Mitä tekisit heti jos miehesi jättäisi sinut nyt?

Korkkaisin viinipullon ja lahjoittaisin rahaa hyväntekeväisyyteen, olisin niin suunnattoman huojentunut.

Söisin lohtumättöä ja lihoaisin varmaan vielä enemmän , nyt jo sairaanloisen ylipainoinen

En mitään radikaalia. Pyrkisin säilyttämään kohta teini-ikäisen lapsen elämän mahdollisimman paljon ennallaan. Se, että olen nyt raskaana, ei ainakaan helpottaisi asioita tulevaisuudessa.

Sekasin surusta menisin ensin. Ja sitä ihmettelisin miten huonosti ollaan kommunikoitu, koska me puhutaan mielestäni paljon ja ollaan rehellisiä (huonoja asioita jaetaan myös) niin siihen nähden ihmettelisin jos mies nyt jättäisi ilman että olisi kertonut ettei pidä elämästä kotona. 

Sitten pitäis varmaan ihan opetella elään yksinään, siis lasten kanssa mutta en ole koskaan yksin elänyt. Lapsuudenkodista muutin miehen kanssa yhteen. 

Kaverit tulis toivottavasti luokseni, mulle on tärkeää saada aikuisen kanssa viettää aikaa. Arki on niin hulinaa lasten kanssa, kaipaan siihen lisää ihmisiä jotka pitää jalat maassa. 

Mä en menis vetään kännejä, värjäisi tukkaa, sokeroisi alakertaa. Näitä asioita kuuluu aikuisen saada tehdä jos tahtoo, säälin kaikkia niitä kirjoittaneitra jotka pääsis tekeen noita asioita jos tahtoisi muttei miehen takia niin tekisi. Toivon, että teillä oma mies myös tekee myönnytyksiä teidän takia koska noi on kuitenkin isoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauttisin vapaudesta. tapailisin avoimesti uusia tuttavuuksia... Ei enää salailua :)

Olen halunnut eroa jo pitkään...

Urpoutta vai pelkuruutta, ettet itse päätä suhdetta?

mies heittäytyy aina hankalaksi kun ero otetaan puheeksi... Ehkä pelkuruutta, ehkä vain vältän viimeistä kamalaa riitaa. Yhteiselo sujuu muuten hyvin. Mies ei vain hyväksy eroa.  Olen sitten päätynyt tähän ratkaisuun...

Menisin tinderiin ja tilaisin sieltä jonkun hyvännäköisen miehen nuolemaan posliinipilluani.

(Nyk. mies ei nauti nuolemisesta)

Ottaisin koiran. Mies on allerginen. Yhteen muuttaessa mulla oli vanha koira ja sovittiin että koiraa ei makkariin ja mies kestää sen koiran elinajan, mutta uutta ei oteta.

Hyppisin onnesta :D etsisin heti kivan kämpän. Kun oisin muuttanut, niin voisin tehdä mitä vaan. Kaipaan sitä vapautta. Tekisin mitä en ole ennen tehnyt.

Ei ole mitään mitä haluaisin tehdä mutta en voisi tehdä parisuhteen takia. Ensimmäiseksi vetäisin varmaan kännit, murtuisin jos mieheni jättäisi mut nyt.

Jaa-a. Mies on nyt muutenkin matkoilla, joten sille tielle saisi jäädä.

Enpä oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Varmaan hoitaisin työpäivän loppuun, menisin kotiin.

Ehkä joku myönnytys voisi olla, että hakisin jotain ylimääräistä einestä, ettei tarvitsisi teineille kokata sen kummemmin.

Olisin hieman surullinen,mutta varmaankin pian lataisin Tinderin taas.

Olisin hyvin surullinen kun ollasn ihan onnemme kukkuloilla.mä varmasn kysyisin syytä ensimmäisenä ja jos olisi eron kannalla tosissaan keskittyisin äitiyteen enkä todellakaan olisi pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen.yhteyttä pidettäis varmasti lasten ja yhteisen yrityksen takia jatkossakin

Ihmettelisin että miksi oli niin kamala hätä saada minut takaisin, jos kerran haluaisi eron? Varmaan itkisin silmät päästäni ja sitten ostaisin jonkun kivan koiran lasten kanssa. Mies ei ole koiraa halunnut. 

Joisin pullon viinaa ja soittelisin ihastukselleni kaatokännissä.

Arki ei muuttuisi yhtään, kun asunto on mun eikä miehellä ole juurikaan edes tavaroita täällä. Raha-asiat ovat täysin erillään jo nykyäänkin.

Olen lohtusyönyt suhteen aikana, todennäköisesti lopettaisin sen ja laihtuisin n 5 kg. Muutenkin jos saisin huomiota miehiltä niin itsetuntoni ehkä paranisi, mies on lytännyt sitä.

Alkaisin käydä ahkerasti baareissa ja liittyisi Tinderiin. Ehdottomasti kokeilisin eri miehiä ja sellaista seksiä, mihin mies ei suostunut vaikka pyysin.

Minulla ei ole mitään sellaista mitä haluaisin tehdä mutta en mieheni takia voisi. Saan olla oma itseni, ja mieheni tukee minua kaikessa mitä haluan tehdä.

Jos mies nyt jättäisi minut, olisin hyvin järkyttynyt ja varmaan lamaantuisin. En voisi ymmärtää tapahtunutta. Kysyisin mitä tapahtui ja miksi haluaa erota? Olemme hyvin onnellisia ja suhteemme voi hyvin. Olemme aina puhuneet kaikesta, niin hyvistä kuin ikävistäkin asioista. Tippuisin korkealta ja kovaa, menettäisin luottoni kaikkeen. Ehkä joskus vielä toipuisin erosta, mutta voi olla että sekoaisin lopullisesti.

Itkisin silmät päästäni. Lamaantuisin.

Mielestäni meillä on hyvä rehellinen luottamukseen perustuva suhde. Se tunne kun toinen puhuu sun ajatukset ääneen. Tukee pyytämättä ja näin olen ymmärtänyt myös itse tehneeni hänelle.

En omista häntä eikä hän omista minua, olemme omat itsemme tässä suhteessa. Meillä ei riidellä, neuvotellaan kyllä eri vaihtoehdoista ja kumpikaan ei ole jyrä. Kuunnellaan. Tullaan toisiamme vastaan. En rajota häntä, hän ei rajoita mua ja teemme paljon asioita yhdessä mutta molemmilla on omat harrastuksensa / elämän muut realiteetit. Olemme yli 40:siä, toisella kierroksella, ei yhteisiä lapsia ja lapset 20 molemmin puolin.

Kuolisin surusta ja enkä luottaisi mihinkään enää. Paitsi lapsiini joiden vuoksi on pakko nousta ja jatkaa elämää yksin ja jostain kaivaa uusia juttuja elämään. 

Olisin ku Ellun kana. Vapaa ja onnellinen.