa.

Muita kokemuksia? Olisipa joku pilleri, joka pitää nälän poissa eikä tarvitsisi miettiä syömistä ap

Lukekaapa ikilaihduttajat tä:

http://yle.fi/aihe/marja-hintikka-live/jenny-ja-laskimyytinmurtajat

Tässä ote artikkelista, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/21/jenny-lehtinen-annetaan-vaaka-h…

"Tekosyitä, selittelyä, laiskuutta ja huonoa itsekuria. Harvasta asiasta ollaan netin keskustelupalstoilla yhtä yksimielisiä kuin lihavuuden syistä. Tai oikeastaan syystä. Syyllinen on nimittäin lihava itse.

Lihava on selvästi haluton ymmärtämään ja tekemään mitään sille, että elää jatkuvassa sairastumisriskissä ja on ihroinensa valmis syöksemään maamme talouden entistä synkempään kuiluun järkyttävine terveysmenoineen. Lisäksi hän lihottaa ja sairastuttaa myös viattomat lapsensa. Hän häiritsee ympäristöä paitsi epämiellyttävällä ulkomuodollaan, myös viemällä konkreettisesti liikaa tilaa kaikkialla missä kulkee.

Inhottavaa. MIKSI SE EI TEE JOTAIN ITSELLEEN?

Siellä sitten lihava yrittää vähän itseään puolustella. Jotkut sortuvat puhumaan geeneistä, toiset isoista luista. Jotkut yrittävät rehvakkaasti kertoa, että minä tykkään itsestäni juuri tällaisena kuin olen, haistakoon muu maailma pitkän paskan.

Harva lihava uskaltaa sanoa totuuden: Minä yritän. Koko ajan. Olen yrittänyt suuren osan elämästäni. Olen piiskannut itseäni, ollut ankara, syytellyt, vihannut, tuntenut alemmuutta. Olen kokeillut kymmeniä ruokavaliota ja onnistunutkin pudottamaan painoa, jopa kymmeniä kertoja.

Ja epäonnistunut aina yhden kerran enemmän."

En voisi enempää samaistua tuohon viimeiseen kappaleeseen. Tunnistan itseni niin monista muistakin Jennyn (ja Saarankin) kirjoituksista.

Lopetin laihduttamisen. Pinnistelen mielummin sen eteen, että tykkään itsestäni tällaisena.

Jos olisit oikeasti ap laihduttanut, niin eihän sua olis enää olemassakaan. Esim 12x52=604viikkoa tuossa 12 vuodessa. Jos olisit laihduttanut 100grammaakin viikossa niin olisi lähtenyt reilut 60 kiloa. Yleensä näissä tarinoissa on jojoilijat taustalla jotka liikunnan ja oikeasti laihduttamisen sijaan murehtivat ja piehtaroivat huonon omatunnon kanssa. Jos laihduta kuukauden ja mässäilet puoli vuotta, niin no..

Voi hyvät ihmiset.

Syökää aamiainen, lounas ja päivällinen.

Välipalat välissä.

Se siitä.

Lopettakaa ne helvetin rasvattomat ja kalorien laskemiset ja muut sairaat tavat. Syökää ruokaa.

Kerroin jo aloituksessa jojoilevani. Ja juuri silloin, kun olen "sinut itseni ja painoni kanssa" niin painoa tulee taas enemmän. Eli pitää siis olla jatkuvasti tyytymätön, että paino pysyy jotenkin kurissa. 10v. sitten 50-60kg, nyt 88kg.

Mä olen samanlainen ja Thyroxinia käytän myös.

Olen painanut 48-78 välillä. Nyt olen lihavimmillani, 78 kg.

Olen jotenkin luovuttanut ja mässään koko ajan kaikkea ja voin huonosti.

Olin olevinaan lihava 50 kiloisenakin ja piilottelin vatsaani. En ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni enkä ole ikinä selitellyt lihavuuttani millään. Kaikki tutut tietää mun tykkäävän ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Muita kokemuksia? Olisipa joku pilleri, joka pitää nälän poissa eikä tarvitsisi miettiä syömistä ap

Ei pilleri, mutta rasva on se aine, joka pitää kylläisenä. Joten syö normaalirasvaista oikeaa ruokaa.

Liikutteko kuinka paljon päivässä?

Mä olen ostanut nyt kaksi vuotta säännöllisesti liikuntakortin. Joskus ollut kuukauden ilman sitä. Liikun 2-7 krt viikossa.

U

Olen 55v, painan 93kg, kävin aamulla vaa'alla, ensimmäisen kerran tänä syksynä.

Alku vuonna, joulun jälkeen, niinkuin viimeisenä 20v kaivoin esiin lahdutuspäiväkirjan, ehkä kymmenen, ehkä seitsemännen vuosien aikana. Kirja täyttyi viikossa, olin kirjoittanut jokaisen suupalan ylös. Ostin uuden paksun muistikirjan. Selasin vielä kerran tuon vanhan, viisi vuotta olin sitä täyttänyt, muutama viikko laihdutusta, viisi kiloa pois, repsahdus, huonoa omaatuntoa, surua huonoudesta. Uusi alku, pari viikkoa, kilo pois. Repsahdus, pari päivää laihdutusta. Päivästä, viikosta, kuukaudesta vuodesta, vuosikymmenestä toinen vuosikymmen, kohta kai kolmas samaa, alku ja loppu.

Kevään jaksoin, enää en edes välitä. Minä painoin 93kg kun aloitin sen ensimmäisen laihdutuspäiväkirjan 35-vuotiaana, vuosien aikana olen varmasti laihduttanut enemmän kuin 93kg.

Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, olen eronnut, rakastunut, menestynyt työssä, nähnyt maailmaa, kuvitellut eläväni ja koko ajan, joka päivä, olen tuntenut huonoa omaatuntoa jokaisesta suupalasta, jonka olen syönyt. Joka päivä olen hävennyt läskejäni, vaatekokoani, huonoa itsekuriani, kipeitä paikkoja, roikkuvia rintoja, hankaavia reisiä.

ENÄÄ EN JAKSA, en aio laihduttaa enää koskaan grammaakaan, syön kun on nälkä tai kun tekee mieli. Koitan opetella kelpaamaan itselleni, muista, varsinkaan vieraista, ei ole väliä. Ne, jotka rakastavat minua, rakastavat minua tällaisenä.