Mikä mua vaivaa? Lapsiperhearjesta ja miehestä
Rakastan miestäni ja lapsiani (3v ja vauva 6kk) mutta silti kaipaan jatkuvasti huomiota muilta miehiltä. Mies on reissutöissä kaksi viikkoa kerrallaan ja sitten muutaman päivän kotona. Kaipaan sivistynyttä keskusteluseuraa, ravintolaillallisia, huomiota, treffailua, kutinaa vatsan pohjassa ja ihastumisen tunnetta. Meidän arki on niin hektistä, että kahdenkeskistä aikaa ei ole, eikä oikein mahdollisuutta saadakkaan kun ei ole tukiverkkoja. Homma on mennyt niin pitkälle, että olen tehnyt tunnukset nettideittipalstalle ja keskustellut miesten kanssa. Koskaan en miestäni pettäisi kuitenkaan, näkisi ketään ym. Keskustelen siellä vaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa, mutta homma tyssää siihen kun en lähetä kuvaani, ettei minua tunnistettaisi vahingossakaan. Latelen siellä myös valkoisia valheita mm. Asuinpaikan ja koulutuksen suhteen. Mulla on tosi huono omatunto tän asian takia, enkä koskaan rikkoisi lapsilta perhettä omien haihattelujen takia.
Kommentit (24)
Ainakaan ne älyköt ei halua kanssasi mitään vakavaa, vaan sitä yhtä asiaa. Siis jos olet joku duunari.
Taas herää kysymys, että jos elämä on tuollaista, miksi tehdä lapsi? Ja vielä toinenkin siihen surkeuteen? Mikä siinä on kun ihmisillä on joku ihme pakkomielle että kahden vuoden välein pitää olla kersoja? Eikö voi edes tehdä niin että on ensimmäisen kanssa muutaman vuoden ja katsoo miten se lapsiperhearki itselle ja kumppanille sopii, yhden kanssa kun on aina sata kertaa helpompaa, kaikki.
Ap eroa suosiolla. Meillä on vaan yksi elämä.mene ja pidä hauskaa!