Outoja/tyhjänpäiväisiä asioita, jotka ovat joillekin ihmisille "se heidän juttu"

Telkkarista tuli vuosikausia kesäisin joku lavatanssiohjelma, jonka nimi oli ehkä Kesäillan valssi. Nimellä nyt niin väliä, mutta ohjelman idea oli kiertää ympäri Suomea eri tanssilavoilla, joissa esiintyi tunnettuja iskelmäartisteja. Ohjelmassa näytettiin artistien lisäksi paljon tanssivaa yleisöä.

Jokaisessa, siis aivan joka ikisessä jaksossa oli eräs noin viisikymppinen pariskunta, joka yritti kaikin keinoin olla mahdollisimman paljon esillä ruudussa. Heillä oli joka jaksossa samanlaiset vaatteet, eikä heidän bongaaminen muiden tanssiparien joukosta ollut ollenkaan hankalaa. Tämä siksi, että tämä pari oikein liimautui kameroiden eteen, vaikka lavoilla tanssitaan "ympyrää" tiettyyn suuntaan. Eivät välittäneet toisista tanssijoista, menivät välillä vastavirtaankin, jos oli kamera lähellä ja törmäilivät päin muita. Lisäksi he yrittivät aina katsoa kameraan päin ja vilkuttivat kun ajattelivat olevansa kuvassa. Jos yleisöä kuvattiin muulloin kuin tanssin aikana, oli tämä pari varmasti eturivissä vilkuttamassa.

Pitää vielä mainita, että pari erottui muista tanssipareista myös sillä omintakeisella kamalalla nytkyttävällä pomppurynkytyksellä, jolla mentiin kaikki tanssit tangosta jenkkaan. Ihmekös tuo, ei kai siinä ehdi keskittyä tansiin kun piti kytätä kameraa koko ajan.

Tästä tuli tosi pitkä sepustus, mutta tuli kyllä monet kerrat ihmeteltyä heidän motiiviaan tuohon hommaan, kun ei tuo tanssikaan sujunut, vuosienkaan päästä. Ja otsikosta tuli heti heidät mieleen. Muistaako joku muu tätä paria?

Merkkivaatteiden fanaattinen ostaminen vauvoille ja pikkulapsille. Ja sitten näiden vaatteiden myyminen eteenpäin n. 70-80% hinnalla alkuperäisestä.

Jonkun bändin keikoille matkustelu. Ulkomaille matkustaminen jonkun bändin "kotipaikkakunnalle " ja siellä bändin jäsenten stalkkerointi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ihmetelly, että onko olemassa sellainen erillinen ihmisrotu, joka harrastaa tiettyjä juttuja kuten tv-ohjelmien nauhoituksissa käyntiä, urheilukilpailuissa käyntiä (esim. rallit maakunnissa, jossa seistään tien varressa ihmettelemässä pölyä), jumbo-hyper-super -marketeissa käyntiä, 24 h risteilyjä (joissa ei mennä minnekään), karaokebaareissa laulamista, lavatansseja, soittamista kaikenkarvaisiin radio-ohjelmiin, yms.

En ole itse osallistunut mihinkään tuollaiseen, enkä taida tuntea ketään, joka olisi.

Tunnen itse asiassa jokaisesta ryhmästä yhden ihmisen. Ja ovat kaikki siis eri tyyppejä.

Itse en ole osallistunut noihin mihinkään, paitsi kerran käynyt lavatanseissa.

Mahdollisimman suuren rahamäärän haaliminen. Eli se saavutus on jossain luvussa tilillä. Tämä ei ole "turhaa", jos suurin osa rahasta menee käyttöön johonkin hyödylliseen tai kivaan, mutta minusta on kamalan surullista, että jollekulle ratkaisee vain se rahamäärä itsessään. Käyttää energiaansa sellaisen asian tienaamiseen, mikä kirjaimellisesti on vain pelkkä numerojono, vaikka voisi tehdä elämässä jotain muuta, tuo on vähän kuin jäisi koukkuun johonkin peliin ja sen epätodellisiin saavutuksiin: pisteisiin ja tasoihin. Ja jos siitä pääsisi pois, niin tajuaisi miten turhaa se on.

En tiedä onko tällaisia ihmisiä oikeasti kovin paljon, kai superrikkaat yleensä ostelee taloja ja autoja tai laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Mutta sitten on niitä pihistelijöitä, joilla rahaa kertyy ja menee vaikka perinnöksi eikä missään vaiheessa osannut itse ottaa nautintoa irti siitä, itse tienaamastaan rahasta. Toistan: surullista. Mutta harvassa varmaan on tuollaiset tosielämän Roope Ankat. Jos ihminen on niin älykäs, että pystyy rikastumaan, niin eikö sitten pitäisi älytä myös hyödyntää ne rahat oma onnellisuus huomioiden? Ellei ole vakavasti pakkomielteinen rahasta ja säästämisestä, miksipä ei voisi sekin olla pakkomielteen kohde... vaikka olisi muuten fiksu.

Mulla on mielenkiinnonkohteena oikeinkirjoitussäännöt. Surullistahan tässä on se, että aihe on kiinnostanut minua ainakin kymmenen vuotta, mutta silti en ole mielestäni tarpeeksi hyvä, ja tästäkin tekstistä varmasti joku minua tietävämpi ja tarkempi huomaa virheitä, joita en ole tarkoituksella tehnyt. Saan nautintoa, kun opin sellaisen oikeinkirjoitussäännön, johon en ole ennen törmännyt (niitä nimittäin on ihan sairaasti, eikä edes peruskoulussa ja lukiossa kaikkia kerrota) tai jonka olen unohtanut.

Joidenkin mielestä tällainen on varmaan ihan turhaa, ja tavallaanhan se onkin etenkin, jos keskittyy enemmän oikeinkirjoitukseen kuin sisältöön ja selkeyteen. Jos siskoni antaa minulle tarkistettavaksi jonkin koulutehtävän, huomaan heti niin paljon pilkku- ym. virheitä, että minun on vaikea keskittyä kokonaisuuteen. En edes oikein tiedä, mihin pitäisi keskittyä, kun epäoleellisuudet hyppäävät silmilleni.

Keskityn elämässä muutenkin liikaa epäoleellisiin yksityiskohtiin ja hermoilen pikkuasioista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mielenkiinnonkohteena oikeinkirjoitussäännöt. Surullistahan tässä on se, että aihe on kiinnostanut minua ainakin kymmenen vuotta, mutta silti en ole mielestäni tarpeeksi hyvä, ja tästäkin tekstistä varmasti joku minua tietävämpi ja tarkempi huomaa virheitä, joita en ole tarkoituksella tehnyt. Saan nautintoa, kun opin sellaisen oikeinkirjoitussäännön, johon en ole ennen törmännyt (niitä nimittäin on ihan sairaasti, eikä edes peruskoulussa ja lukiossa kaikkia kerrota) tai jonka olen unohtanut.

Joidenkin mielestä tällainen on varmaan ihan turhaa, ja tavallaanhan se onkin etenkin, jos keskittyy enemmän oikeinkirjoitukseen kuin sisältöön ja selkeyteen. Jos siskoni antaa minulle tarkistettavaksi jonkin koulutehtävän, huomaan heti niin paljon pilkku- ym. virheitä, että minun on vaikea keskittyä kokonaisuuteen. En edes oikein tiedä, mihin pitäisi keskittyä, kun epäoleellisuudet hyppäävät silmilleni.

Keskityn elämässä muutenkin liikaa epäoleellisiin yksityiskohtiin ja hermoilen pikkuasioista.

Ooh, sukulaissieluni! En ehkä ole ihan yhtä omistautunut asialle kuin sinä, mutta todella friikki oikeinkirjoituksen suhteen kuitenkin.

Voin melkein pahoin, kun työpaikan virallisissa, asiakkaille jaettavissa tiedotteissa on pahoja virheitä. Tuottaa henkistä tuskaa jakaa niitä eteenpäin nimissäni.

Ajatuksissani korjaan aina punakynällä lukemaani.

Tässä on ketjuun siis ainakin kaksi oudosta asiasta friikahtanutta tyyppiä ;)

hirveä määrä kenkiä ja laukkuja, ylikalliit kahvilat.

Minulla on pitkät ja huolitellut luonnolliset kynnet. Se on varmasti suurimalle osalle ihmisistä täysin merkityksetöntä, mutta minulle tärkeää ja paljon iloa tuottavaa.

Mutta mietin, että mitkä jutut ovat sitten niitä "oikeita" omia juttuja? Eli normaaleja ja merkityksellisiä, outojen ja tyhjänpäiväisten vastakohtana? Minusta ihmisestä tekee mielenkiintoisen mm. juuri tällaiset jännät pienet jutut, jotka ovat henkilölle itselleen hyvin tärkeitä jostain syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissat ja jyrsijät lemmikkieläiminä ja etenkin näyttelyeläiminä. Kuka tulikin keksineeksi sen, että kanien ja maatiaiskissojen ulkonäöllä on jotain merkitystä?

Ööööööö...... kani ei kyllä ole mikään jyrsijä. Saitko biologiasta nelosen?

Kani on ollut luokiteltuna jyrsijäksi muiden jyrsijien joukossa, ja on ihan yhdentekevää, onko se päätetty eristää omaksi lahkokseen vai ei. Haittaelukoita yhtä kaikki.

Biologian opetuksessa muuten on kysymys ihan muusta kuin talttahampaiden lajittelusta. Uskonnon tunneilla jäniseläimet muuten ovat märehtijöitä, vaikkei siitä oikein kehdata puhua ääneen. X)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissat ja jyrsijät lemmikkieläiminä ja etenkin näyttelyeläiminä. Kuka tulikin keksineeksi sen, että kanien ja maatiaiskissojen ulkonäöllä on jotain merkitystä?

mitä pahaa ja pinnallista on siinä että pitää kissaa lemmikkinä, nauttii sen söpöydestä ja kehräyksestä ja laskee verenpainettaan rapsuttamalla sitä? Sehän on äärettömän syvällistä.

Ei siisnä mitään pahaa ja pinnallista ole. Outoa ja tyhjänpäiväistä vain. Kissa on samanlainen kapine kuin se japanilainen moottoroitu pehmohylje, jota rapsuttamalla sai verenpainettaan alas. Kissa kuitenkin nostaa sen salamannopeasti uusiin korkeuksiin, kun iskee hampaansa ja/tai kyntensä rapsuttajan käsivarteen tai antaa ainakin ymmärtää, että kohta iskee.

Ihmiset, jotka eivät pidä kissoista, ovat pinnallisia. Kissan sielunelämä on syvällistä ja sen tunteisiin pitää eläytyä.

Mitä syvällistä on nukkumisessa ja syömisessä?

Lapsilauman hankkiminen ja lasten ehdoilla eläminen

Erityisherkkyys, uskonnollisuus, henkisyys ja kaikki paranormaalihörhölyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mielenkiinnonkohteena oikeinkirjoitussäännöt.  --

Joidenkin mielestä tällainen on varmaan ihan turhaa, ja tavallaanhan se onkin etenkin, jos keskittyy enemmän oikeinkirjoitukseen kuin sisältöön ja selkeyteen. Jos siskoni antaa minulle tarkistettavaksi jonkin koulutehtävän, huomaan heti niin paljon pilkku- ym. virheitä, että minun on vaikea keskittyä kokonaisuuteen. En edes oikein tiedä, mihin pitäisi keskittyä, kun epäoleellisuudet hyppäävät silmilleni. --

Ooh, sukulaissieluni! En ehkä ole ihan yhtä omistautunut asialle kuin sinä, mutta todella friikki oikeinkirjoituksen suhteen kuitenkin.

Voin melkein pahoin, kun työpaikan virallisissa, asiakkaille jaettavissa tiedotteissa on pahoja virheitä. Tuottaa henkistä tuskaa jakaa niitä eteenpäin nimissäni.

Ajatuksissani korjaan aina punakynällä lukemaani.

Tässä on ketjuun siis ainakin kaksi oudosta asiasta friikahtanutta tyyppiä ;)

Ilmoittaudun joukon jatkoksi. Joillekin on tästäkin omituisuudesta hyötyä: tästäkin friikahtelusta maksetaan palkkaa. :) Oman sisäisen hykertelyni bonuksena mainittakoon, että saan iloa myös siitä, että huomaan jonkun ottavan onkeensa korjauksistani, joita teen toisinaan hyvin hienovaraisesti. Erityisesti ilahduttaa, jos joku nuori korjaa kirjoituksiaan parempaan suuntaan pelkän esimerkin myötä opittuaan uuden kielioppisäännön.

^ Onpa myös ärsyttävää, että tekemäni kaksoislainaukset ja tekstien lyhennysmerkinnät eivät lopullisessa tekstissä näykään oikeassa muodossaan. *syvä huokaus*

Haluaa olla toinen nainen omasta vapaasta tahdosta, eikä edes tajua että miehet eivät ikinä OIKEASTI ole jättämässä vaimojaan.

tekoripseton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennekynnet, tekoripset, tekotukka ja ylipäätään itsensä puleeraaminen.

jos sulla ois rahaa niin olisit heti laittanut itsellesi. köyhä juntti. mun ripset maksaa 180 e.

Ei ne ole sinun ripset, vaan keinotekoiset. Olet niin huono, että joudut käyttämään keinotekoisia osia.

Vierailija kirjoitti:

tekoripseton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennekynnet, tekoripset, tekotukka ja ylipäätään itsensä puleeraaminen.

jos sulla ois rahaa niin olisit heti laittanut itsellesi. köyhä juntti. mun ripset maksaa 180 e.

Ei ne ole sinun ripset, vaan keinotekoiset. Olet niin huono, että joudut käyttämään keinotekoisia osia.

Eli olet itse vähemmän huono, kun et joudu käyttämään keinotekoisia osia?

Ja tunnet tästä asiasta, johon et ole itse millään tapaa vaikuttanut, ylimielistä halveksintaa vähemmän onnekkaita kohtaan, koska...?

– eri

Ongelman liioittelu.

Lapsen harrastukseen esim. Jääkiekkoon liiallinen hurahtaminen...

Pakkomielle jumppa- ja balettitossuihin.