Lue keskustelun säännöt.
Kun jäät ulkopuolelle
"Ystävä"
07.11.2016 |
Minulla ja ystävilläni (tai niin ajattelin) on ollut tiivis yhteys, vaikka usein minä olen ollut se olkapää, jolle itketään.
Siksi onkin ollut erityisen ikävää ja surullista nähdä "ystävieni" iloitsevan bileistä ja muista, joihin minua ei ole kutsuttu, somessa.
Huomaan, että se empatia, ymmärrys yms. mitä olen aina taymmärry, kun on sitä tukea kaivattu, ei ole merkinnyt mitään. Olen vääränlainen. Muutenkin yhteydenotot ovat olleet aika kauan vain minun varassa. Minua kaivataan ainoastaan kriisin hetkellä kuuntelijaksi, ja toki tarjoamani ateriat kelpaavat, mutta muuten en vaan sovi joukkoon.
No, katsotaan otetaanko minuun yhteyttä muuten kuin kriiseissä seuraavan puolen vuoden aikana. Itse olen nyt se passiivinen. Jos kelpaan surussa ja kriisissä, mutta en ilossa, minun puolestani antaa olla.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, itse jätin tarkoituksella yhteydenpidon ja ei ole kukaan kaipaillut :(
Noinhan se menee. Onneksi keksin aina paljon tekemistä itsekseni ja toivon yhä vielä tapaavani sen elämäni miehen. 💙
Kieltämättä särkyi aika moni illuusio ystävyydestä. Tuntui kuin olisin yksin pitänyt koko ystävyyssuhdetta yllä, ja sitten kun en enää sitä tehnyt, "ystävyys" katosi kuin tuhka tuuleen.
Lisäksi luulen, että "ystäväporukassa" on minusta puhuttu selän takana pahaa. Who needs enemies... 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jättäydyin taka-alalle. Mä olin reilu vuoden pois kuvioista, eli en ottanut itse yhteyttä.
Kyse ennen oli siitä, että mä kutsuin porukan koolle, käytiin, mentiin ja tehtiin, kun mä olin aktiivinen. Tai kai he sitten tapasivat muutenkin, sinällään se on mulle ok. He saavat tavata ilman muakin, en sitä harmittele.
Lähinnä tuota, ettei heistä kukaan kutsunut mua mihinkään. Kelpasin vissiin vain matkanjohtajaksi ja olkapääksi. .. tai olivathan he ihmetelleet, että kenelles mä olen suuttunut, mikä mulla on jne. keskenään ja arvuutelleet. Ei vaan kukaan tullut multa kysyneeksi.
Joten mä olen nyt heitä tavannut kerran kaksi per vuosi ja olen ihan tyytyväinen, että olenkin pihalla siitä kuvioista. Kauheesti kaikkea mulle negatiivista.
Olen pahoillani puolestasi. Aloin kuitenkin miettiä, että minulle samantapainen asetelma sopii. En välitä juhlimisesta ja olen mielellään se pysyvä ystävä, jolle voi kertoa surut ja jonka luona voi käydä hiljaisena päivänä. Ystäväni ovat onneksi olleet sen verran kohteliaita, etteivät tunnu hyväksikäyttäjiltä. .
Näinhän se on. Mulla on useampikin tällainen ystävä, jotka aina ottaa yhteyttä, kun on jokin oma kriisi, aina tulee käymään kun mä kutsun ja tarjoan, mutta toiseen suuntaan ei toimi ollenkaan. Ihmisenä mulla on hänelle vain esineellinen arvo, vähän kuin joku lämpötyyny tai joogamatto.