Seksuaaliterapiaan, vaikka ei varsinaista traumaa/ongelmaa? Kokemuksia kaivataan

Olen eronnut vuosi sitten parisuhteesta, joka kesti koko nuoruusikäni. Olen nyt 37-vuotias nainen.

Suhteessa seksi oli aina hieman tylsää ja rutinoitunutta. Emme tainneet olla seksuaalisesti kovin yhteensopivia, koska kummallakin oli olo että jäi jotain vaille. Nyt kun olisin vapaa kokeilemaan ja kokemaan uutta, huomaan arkailevani. Koen olevani kuin kokematon teinityttö siihen nähden, mitä minun ikäiseni naisen seksuaalisuuden varmaan odotetaan olevan: en ole kovin hyvin perillä siitä mistä pidän, mikä kiihottaa, missä menevät sopivuuden rajat flirttailussa, jne.

Sain entisen mieheni kanssa orgasmeja (suuseksistä), lähinnä siksi että hänellä oli tekniikka hallussa. Kovin kiihottunut en mielestäni hänen kanssaan ollut. Eron jälkeen olen tavannut miehen, jonka pelkkä läsnäolo saa minut aivan hulluksi halusta, mutta hän ei halunnut tehdä kanssani lähempää tuttavuutta. Muita yhtä kiinnostavia miehiä en ole kohdannut, enkä tunne halua lähteä kokeilemaan ihan kenen tahansa kanssa.

Tunnen olevani umpikujassa ja hukassa seksuaalisuuteni kanssa. Mietin, voisiko seksuaaliterapiasta olla apua. Eniten kuitenkin ehkä kaipaisin käytännön opastusta mm. flirttailussa ja muussa seksuaalisuutta esille tuovassa käytöksessä. Onko seksuaaliterapia kuitenkin vain sellaista keskustelua, jossa ei mennä käytännön puolelle, aivan kuten ns. tavallisessakin terapiassa? En siis toki varsinaisesti seksiin asti haluaisi terapeutin kanssa mennä, vaan haluaisin kokeilla erilaisia tapoja välittää miehelle seksuaalista kiinnostustani ja mieltymyksiäni, ennen kuin alan kokeilla niitä tosielämässä. Ja toisaalta pyrkiä myös hahmottamaan sitä millaisesta seksistä pitäisin eniten.

Onko palstalaisilla kokemusta seksuaaliterapiasta, erityisesti sellaisesta jossa käydään yksin eikä kumppanin kanssa? Kuulisin mielelläni kommentteja liittyen siihen, mitä siltä voi odottaa ja mitä ei.