Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttui siitä että mulla on taas paha mieli
05.11.2016 |
Aina inttämässä että mikä mulla on vaikka olen kertonut aikaisemmin jo miljoona kertaa niistä asioista jotka mua masentaa. Esimerkiksi jos hänen äiti on sanonut jostain pahasti tai veli kohdellut törkeästi. Ja hän ei kumminkaan tee niille mitään ja vähättelee niiden merkitystä. Sitten ihan ison luokan ongelmat kuten työttömyys ja opiskeluun liittyvät ongelmat, eikä niistäkään saa olla surullinen?
Minun tapani surra on se että istun yksin hiljaa sohvalla ja selaan nettiä, en jauha asioista jotka hän jo tietää mutta joita vähättelee. Mutta silti hän aina tulee inttämään uudelleen ja uudelleen mikä on, lyttää ongelmani ja lopulta suuttuu.
Kommentit (12)
Eli sinä pillastut turhasta ja oletat miehesi olevan ajarustenlukija? Kurkkaappas peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö jotain hormoneja? Tuli heti ekana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö jotain hormoneja? Tuli heti ekana mieleen.
Miksi?
On ollu vähän samantapaista. Välillä mua masentaa kaikki. Ei kai kukaan halua olla masentunut tai alakuloinen tahallaan. Mies välillä suuttuu tästä " jaahas sitä ollaan suupielet alaspäin taas" Ehkä osa alakulosta johtuu tuosta miehestä, sillä muiden kanssa olen iloinen itseni.
Ollaan oltu tosi pitkään yhdessä. Olisin varmasti jo lähtenyt jos ei olisi noita lapsia. Olen itse kiltti ja joustava luonne, mies ollut tosi ilkeä ajoittain. Pettänyt myös monesti.
Joo, en määkän aina ihan käsitä tuon miehen ajatuksen kulkua. Jotenkin se saa stressata asioita ja kitistä mutta minä en. Ja sitten jos sanon että nää on yhteisiä asioita et miksi valitat mulle kuin olisin joku ulkopuolinen, niin suuttuu.. Sit se aattelee jotenkin että se on hänen syynsä jos minä olen kiukkuinen mut se ei ole mun syyni jos hän on kiukkuinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoko sinun on suhteessa roikkua jos sinua kerran kaikki niin ketuttaa? Jos olet koko ajan naama myrtsinä, et puhu, et tee mitään, vain olet, niin mikä ihmeen parisuhde se on? Tuskinpa teillä menee muutenkaan kovin kummoisesti kun tuollainen märehtijä olet. Seksikään ei varmasti onnistu ollenkaan, sinua kun ei huvita. Koska olet viimeksi ollut hyvällä tuulella, nauravainen, höpötellyt iloisesti ja tehnyt aloitteita sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko sinun on suhteessa roikkua jos sinua kerran kaikki niin ketuttaa? Jos olet koko ajan naama myrtsinä, et puhu, et tee mitään, vain olet, niin mikä ihmeen parisuhde se on? Tuskinpa teillä menee muutenkaan kovin kummoisesti kun tuollainen märehtijä olet. Seksikään ei varmasti onnistu ollenkaan, sinua kun ei huvita. Koska olet viimeksi ollut hyvällä tuulella, nauravainen, höpötellyt iloisesti ja tehnyt aloitteita sängyssä?
En ole todellakaan koko aikaa myrtsinä tai puhumatta. Seksiä on monta kertaa viikossa. Mies vaan ei kestä sitä että minullakin voi olla ongelmia joita en jatkuvasti voi pitää täysin sisälläni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös mitä tarkoitat vähättelyllä. Itse pidän siitä, että jos mulla on paha mieli niin toinen yrittää "tsempata", "älä nyt, varmasti huomenna jo parempi päivä tms, tehdään vaikka jotakin kivaa."
Siis jos kyse ei ole mistään "vakavasta" kuitenkaan. Toki välillä pitää saada olla paha mieli ja puhua siitä. Mutta entä jos otat nämä "tsemppausyritykset" vähättelynä. Ei aina se asioista jankkaaminen tai murjottaminen ole se paras vaihtoehto, varsinkin jos se vaikuttaa jo toiasenkin olotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös mitä tarkoitat vähättelyllä. Itse pidän siitä, että jos mulla on paha mieli niin toinen yrittää "tsempata", "älä nyt, varmasti huomenna jo parempi päivä tms, tehdään vaikka jotakin kivaa."
Siis jos kyse ei ole mistään "vakavasta" kuitenkaan. Toki välillä pitää saada olla paha mieli ja puhua siitä. Mutta entä jos otat nämä "tsemppausyritykset" vähättelynä. Ei aina se asioista jankkaaminen tai murjottaminen ole se paras vaihtoehto, varsinkin jos se vaikuttaa jo toiasenkin olotilaan.
Ei mieheni osaa oikein tsempata tai asettua toisen asemaan. Tuntuu ettei hän kykene käsittämään tunnetiloja ja siksi suuttuu. Tai en tiedä onko se jollekin tsemppaamista jos toisen oletusarvoinen asenne on se ettei millään ole mitään väliä ja millekään ei tarvitse tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös mitä tarkoitat vähättelyllä. Itse pidän siitä, että jos mulla on paha mieli niin toinen yrittää "tsempata", "älä nyt, varmasti huomenna jo parempi päivä tms, tehdään vaikka jotakin kivaa."
Siis jos kyse ei ole mistään "vakavasta" kuitenkaan. Toki välillä pitää saada olla paha mieli ja puhua siitä. Mutta entä jos otat nämä "tsemppausyritykset" vähättelynä. Ei aina se asioista jankkaaminen tai murjottaminen ole se paras vaihtoehto, varsinkin jos se vaikuttaa jo toiasenkin olotilaan.
Ei mieheni osaa oikein tsempata tai asettua toisen asemaan. Tuntuu ettei hän kykene käsittämään tunnetiloja ja siksi suuttuu. Tai en tiedä onko se jollekin tsemppaamista jos toisen oletusarvoinen asenne on se ettei millään ole mitään väliä ja millekään ei tarvitse tehdä mitään.
Ei se siitä ole varmasti. Niin miehet vain reagoi. Kai ne kuvittelee olevansa jotenkin vastuussa naisensa tunnetiloista. Ehkä se mieskin on jo toivoton??
Väiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös mitä tarkoitat vähättelyllä. Itse pidän siitä, että jos mulla on paha mieli niin toinen yrittää "tsempata", "älä nyt, varmasti huomenna jo parempi päivä tms, tehdään vaikka jotakin kivaa."
Siis jos kyse ei ole mistään "vakavasta" kuitenkaan. Toki välillä pitää saada olla paha mieli ja puhua siitä. Mutta entä jos otat nämä "tsemppausyritykset" vähättelynä. Ei aina se asioista jankkaaminen tai murjottaminen ole se paras vaihtoehto, varsinkin jos se vaikuttaa jo toiasenkin olotilaan.
Ei mieheni osaa oikein tsempata tai asettua toisen asemaan. Tuntuu ettei hän kykene käsittämään tunnetiloja ja siksi suuttuu. Tai en tiedä onko se jollekin tsemppaamista jos toisen oletusarvoinen asenne on se ettei millään ole mitään väliä ja millekään ei tarvitse tehdä mitään.
Ei se siitä ole varmasti. Niin miehet vain reagoi. Kai ne kuvittelee olevansa jotenkin vastuussa naisensa tunnetiloista. Ehkä se mieskin on jo toivoton??
Mieheni tunneskaalaan tuntuu sopivan vain perus positiivinen fiilis sekä nopeat kiukunpuuskat jos jokin niitä provosoi. Yleisesti hän on aina tosi hyvällä tuulella ja toimelias. Toivoisin että hän tosiaan pääsisi eroon tuosta asenteesta että se on hänen vastuullaan jos olen surullinen jostain. Minusta ihmisen pitää saada kokea suru jos siihen on tarvetta.
Onko kellään muulla samanlaista?