Lue keskustelun säännöt.
Onko järkeä lähteä 28-vuotiaana au pairiksi?
06.11.2016 |
Olen koko ikäni viettänyt Suomessa, vaikka jo nuoresta asti haaveilin matkustelusta ja ulkomailla asumisesta. Olen kuitenkin käyttänyt koko nuoruuteni ahkerasti opiskeluun. Olen ollut nyt pari vuotta töissä omalla alallani. Valitettavasti vuodenkin tauon pitäminen töistä kuitenkin aiheuttaisi sen, etten todennäköisesti saisi enää töitä alaltani. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempää on, että ikinä tulen asumaan ulkomailla. Haluaisin vihdoin toteuttaa haaveeni ja lähteä vuodeksi au pairiksi. Mutta olenko liian vanha? Australia kiinnostaisi ja sinnehän pääsisin vielä Working holiday -viisumilla ikäni puolesta. Onko suunnitelmani kuitenkin ihan tyhmä? Onko järkeä heittää opinnot hukkaan ja vain mennä haaveiden perässä välittämättä hyvästä työputkesta?
Kommentit (27)
Minä lähtisin sinuna. Olen 35-v ja harmittaa että en nuorena muuttanut kokonaan ulkomaille, kun tuli lapset. Mutta lähdin sitten 24-vuotiaana oman 1-vuotiaan lapseni kanssa au pairiksi 1,5 kuukaudeksi. Parempi sekin kuin ei mitään. Edelleen kaipaan ulkomaille.
Ehkäpä lähden sitten kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Vaikka nannyksi. (Parempi palkka, oma kämppä, selkeemmät työajat). Jos ei tarvi alkaa omia vanhempia hoitamaan siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Au pairin homma on karseaa. Etkö saisi anottua vaikka opintovapaata ja lähdettyä täydentämään alasi osaamistasi johonkin ulkomaiseen kouluun?
Ei välttämättä. Omassa perheessä lapset oli yli kymmenen, erikseen siivooja, äiti kotona ja perhe viikonloput loma-asunnolla. Elämäni helpoin työ ja koti ihanassa talossa.
Kannattaa valita perhe tarkkaan eikä mennä ensimmäiseen joka huolii.
Mä olen miettinyt samaa, lukion aikana ja jälkeen sairastin pitkään lievää masennusta ja vaikka kävinkin töissä niin ei ollut voimia muuhun. Sitten olikin jo kiire opiskelemaan ja nyt kaduttaa, etten koskaan lähtenyt ulkomaille. Mietin, että ensi vuonna voisi olla sopiva ajankohta ja nimenomaan au pair- vaihtoehtoa olen miettinyt, se olisi mahdollista taloudellisestikin säästämällä kesätyörahoista.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, sen perheen vanhemmat saattaa tosiaan olla sun ikäisiä tai nuorempiakin. Oikean perheen löytyessä voisi toki toimia hienostikin.
Harva alle kolmekymppinen perhe on taloudellisesti sellaisessa asemassa että voivat au pairin ottaa. Sen perheen valintaan voi itse määritellä kriteerit. Ei ole mikään pakko mennä tosi nuorten vanhempien perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt samaa, lukion aikana ja jälkeen sairastin pitkään lievää masennusta ja vaikka kävinkin töissä niin ei ollut voimia muuhun. Sitten olikin jo kiire opiskelemaan ja nyt kaduttaa, etten koskaan lähtenyt ulkomaille. Mietin, että ensi vuonna voisi olla sopiva ajankohta ja nimenomaan au pair- vaihtoehtoa olen miettinyt, se olisi mahdollista taloudellisestikin säästämällä kesätyörahoista.
Masennus on laiskuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti pitää viimeistään tuossa vaiheessa vaan lähteä, jos se kerran on aina ollut haaveena! Miksi taas vaan negatiiviset asiat nousee esiin, mulla ainakin on pelkästään hyviä kokemuksia au pairina ja ylipäätään ulkomailla olosta. Harvemmin ulkomaille muuttaminen, oli tapa mikä tahansa, on ketään jälkikäteen kaduttanut! Toisin kuin omien unelmien toteuttamatta jättäminen, kun se kuitenkin olisi ihan mahdollista. Käy katsomassa esim. connectaupair.world -sivusto, sieltä kyllä löytyy kaikki tieto lähtemisestä, ei se oikeesti oo vaikeaa. Voi myös tosiaan itse määritellä minkälaiseen perheeseen haluaa mennä.
Olin 25-vuotias opiskelija, kun itse lähdin. Oli hyvä tuuri perheen kanssa ja työtä oli 7-8.30 aamuisin ja 14.30-19.00 iltaisin. Viikonloput vapaat ja siivoaja kävi joka sunnuntai. Palkka euroissa vajaan satasen per viikko, mutta sain ruuat ja kuntosalijäsenyyden. Oli matala kynnys lähteä, tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Suosittelen!