Isänpäivä, käyttekö vanhemmillanne tai puolison vanhemmilla kylässä?

Käydään molempien isän luona. Molempien vanhemmat myös eronneet, omalla isälläni tosin jo uusi vaimo.

Esimerkkinä voisin antaa vaikka erään kerran, kun olimme jo sopineet että tulemme ja teen kakun, ja kun tulimme oli äitini leiponut hyvin samanlaisen kakun mistä oli ouhe mutta ei tehnyt mitään ruokaa. Ruuasta sitten säksätti isälleni että se ei ole sen isä, se ei juhli sen isänpäivää eikä tee ruokaa. Äitienpäivänä äitini kiukkuaa että ei ole isäni äiti ja suuttuu kaikesta huomioimisesta hönen suunnaltaan. Jos ei huomioi niin valittaa toki siitä myös, koska häntä ei kukaan huomioi koskaan yhyy. On mustasukkainen kun puolisoni huomioi minua äitienpäivänä, morkkaa isääni että sinä se et koskaan tuommoista osaa. Olen tosi väsynyt tilanteeseen enkä tiedä miten muuten toimia tilanteessa kuin lähteä pois tai olla hiljaa.

Molemmat isät ovat jo hautausmaalla.

Emme käy, eivätkä kotoa pois muuttaneet nuoret myöskään käy meillä. No problem. Tai no, nuoret poikkeavat kyllä lauantaina, muttei kukaan takuulla muista isänpäivää. Emme vietä myöskään äitienpäivää.

Ei käydä. Miksi rääkkäisin miestä pakottamalla vierailemaan muualla hänen juhlapäivänään. Eikö silloin jos joskus ole oikeus olla rauhassa omien lasten kanssa juhlien isyyttään. Papoille laitetaan kortit ja soitellaan.

Mahdotonta! Puolisoa ei ole. Ei ollut isääkään elämässäni siittämishetken jälkeen. Kun vihdoin sain selville, kuka hän oli, makasi hän jo haudassa. Pari kertaa olen haudalla käynyt, kun olen liikkunut siellä päin. Isän henkilöllisyyden selviäminen (omien ponnistelujen tuloksena) ei ollut niin järisyttävä kokemus kuin voisi olettaa.