Älä koskaan kerro lapselle eron yksityiskohtia
Väestöliiton psykologi on sitä mieltä, että lapselle ei pidä kertoa eron yksityiskohtia. Lapsen ei siis pidä kuulla, jos isä jätti toisen naisen takia tms.
Kommentit (38)
Mikä siinä on lapsia kohtaan loukkaavaa? Ja eikö muka isompi lapsi itsekin tuollaisen tajua.
Kyllä minä kertoisin aikuiselle lapselle että jätin mieheni hänen pettämisensä vuoksi (jos jättäisin).
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Samaa mieltä. Tosin se kannattaisi kertoa pettävälle ja jättävälle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Millä lailla on lapsen etu selitellä valheita isän puolesta tai sanoa, että ymmärrätte sitten kun olette vanhempia? Pahimmassa tapauksessa sanoa, että isillä ja äidillä nyt vaan on ongelmia ja me emme enää rakastaneet toisiamme :O?
Salaisuudet on tehty avattavaksi. Muuten joku voi huonosti. Eihän mätää hammastakaan jätetä suuhun vaan kiskotaan irti ja sitten taivastellaan hetki ennenkuin viskataan pois.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Millä lailla on lapsen etu selitellä valheita isän puolesta tai sanoa, että ymmärrätte sitten kun olette vanhempia? Pahimmassa tapauksessa sanoa, että isillä ja äidillä nyt vaan on ongelmia ja me emme enää rakastaneet toisiamme :O?
Lapselle ei tarvitse valehdella. Hänelle voi kertoa esimerkiksi, että isän ja äidin välille tuli niin pahoja erimielisyyksiä, että vanhempien on parempi erota.
Lapselle isä on aina isä ja äiti on aina äiti, joten siksi lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa.
Oletteko tosiaan niin helvetin tyhmiä, että kuormittaisitte lasta omalla katkeruudellanne sitä toista puolisoa kohtaan. Ettekö ymmärrä, että se pettäjäsika silti on lapsen isä ja ajattelee hänestä vähän eri tavalla kuin te. Oksentakaa ne oikeat syyt lapsillenne sitten kun ovat aikuisia, miksi heidänkin pitäisi käsitellä asiaa ollessaan lapsia. Ihan hyvin riittää syyksi se, että joskus ihmiset muuttuvat liikaa eivätkä voi elää yhdessä.
Itse yritin kyllä kaunistella isän käytöstä, jotta lapset eivät ajattelisi hänestä liian pahasti ja kokisi liikaa pettymyksiä. En kuitenkaan halunnut itse olla syyllinen eroon, joten jossain määrin kyllä kerroin mitkä olivat eron syyt.
Jos kertoo isän jättäneen äidin niin ilman muuta lapset asettuvat hylätyn puolelle. Kuuluuko lasten asettua jomman kumman puolelle vai pystyisikö vanhemmat olemaan niin aikuisia, että mahdollistaisivat hyvät välit molempiin vanhempiin ilman, että lapset joutuvat "luopumaan" toisesta? Mies voi olla paska puoliso mutta hyvä isä, miksi tuo isyys pitäisi viedä. Ja ei, en ole kertonut parisuhteemme päättymisen yksityiskohdista eivätkä lapset ole niitä kyselleet, näkivät itsekin kehnon ilmapiirin. Lapsille riittää, että he tajuavat etteivät itse ole syy eroon (pienemmät lapset tuntevat syyllisyyttä helposti kaikista ongelmista kun hahmottavat maailmaa niin tiukasti itsensä kautta). Ja kyllä, meillä molemmilla on nykyään hyvin lämpimät ja läheiset välit lapsiin, ne keskinäiset katkeruudet hoidimme keskenämme. Parisuhde taitaa tarkoitta kahden ihmisen suhdetta, ei sen yksityiskohdat kuulu edes lapsille.
Kaikki miehet eivät vain ole hyviä isiä, valitettavasti. Meillä ongelma oli juurikin lapset, kaksin varmaan olisi mennyt hyvin, mutta miehestä ei ollutkaan isäksi. Vähän vaikea siitä keksiä positiivista sanottavaa, silti yritän koska en halua lapsille enempää hylkäämisen tunnetta.
Minä sanoisin, että äiti ja isä riitelivät niin paljon, että ei ollut enää hyvä olla ja asua yhdessä. Ja että vaikka me lakkasimmekin rakastamasta toisiamme, emme ikinä lakkaa rakastamasta sinua.
En ymmärrä, miksi lapselle pitäisi valehdella, mutta en myöskään haluaisi alkaa selvitellä, että toinen petti tai valehteli tai teki sitä ja tätä, mikä ei lapselle kuulu ja se voi häntä ahdistaa.
Lapsen ikätason mukaisesti kertoisin.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Millä lailla on lapsen etu selitellä valheita isän puolesta tai sanoa, että ymmärrätte sitten kun olette vanhempia? Pahimmassa tapauksessa sanoa, että isillä ja äidillä nyt vaan on ongelmia ja me emme enää rakastaneet toisiamme :O?
Lapselle ei tarvitse valehdella. Hänelle voi kertoa esimerkiksi, että isän ja äidin välille tuli niin pahoja erimielisyyksiä, että vanhempien on parempi erota.
Lapselle isä on aina isä ja äiti on aina äiti, joten siksi lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa.
Se on valehtelua myös, jos äiti ei ole halunnut erota. En siis valehtelisi vaan kertoisin totuuden ja loput saisi tivata isältään. Jos enää haluaisivat olla tekemisissä, melkoisen oikeudentuntoisia kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosiaan niin helvetin tyhmiä, että kuormittaisitte lasta omalla katkeruudellanne sitä toista puolisoa kohtaan. Ettekö ymmärrä, että se pettäjäsika silti on lapsen isä ja ajattelee hänestä vähän eri tavalla kuin te. Oksentakaa ne oikeat syyt lapsillenne sitten kun ovat aikuisia, miksi heidänkin pitäisi käsitellä asiaa ollessaan lapsia. Ihan hyvin riittää syyksi se, että joskus ihmiset muuttuvat liikaa eivätkä voi elää yhdessä.
Älkää kaatako sitä katkeruutta aikuistenkaan lasten päälle. Itse en jaksa juurikaan olla yhteyksissä äitiini, niin paljon hän on minulle sitä paskaa kaatanut. En ymmärrä mitä hän sillä toivoo saavuttavansa.
En todellakaan alkaisi petetyksi tultuani enää selittelemään ja lieventämään miehen törkyjä lapsilleni. Enkä todellakaan ottaisi jätetyksi tulemisen päälle vielä heidän katkeruuttaan ja kiukkuaan noin vaan niskoilleni miehen tekojen vuoksi valehtelemalla, että meille tuli erimielisyyksiä tai lakattiin rakastamasta. Jos en siis itse olisi lakannut ja mies olisi silti selän takana vehkeillyt toisen kanssa.
Kantakoot sitten miehekkäästi myös tekonsa seuraukset ja selventäkööt itse lapsille miksi muutti pois. Sen verran pitää olla munaa jäljellä. Ja maksakoot hinnan petturuudestaan, ansaitseekin lasten mahdollisen raivon. Olisi etukäteen miettinyt asiaa jos häiritsee eron jälkeen se, että lapset ovat kiukkuisia.
Minä en mustamaalaisi, mutta en myöskään valehtelisi petturin puolesta. Vastaisin rehellisesti jos kysyvät, en tuputtaisi mielipiteitäni tilanteesta. Keskittyisin lapsiini, kotiin ja turvalliseen arkeen, omaankin jaksamiseeni. Siihen, että lapsilla säilyy luotto etten minäkin ole heitä ja kotia jättämässä. Mies nähkööt lapsia jos lapset haluavat, en pakota, enkä painosta heitä miehen vuoksi. En tosin ihmetelle jos ei isä ja uusi äitipuoli heti kiinnostaisi. Ei minuakaan lasten asemassa. Miehen ongelma on sitten selvitellä välit kuntoon lastensa kanssa. Mahdollistan sen enkä alkaisi hankalaksi, mutta en myöskään tee töitä petturin puolesta. Sen verran loukkaavaa tuollainen käytös mieheltä olisi, että selvittäkööt itse omat sotkunsa.
En ymmärrä miksi naisen tulisi vielä eronkin jälkeen lakaista miehen jälkiä.
Jos mies pettää ja jättää, niin hän hoitaa eron huonosti. Se ei silti ole syy kaataa sitä lasten niskaan. Ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta pysyä ikuisesti yhdessä. Ero sattuu aina ja katkeroittaa erityisen helposti jätettyä, joka ei eroa halunnut. Silti aikuisten asiat ja välit eivät kuulu lapsille. Omaa kokemusta on jätetyksi tulemisesta toisen naisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Millä lailla on lapsen etu selitellä valheita isän puolesta tai sanoa, että ymmärrätte sitten kun olette vanhempia? Pahimmassa tapauksessa sanoa, että isillä ja äidillä nyt vaan on ongelmia ja me emme enää rakastaneet toisiamme :O?
Lapselle ei tarvitse valehdella. Hänelle voi kertoa esimerkiksi, että isän ja äidin välille tuli niin pahoja erimielisyyksiä, että vanhempien on parempi erota.
Lapselle isä on aina isä ja äiti on aina äiti, joten siksi lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa.
Se on valehtelua myös, jos äiti ei ole halunnut erota. En siis valehtelisi vaan kertoisin totuuden ja loput saisi tivata isältään. Jos enää haluaisivat olla tekemisissä, melkoisen oikeudentuntoisia kun ovat.
Voithan kertoa, että äiti olisi halunnut jatkaa yhdessä erimielisyyksistä huolimatta. Mikä pakko lapsia on kuitenkaan kuormittaa eron yksityiskohdilla? Ymmärrätkö ollenkaan, että yksityiskohdilla teet vain haittaa omille lapsille ja vaikeutat heidän sopeutumistaan uuteen elämäntilanteeseen? Jos mies on kohdellut väärin, olet oikeutetusti pettynyt ja pahalla mielellä, mutta katkeruus kannattaa purkaa muualle kuin omiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kertoisin. Ei olisi mun asia selitellä vaan miehen.
Niin, lapsen edusta viis. Itsekkäiden ihmisten ei pitäisi lapsia saadakaan.
Millä lailla on lapsen etu selitellä valheita isän puolesta tai sanoa, että ymmärrätte sitten kun olette vanhempia? Pahimmassa tapauksessa sanoa, että isillä ja äidillä nyt vaan on ongelmia ja me emme enää rakastaneet toisiamme :O?
Lapselle ei tarvitse valehdella. Hänelle voi kertoa esimerkiksi, että isän ja äidin välille tuli niin pahoja erimielisyyksiä, että vanhempien on parempi erota.
Lapselle isä on aina isä ja äiti on aina äiti, joten siksi lapselle ei kannata mustamaalata toista vanhempaa.
Se on valehtelua myös, jos äiti ei ole halunnut erota. En siis valehtelisi vaan kertoisin totuuden ja loput saisi tivata isältään. Jos enää haluaisivat olla tekemisissä, melkoisen oikeudentuntoisia kun ovat.
Voithan kertoa, että äiti olisi halunnut jatkaa yhdessä erimielisyyksistä huolimatta. Mikä pakko lapsia on kuitenkaan kuormittaa eron yksityiskohdilla? Ymmärrätkö ollenkaan, että yksityiskohdilla teet vain haittaa omille lapsille ja vaikeutat heidän sopeutumistaan uuteen elämäntilanteeseen? Jos mies on kohdellut väärin, olet oikeutetusti pettynyt ja pahalla mielellä, mutta katkeruus kannattaa purkaa muualle kuin omiin lapsiin.
Näin juuri. Suorastaan käsittämätöntä, että jotkut pitävät oikeana sitä, että lapset eivät haluaisi olla tekemisissä isänsä kanssa. Käytännössä lapset eläisivät järjettömässä ristiriidassa siitä, että kaipaavat isää ja haluaisivat olla tekemisissä, mutta eivät voi, koska isä on absoluuttisen paha, kun meni loukkaamaan äitiä.
En kertonutkaan, mutta kerron sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä, etteivät toistaisi isänsä tuhoisaa käytöstä.