Nainen, oletko muuttanut mielipidettäsi miehestä ensivaikutelman jälkeen

Nuorena hiljainen mies. Mutta vuosia myöhemmin paremmin tutustuttaessa oikeassa seurassa mies olikin parempaa seuraa kuin mitä kukaan osasi arvatakaan.

Joo. Ensivaikutelmassa ihana, hassu, huumorintajuinen vilkkusilmä olikin oikeasti säälittävä juoppo. Harmi, kun meni yli 10 vuotta tämän tajuamiseen...

En koskaan syty kenestäkään heti, päinvastoin näen kaikki miehet sellaisina "eeeh, EI :D", mikäli tiedän miehen olevan ihastunut minuun. Olen siis sitoutumiskammoinen, sen takia ensimmäinen reaktio on torjunta ja ällötys. Nykyisestäkin yritin päästä eroon heti alkumetreillä, mutta mies pysyi sinnikkäänä ja lopulta sulatti sydämeni.

Olen selittänyt asian nykyiselle, ja uskon hänen ymmärtävän mistä inhottava käytökseni johtui. Onneksi hän jaksoi yrittää.💗

Olen muuttanut mielipidettä, koska Kimmo :-)

Mutta ap, sinun täytyy tuntea itsesi. Se, että minulla satunnaisella tai meillä satunnaisilla palstailijoilla on tuollaisia kokemuksia, ei tarkoita että sama pätee sinuun. Minä annoin mahdollisuuden, koska tiesin mistä torjuva asenteeni johtui, mutta jos sinua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, niin silloin se on niin.

No joo, nuorempana rupesin seurustelemaan parin eri miehen kanssa jotka ei olut tyyppiäni, vain siksi koska olin kokematon ja mies oli kovin innostunut ja halusin antaa mahdollisuuden. Kyllä sitä ajan myötä kiintyi toiseen, mutta erohan siinä tuli lopuksi. Suhde oli loppua kohden pelkkää tyytymättömyyttä ja koko suhteen ajan katseli parempia sillä silmällä. Nyt olen miehen kanssa johon ihastuin heti, ja on tämä ihan erilaista niihin aikaisempiin verrattuna.

En ole muuttanut mielipidettäni ikinä. Ensivaikutelma ei ole koskaan pettänyt, ei miesten suhteen eikä ihmisten suhteen yleensä. Joskus olen kyllä ihastunut miehiin johin en olisi voinut kuvitella ihastuvani, mutta he vaikuttivat miellyttäviltä jo ennen sitä. En osaa kuvitella tilannetta, että vastenmielinen mies alkaisi äkkiä näyttää potentiaaliselta kumppanilta.

Jos mies on silmissäni ruma ja vastenmielinen, siis sellainen jonka kanssa en voisi kuvitella haluavani läheisyyttä, niin ei se siitä muuksi muutu. Sellaisia tapauksia on osunut kohdalle, että mies ei oikein ole sytyttänyt mutta ei nyt suorastaan tuntunut vastenmieliseltäkään, mutta ei niistäkään koskaan ole mitään kestävää kehittynyt.

Seuraani tunkeutui mies treffipalstalla. Luettelin hänelle ensi töikseni kaikki jutut jotka estäisivät täydellisesti sen että voisin koskaan kiinnostua hänestä romanttisesti. Mies sanoi ymmärtävänsä asian ja jäimme juttelemaan. Pian kävi ilmi että juttu luisti hämmästyttävän hyvin ja päätimme tavata. Tapaamisen jälkeen pidin miestä tylynä ja kummallisena ja itselleni aivan sopimattomana, mutta jokin hänessä myös viehätti kovasti, itse asiassa niin kovasti että en saanut häntä ollenkaan mielestäni. Totesin että on parempi laittaa välit poikki, jotta pystyn taas ajattelemaan muutakin. Laitoinkin.

Parin kuukauden kuluttua en ollut voinut unohtaa miestä vieläkään, joten otin uudelleen häneen yhteyttä ja aloimme tapailla harvakseltaan. Nyt tilanne on se, että hän on mielestäni elämäni mies. Olen korviani myöten rakastunut häneen virheineen ja tylyyksineen päivineen, enkä näe muiden miesten olemassaoloa enää ollenkaan. Mutta mies haluaa olla vain kavereita. Nyt vuorostaan hän vetoaa niihin asioihin, joita itse hänelle aluksi luettelin ja joiden nojalla meistä ei tulisi hyvä pari. Tiedän, että jos hän olisi minuun yhtä rakastunut kuin minä häneen, hän ei piittaisi moisista asioista. Enhän minäkään niistä enää piittaa. 

Sain varmasti mitä ansaitsinkin. :/ Kun vain tietäisin, onko mies tosissaan kiinnostunut vain ystävyydestä, vai vältteleekö hän menemästä pidemmälle vain siksi että hän pelkää jutun jäävän vain lyhytaikaiseksi. Näinkin hän yhdessä vaiheessa sanoi. 

Kohtelias, komea ja ujon oloinen mies paljastui empatiakyvyttömäksi, itsekkääksi hyväksikäyttäjäksi. Olin koukussa tähän tyyppiin melkein vuoden, koska sai minut aina houkuteltua takaisin kun yritin lopettaa suhteen.

Onneksi tästä on jo useampi vuosi aikaa, arvet ovat parantuneet ja en enää lankea yhtä helposti valheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ap, sinun täytyy tuntea itsesi. Se, että minulla satunnaisella tai meillä satunnaisilla palstailijoilla on tuollaisia kokemuksia, ei tarkoita että sama pätee sinuun. Minä annoin mahdollisuuden, koska tiesin mistä torjuva asenteeni johtui, mutta jos sinua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, niin silloin se on niin.

Mielestäni tunnen itseni suht hyvin. Lähinnä mietin sitä, että kun ensivaikutelma minusta on aina tuo, voinko sen jälkeen petrata ja tehdä asialle jotain