11kk vauvan jatkuva imetys haittaa arkea - lopettaako imetys?

No mieti mitkä imetykset ovat lapselle ne tärkeimmät, ja luovu niistä viimeiseksi. Päivällähän voi tuon ikäisen huomion suunnata välillä muuallekin, eikä sekään nyt kai niin haitallista ole, jos välillä itkeekin. Hyvä, että syö kiinteitäkin ja jos niistä löytyy jotain lempimakua, koeta syöttää sitä vaikka vähän enemmän, niin ei olisi sitten nälkä.

Hankala tilanne. Elämä ei välttämättä parane imetyksen lopettamisesta, mutta toisaalta se voi parantua. Kokeilisin ensin vähentämistä ja yöimetyksen lopettamista.

En repisi irti millään shokkikeinolla, mutta yöimetyksestä olisin luopunut jo ajat sitten. Eli siitä koulit hänet pois, se on tuon ikäiselle vain "tapa" eikä hän tarvitse sitä esim ravinnonsaantinsa kannalta kuten vaikkapa alle 6kk ikäinen.

Muuten jatkaisin ainakin niin kauan että voi jo antaa tavallista maitoa, tosin teillähän ei siihen olekaan kuin n.1kk mutta silti.

Meillä 2 jo murrosikäistä jotka olivat pelkällä äidinmaidolla melkein 7kk kumpikin joten tissillä olo on tullut tutuksi, sen jälk kiinteitä mutta maltillisesti ja äm pysyi ainoana maitona kunnes olivat 1v1kk ja siitä sitten äm lisäksi luomumaitoa. Yösyömisistä esikoinen vierottautui juurikin 6kk iässä ja kuopus 4,5kk iässä. Kokonaan vierottautuivat ollessaan 1v5kk (olin tuolloin rv34 kuopuksesta) ja 1v9kk.

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Sun kannattaa varmasti muuttaa ihan kokonaan muuttaa siksi ajaksi toiseen huoneeseen ja jättää  mies yöhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

En repisi irti millään shokkikeinolla, mutta yöimetyksestä olisin luopunut jo ajat sitten. Eli siitä koulit hänet pois, se on tuon ikäiselle vain "tapa" eikä hän tarvitse sitä esim ravinnonsaantinsa kannalta kuten vaikkapa alle 6kk ikäinen.

Muuten jatkaisin ainakin niin kauan että voi jo antaa tavallista maitoa, tosin teillähän ei siihen olekaan kuin n.1kk mutta silti.

Meillä 2 jo murrosikäistä jotka olivat pelkällä äidinmaidolla melkein 7kk kumpikin joten tissillä olo on tullut tutuksi, sen jälk kiinteitä mutta maltillisesti ja äm pysyi ainoana maitona kunnes olivat 1v1kk ja siitä sitten äm lisäksi luomumaitoa. Yösyömisistä esikoinen vierottautui juurikin 6kk iässä ja kuopus 4,5kk iässä. Kokonaan vierottautuivat ollessaan 1v5kk (olin tuolloin rv34 kuopuksesta) ja 1v9kk.

Kuinka usein he kävivät sitten rinnalla siinä yhden vuoden iän nurkilla? Esikoiseni tosiaan tässä vaiheessa söi tissiä ehkä 6x päivässä, joi ruuan kanssa nokkamukista vettä, kunnes alettiin antaa 1v jälkeen lehmänmaitoa ja imetys pikkuhiljaa jäi. Tämä vauva repii paitaa ja vaatii huutamalla maitoa alle tunnin välein. Yösyöttöä on koitettu lopettaa mutta siitä ei tule mitään, eikai kukaan anna vauvan karjua täyttä kurkkua useita tunteja yössä kerrostalossa? Onko ketään, kenellä yösyötön lopetus on ollut tosi hankalaa, miten selvisitte siitä?

Me tehtiin ehkä vähän poikkeavassa järjestyksessä ja ensi jäi osa päiväimetyksistä väliin, kun lapsi ei niitä kaivannut enkä aktiivisesti tarjonnut. Vähän ennen vuoden ikää sairasti flunssan ja yöt oli tosi levottomia, heräili usein ja rauhoittelin tissillä, kun oli koko ikänsä vähintään kerran yössä herännyt. Kun flunssa meni ohi, koulittiin yöimetyksissä taas siihen tilanteeseen, joka parhaimmillaan oli saavutettu,eli yksi imetyskerta aamulla 5-6 aikaan.

Päivällä kaikki muut imetyskerrat oli jääneet pois iltaimetystä lukuunottamatta ja sen jätin pois joskus vuoden jälkeen. Vähän sen jälkeen jätettiin viimeisenä pois tuo aamuyön imetys.

Pari viikkoa siinä meni yövieroituksissa, rankempi oli tuo ensimmäinen vieroitus. Viimeinen imetyskerta jäi pois muutaman kitistyn yön jälkeen, päiväimetyksissä ei oikeastaan mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Sun kannattaa varmasti muuttaa ihan kokonaan muuttaa siksi ajaksi toiseen huoneeseen ja jättää  mies yöhoitajaksi.

Hän huutaa siellä toisessa huoneessa ihan niin kauan kunnes tulen antamaan maitoa, teki mies mitä tahansa.

Ymmärrän nyt, että kuulostan tosi avuttomalta tapaukselta ja haluan painottaa, että ekan vauvan kanssa tämä kaikki sujui ihan normaalisti kuten täälläkin muut ovat kuvailleet. Onko muilla kokemusta tälläisistä tosi tissiriippuvaisista vauvoista? Onko jossain vaiheessa tulossa ehkä helpompi jakso jolloin on valmiimpi luopumaan yösyötöstä ja päivisin myös syömään harvemmin, vai onko joku hirveä huudatusunikoulu/-tissivieroitus pakko käydä läpi ennemmin tai myöhemmin?

ap

No kyllähän yöimetyksistä usein luovutaan aikaisemmin, mutta tuossa teidän tilanteessa lapsen huomiota on öisin varmaan vaikea kiinnittää mihinkään muuhun, toisin kuin päivällä, joten ehkä aloittaisin päiväimetysten vähentämisestä ja sitten lopettamisesta. Jos lapsi syö hiirenannoksia kiinteitä, onhan sillä öisin nälkä. Ensin pitää saada päivän ruokailut kuntoon (luulen, ettei äidinmaito enää tuossa iässä ole ravitsemuksellisesti riittävä) ja kun illalla on maha täynnä ja päivä on touhuttu muuta kuin imetystä, alkaa öisinkin ehkä nukkuminen kiinnostaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Sun kannattaa varmasti muuttaa ihan kokonaan muuttaa siksi ajaksi toiseen huoneeseen ja jättää  mies yöhoitajaksi.

Hän huutaa siellä toisessa huoneessa ihan niin kauan kunnes tulen antamaan maitoa, teki mies mitä tahansa.

Ymmärrän nyt, että kuulostan tosi avuttomalta tapaukselta ja haluan painottaa, että ekan vauvan kanssa tämä kaikki sujui ihan normaalisti kuten täälläkin muut ovat kuvailleet. Onko muilla kokemusta tälläisistä tosi tissiriippuvaisista vauvoista? Onko jossain vaiheessa tulossa ehkä helpompi jakso jolloin on valmiimpi luopumaan yösyötöstä ja päivisin myös syömään harvemmin, vai onko joku hirveä huudatusunikoulu/-tissivieroitus pakko käydä läpi ennemmin tai myöhemmin?

ap

Kyllä mä uskonkin, että huutaa, mutta jos et meinaa enää jaksaa, joskus on vain pakko toimia noin. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa ymmärtää, että nyt ei ole maitoa enää tulossa. On siellä kuitenkin isä pitämässä huolta vauvasta. 

Ihan hyvin voi olla tulossa joku helpompi jakso, mutta ei sitä oikein etukäteen voi sanoa, koska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Sun kannattaa varmasti muuttaa ihan kokonaan muuttaa siksi ajaksi toiseen huoneeseen ja jättää  mies yöhoitajaksi.

Hän huutaa siellä toisessa huoneessa ihan niin kauan kunnes tulen antamaan maitoa, teki mies mitä tahansa.

Ymmärrän nyt, että kuulostan tosi avuttomalta tapaukselta ja haluan painottaa, että ekan vauvan kanssa tämä kaikki sujui ihan normaalisti kuten täälläkin muut ovat kuvailleet. Onko muilla kokemusta tälläisistä tosi tissiriippuvaisista vauvoista? Onko jossain vaiheessa tulossa ehkä helpompi jakso jolloin on valmiimpi luopumaan yösyötöstä ja päivisin myös syömään harvemmin, vai onko joku hirveä huudatusunikoulu/-tissivieroitus pakko käydä läpi ennemmin tai myöhemmin?

ap

Luulen, että ne herkkyyskaudet ovat jo olleet ja menneet tuossa iässä, joten jonkin verran päättäväisyyttä ja karaisua varmaan tarvitaan. Voithan tietysti miettiä, miksi lapsi on niin tissiriippuvainen, onko se tapa "vallata sinut" sisarukselta ja ylipäänsä muulta tekemiseltä? Jos tarjoat päivällä nälkäiselle lapselle jotain sellaista kiinteää ruokaa, mistä pitää ja tarjoat juotavaa, ei minusta ole mitään kidutusta sen jälkeen suunnata lapsen huomio vaikka leikkeihin imetyksen sijaan. En ole mielestäni kovin tyly kasvattaja, mutta oikeasti joissain tilanteissa vanhemman on vaan kestettävä lapsen mielipaha ja käyttäydyttävä kuin aikuinen :)

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ehkä vähän poikkeavassa järjestyksessä ja ensi jäi osa päiväimetyksistä väliin, kun lapsi ei niitä kaivannut enkä aktiivisesti tarjonnut. Vähän ennen vuoden ikää sairasti flunssan ja yöt oli tosi levottomia, heräili usein ja rauhoittelin tissillä, kun oli koko ikänsä vähintään kerran yössä herännyt. Kun flunssa meni ohi, koulittiin yöimetyksissä taas siihen tilanteeseen, joka parhaimmillaan oli saavutettu,eli yksi imetyskerta aamulla 5-6 aikaan.

Päivällä kaikki muut imetyskerrat oli jääneet pois iltaimetystä lukuunottamatta ja sen jätin pois joskus vuoden jälkeen. Vähän sen jälkeen jätettiin viimeisenä pois tuo aamuyön imetys.

Pari viikkoa siinä meni yövieroituksissa, rankempi oli tuo ensimmäinen vieroitus. Viimeinen imetyskerta jäi pois muutaman kitistyn yön jälkeen, päiväimetyksissä ei oikeastaan mitään ongelmaa.

Mitä tuo kouliminen ja yövieroitus siis käytännössä tarkoittaa? Meidän vauva huutaa aivan täyttä kurkkua rauhoittumatta pienemmäksikään hetkeksi. Ei paljon tassuttelut auta. Jotenkin tuntuu etteivät tavanomaiset ohjeet nyt oikeen pelitä meidän tilanteessa kun tuo vieroittaminen ja kouluttaminen käytännössä tarkoittaa täällä sitä, että vauva huutaa niin kovaa kun keuhkoista lähtee, pitäen koko meidän perheen ja lähimmät naapurit hereillä esim klo 01-06, viisi pitkää tuntia (näin esimerkiksi). Tuntuu aika hurjalta, menee aivan punaiseksi ja hikiseksi ja läkähtyneen oloiseksi raivotessaan ja tosiaan mikään muu ei auta kun tissi :/

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain neuvoja yöimetyksen lopettamiseen? Vauva siis seisoo sängyssä ja huutaa kuin palosireeni niin kauan kunnes nostan viereen ja annan maitoa. Jos yritän hereillä/puoliunessa/täydessä unessa tai millä tahansa tempulla siirtää takas omaan sänkyyn, saa hepulin eikä nuku kukaan koko talossa (tai varmaan naapurissakaan). Olen antanut sitten olla vieressä, mutta aivan tissin lussuttamiseksi menee koko yö ja esim tänään aamulla oli molemmat rinnanpäät hajalla :(  

ap

Sun kannattaa varmasti muuttaa ihan kokonaan muuttaa siksi ajaksi toiseen huoneeseen ja jättää  mies yöhoitajaksi.

Hän huutaa siellä toisessa huoneessa ihan niin kauan kunnes tulen antamaan maitoa, teki mies mitä tahansa.

Ymmärrän nyt, että kuulostan tosi avuttomalta tapaukselta ja haluan painottaa, että ekan vauvan kanssa tämä kaikki sujui ihan normaalisti kuten täälläkin muut ovat kuvailleet. Onko muilla kokemusta tälläisistä tosi tissiriippuvaisista vauvoista? Onko jossain vaiheessa tulossa ehkä helpompi jakso jolloin on valmiimpi luopumaan yösyötöstä ja päivisin myös syömään harvemmin, vai onko joku hirveä huudatusunikoulu/-tissivieroitus pakko käydä läpi ennemmin tai myöhemmin?

ap

Luulen, että ne herkkyyskaudet ovat jo olleet ja menneet tuossa iässä, joten jonkin verran päättäväisyyttä ja karaisua varmaan tarvitaan. Voithan tietysti miettiä, miksi lapsi on niin tissiriippuvainen, onko se tapa "vallata sinut" sisarukselta ja ylipäänsä muulta tekemiseltä? Jos tarjoat päivällä nälkäiselle lapselle jotain sellaista kiinteää ruokaa, mistä pitää ja tarjoat juotavaa, ei minusta ole mitään kidutusta sen jälkeen suunnata lapsen huomio vaikka leikkeihin imetyksen sijaan. En ole mielestäni kovin tyly kasvattaja, mutta oikeasti joissain tilanteissa vanhemman on vaan kestettävä lapsen mielipaha ja käyttäydyttävä kuin aikuinen :)

Olen samaa mieltä tuon vikan lauseen kohdalla. Mutta  tämän vauvan kohdalla mielenkiinnon ohjaaminen leikkeihin ei oikeastaan onnistu, kun hän saa mieleensä tahtoa maitoa, raivoaa mun paidassa roikkuen aivan lohduttomana kunnes saa. Olenko sitten pilannut vauvani imettämällä lapsentahtisesti, en tiedä :(.  Ehkä minun pitäisi arjessa olla pikkuisen erossa hänestä, ei ole ollut kovinkaan paljon motivaatiota suunnitella omia menoja kun vauva yleensä huutaa täällä minun lähtiessä ovesta ja palatessa takaisin. Ollut välillä helpompiakin kausia, nyt taas menty aivan hullulla eroahdistuslinjalla. Pohdin, onko tämä kaikki vauvan haastavuus syy tai seuraus tälle imetysasialle - mistä pitäisi aloittaa tilanteen purkamiseksi..

Toivottavasti teistä ei tunnu, että "lyttään" ystävälliset neuvonne, yritän vain kuvailla tilannetta niinkuin se on, ja kaivella josko joltain löytyisi kokemusta vastaavasta.

Ap

Kerrostalon aulaan heippalappu muille asukkaille, että vauva saattaa huutaa seuraavat yöt kuin palosireeni ja laitat mukaan korillisen korvatulppia pahoittelujen kera.

Sitten pikku hiljaa opettelemaan rinnalta pois. Isä kannattaa laittaa yöllä lapsen kanssa samaan huoneeseen ja itse nukut muutaman yön toisessa huoneessa ettei maito tuoksu ja kiusaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ehkä vähän poikkeavassa järjestyksessä ja ensi jäi osa päiväimetyksistä väliin, kun lapsi ei niitä kaivannut enkä aktiivisesti tarjonnut. Vähän ennen vuoden ikää sairasti flunssan ja yöt oli tosi levottomia, heräili usein ja rauhoittelin tissillä, kun oli koko ikänsä vähintään kerran yössä herännyt. Kun flunssa meni ohi, koulittiin yöimetyksissä taas siihen tilanteeseen, joka parhaimmillaan oli saavutettu,eli yksi imetyskerta aamulla 5-6 aikaan.

Päivällä kaikki muut imetyskerrat oli jääneet pois iltaimetystä lukuunottamatta ja sen jätin pois joskus vuoden jälkeen. Vähän sen jälkeen jätettiin viimeisenä pois tuo aamuyön imetys.

Pari viikkoa siinä meni yövieroituksissa, rankempi oli tuo ensimmäinen vieroitus. Viimeinen imetyskerta jäi pois muutaman kitistyn yön jälkeen, päiväimetyksissä ei oikeastaan mitään ongelmaa.

Mitä tuo kouliminen ja yövieroitus siis käytännössä tarkoittaa? Meidän vauva huutaa aivan täyttä kurkkua rauhoittumatta pienemmäksikään hetkeksi. Ei paljon tassuttelut auta. Jotenkin tuntuu etteivät tavanomaiset ohjeet nyt oikeen pelitä meidän tilanteessa kun tuo vieroittaminen ja kouluttaminen käytännössä tarkoittaa täällä sitä, että vauva huutaa niin kovaa kun keuhkoista lähtee, pitäen koko meidän perheen ja lähimmät naapurit hereillä esim klo 01-06, viisi pitkää tuntia (näin esimerkiksi). Tuntuu aika hurjalta, menee aivan punaiseksi ja hikiseksi ja läkähtyneen oloiseksi raivotessaan ja tosiaan mikään muu ei auta kun tissi :/

ap

Meidän tapauksessa tarkoitti sitä, että rauhoiteltiin muuten, mutta ei maitoa antamalla. Mies tai minä kanniskeltiin lasta,hyssyteltiin, istuttiin huutavan ja raivoavan lapsen kanssa sylikkäin sohvalla jne. Helposti hurahti pari tuntia aamuyöstä huutavan lapsen kanssa. Ei lapsi koko aikaa karjunut kuin palosireeni, aluksi toki enemmän. Itse yritin hämätä lasta raivostaan esim katselemalla valoja pihalla, etsimällä lintuja ja kun huutoon tuli vähän taukoa, tarjottiin vettä janoon. Kun lapsi alkoi rauhoittua ja nukahtaa uudelleen, annoin jäädä viereen nukkumaan, kun selvästi aipasi läheisyyttä. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ehkä vähän poikkeavassa järjestyksessä ja ensi jäi osa päiväimetyksistä väliin, kun lapsi ei niitä kaivannut enkä aktiivisesti tarjonnut. Vähän ennen vuoden ikää sairasti flunssan ja yöt oli tosi levottomia, heräili usein ja rauhoittelin tissillä, kun oli koko ikänsä vähintään kerran yössä herännyt. Kun flunssa meni ohi, koulittiin yöimetyksissä taas siihen tilanteeseen, joka parhaimmillaan oli saavutettu,eli yksi imetyskerta aamulla 5-6 aikaan.

Päivällä kaikki muut imetyskerrat oli jääneet pois iltaimetystä lukuunottamatta ja sen jätin pois joskus vuoden jälkeen. Vähän sen jälkeen jätettiin viimeisenä pois tuo aamuyön imetys.

Pari viikkoa siinä meni yövieroituksissa, rankempi oli tuo ensimmäinen vieroitus. Viimeinen imetyskerta jäi pois muutaman kitistyn yön jälkeen, päiväimetyksissä ei oikeastaan mitään ongelmaa.

Mitä tuo kouliminen ja yövieroitus siis käytännössä tarkoittaa? Meidän vauva huutaa aivan täyttä kurkkua rauhoittumatta pienemmäksikään hetkeksi. Ei paljon tassuttelut auta. Jotenkin tuntuu etteivät tavanomaiset ohjeet nyt oikeen pelitä meidän tilanteessa kun tuo vieroittaminen ja kouluttaminen käytännössä tarkoittaa täällä sitä, että vauva huutaa niin kovaa kun keuhkoista lähtee, pitäen koko meidän perheen ja lähimmät naapurit hereillä esim klo 01-06, viisi pitkää tuntia (näin esimerkiksi). Tuntuu aika hurjalta, menee aivan punaiseksi ja hikiseksi ja läkähtyneen oloiseksi raivotessaan ja tosiaan mikään muu ei auta kun tissi :/

ap

Meidän tapauksessa tarkoitti sitä, että rauhoiteltiin muuten, mutta ei maitoa antamalla. Mies tai minä kanniskeltiin lasta,hyssyteltiin, istuttiin huutavan ja raivoavan lapsen kanssa sylikkäin sohvalla jne. Helposti hurahti pari tuntia aamuyöstä huutavan lapsen kanssa. Ei lapsi koko aikaa karjunut kuin palosireeni, aluksi toki enemmän. Itse yritin hämätä lasta raivostaan esim katselemalla valoja pihalla, etsimällä lintuja ja kun huutoon tuli vähän taukoa, tarjottiin vettä janoon. Kun lapsi alkoi rauhoittua ja nukahtaa uudelleen, annoin jäädä viereen nukkumaan, kun selvästi aipasi läheisyyttä. Tsemppiä!

Ai niin, unohdin mainita, että me tosiaan tehtiin tuo yövieroitus kahdessa osassa siksi, että saisi aamusta kukin vähän nukkua, kun lapsi saa maitoa siinä viiden-kuuden maissa Sitten kun tuntui siltä, että hän alkaa vaatimaan maitoa taas aiemmin, lopettiin kokonaan ettei lipsuta vanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalon aulaan heippalappu muille asukkaille, että vauva saattaa huutaa seuraavat yöt kuin palosireeni ja laitat mukaan korillisen korvatulppia pahoittelujen kera.

Sitten pikku hiljaa opettelemaan rinnalta pois. Isä kannattaa laittaa yöllä lapsen kanssa samaan huoneeseen ja itse nukut muutaman yön toisessa huoneessa ettei maito tuoksu ja kiusaa lasta.

Auttaisikohan esikoista toisessa huoneessa myös korvatulpat :D

Kiitos ohjeista, eihän tässä auta kuin yrittää. Koitan lisätä ruokamäärää päivällä jollain konsteilla, vaikka keksiä iltapuuron "jälkkäriksi" vielä jotain täyttävää lisuketta? Kumpa tämä vaihe ei kestäisi enää kauaa. 

ap

Voisiko olla, että lapsella on vaan yksinkertaisesti NÄLKÄ, jos syö hyvin pieniä annoksia muuta, eikä kai äidinmaidossa ole tuossa vaiheessa enää paljon rasvaa (joskin tietämykseni tästä asiasta on jo vanhaa)? Lisäätkö kiinteisiin rasvaa, joku pelkkä parsakaali ei nälkää pidä? Jos kokeilisit lisätä reilusti rasvaa niin pitäisi nälkää.

Etenkin toinen lapseni oli sellainen, että kun meni hysteeriseksi, niin sitten meni, juu ei öisin tassutteluilla olisi tullut kuin vihaisemmaksi. Nyt myöhemmin on saanut neurologisen diagnoosin ja vaikkei tätä nyt yleistää voi, niin lukemani perusteella hän oli tyypillinen sellainen vauva, mutta eihän siinä iässä mistään diagnooseista puhuta. Eli kun sanot, että lapsella ei vaan toimi normaalit kasvatuskikat, niin ymmärrän sen omakohtaisesti täysin, ei kaikilla toimi. Toisaalta olen kantapään kautta oppinut, että vaikka lapsi olisi erityinen, jossain määrin häntä pitää kuitenkin vaan kasvattaa jämptisti kuten muitakin. Jos olet päättänyt jättää jonkin imetyksen päivällä väliin, niin sitten jätät sen. Jos jäät kuulostelemaan lapsen fiiliksiä, herkkä lapsi kyllä hoksaa tilanteen ja jaksaa huutaa. Pahitteeksi ei olisi, että tässä tilanteessa lähtisitte ulos, lapsi saisi jonkin ylimääräisen välipalan mistä pitää tms. eli lempeitä keinoja saa käyttää, mutta jos olet jonkin jutun päättänyt, pidä se.

Mä olin tuolla se, joka ehdotti isän yöhoitoa, mutta toisaalta olen sitäkin mieltä, että et todellakaan ole pilannut vauvaa lapsentahtisella imetyksellä, eikä todellakaan ole kyse siitä, että "herkkyyskaudet ovat olleet ja menneet", kuten joku tuolla yllä sanoi. Vauva ei tiedä sitä, että joidenkuiden mielestä yöimetykset pitäisi lopettaa 6 kk iässä, eikä vauva tiedä myöskään sitä, että joidenkuiden mielestä imetyksen pitää ylipäätään loppua, kun vauva täyttää vuoden.

Tässä on nyt kyse lapsen tarpeista ja lapsen tarpeiden ilmaisemisesta. Ei niissä ole mitään väärää. Ratkaisu löytyy siitä, miten se vaikuttaa sinun jaksamiseesi. Jos koet, että olet ihan poikki yöimetyksen kanssa, silloin on pakko vieroittaa yötissistä (uskon kyllä, että vauva huutaa kovasti, mutta uskon myös siihen, että vanhempi helposti kuvittelee, että vauva ei lopeta ollenkaan - oletko kokeillut? Voi olla, ettei vauva sitten huudakaan niin paljon kuin kuvittelit! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sitä, että isä hoitaa yöt nyt vähän aikaa.). Jos taas ajattelet, että voisit jatkaa vielä hetken, voi olla, että vauva onkin kohta valmis lopettamaan yöimemisen. Sitä ei voi tietää. 

Äiti ja tissit muuttavat viikoksi muualle! Eli lähde lomalle, muuta mummolaan tms. viikon ajaksi ja anna isän hoitaa lapsi. Ekat yöt kaipaa tissejä, sitten huomaa, että huudosta ei ole apua, koska tissit ei ole paikalla. Turvallisen ja tutun aikuisen eli isän kanssa lapselle ei tule traumoja.

Jo pitkä viikonloppu voi auttaa asiaan paljon.