Miksi niin monet nuoret masentuu ammattikoulun jälkeen, ja ammattikoulussa opiskeltu ala ei kiinnosta? Onko kysymys siitä masennus on tullut opiskeluun pakottamisesta?

Harva 15-vuotias tietää mitä haluaa "isona". Mitään elämänkokemusta ja ajatukset muuttuu kun ikää tulee lisää. Ei välttämättä haluakkaan samaa asiaa 15 vuotiaana kuin valmistuessaan. Itsekin hain yläasteen jälkeen muiden mielipiteiden vuoksi lähihoitajaksi ja suoritin koulun loppuun kunnialla. Kouluaikana olo oli epävarma ja ei ollut oma alani. Nyt hakeuduin toiselle alalle, ja on oikea.

Kaduttaa kun kävi ammatin joka olikin väärä alunperin.

Eli kannattaa miettiä omalta kannalta asiat. Jokainen ala ei välttämättä ole sitä mitä tv tai lehdet jne antaa olettaa, ja siksi valitsee väärän alan.

Siksi masentuvat, kun kokevat itsentä tarpeettomiksi ja turhautuvat - kun ei ole töitä! Voi olla, että työssä olevakin masentuu, mutta ei se masennusvälttämättä koulutukseen liity vaan siihen, että opiskelusta ei ollutkaan hyötyä.

Totta on, että harva 16-vuotias tietää mitä haluaa työkseen tehdä, eikä varsinkaan niitä kaikkia maailman ammatteja, joihin voisi hakeutua. Sitäkään ei tiedä, missä tulee aikuisena elämään eikä voi ennustaa työmarkkinoiden muutosta.

Olisikin parempi, että saisi pitää välivuoden ja kokeilla erilaisia töitä. Kokemus voi olla jostakin se, että ei ikinä tällaista työtä tai työpaikkakulttuuria, eli välttyy kolmen vuoden turhalta koulutukselta. Harjoitteluisa pitäisi saada reilusti lisäpisteitä koulutusvalinnoissa.

Itse olen sitä ikäluokkaa, joilta vaadittiin yleensä vuoden ennakkoharjoittelu ennen opistoon menoa. Harjoitteluvuosi oli siis opiskelupaikan saamisen jälkeen. Moni lopetti harjoittelun kesken todettuaan olevansa väärällä alalla tai muusta syystä ei aloittanutkaan seuraavana syksynä. Kesällä sitten etsittiin varasijoilta opiskelijoiksi niitä, joilla oli riittävästi harjoittelun korvaavaa työkokemusta tai alempi saman alan koulutus.