Yhteinen pankkitili - ei tätä päivää?

Omat rahat, oma tili!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut yhteinen tili, jolle tulevat kaikki tulot, siitä maksetaan kaikki menot, loput siirretään joko yhteiselle säästötilille tai kummankin rahastoihin, molemmille sama summa.

Niin helppoa ja vaivatonta. Eipä ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitä.

Meillä päinvastoin eli vain omat tilit, joista maksetaan omat menot. Helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse kysellä lupia hankintoihin.

Tosiaan yhteinen tili kannattaa olla "matti tai maija" tili. Silloin tiliä voi käyttää myös toisen kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhteinen minun (nainen) nimissä, palkat menee sinne ja kummallikin kortti.

En missään nimessä jaksaisi säätää kahden eri tilin kanssa. Super super paljon helpompaa kun ei tartte miettiä kuka maksaa jne. tai siirrellä rahaa.

Tässäkin luultavasti se ongelma, että jos kuolet, niin puolisosi ei pääse tiliin käsiksi ennen perinnönjakoa. Vaikka hänen palkkakin tulisi sinne.

Töissä voi sanoa, että hei laittakaa tänne S-tilille seuraava palkka. Tai annan verkkopankkitunnarit hänelle. Tai hän nostaa rahaa ennen kuin seuraava palkka tulee. Eo ongelmaa.

Omat tilit meilläkin. Yksi yhteinen asuntolainatili, johon siirrämme omilta tileiltämme rahaa sovitussa suhteessa. Ne menevät automaattisesti palkkapäivänä, joten ei mitään säätöä tosiaankaan. Tämä on helppoa ja sopii meille! Yhteinen palkkatili tuntuu tosi vanhanaikaiselta ajatukselta.

Nimellisesti omat tilit, mutta minä käytän molempia. Siirrän miehelle rahaa jos huomaan että sen tilillä saldo alkaa liiaksi pienentymään.

Välillä kyllä pakotan miehen muistelemaan nettipankkitunnuksensa ja se tietää missä avainlukulistat on. Meinaan jos vaikka mulle sattuis jotain niin olisi kiva että mies hoitaisi silloin raha-asiat. Se vaan ei ole yhtään kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä suhteita joissa toinen määrää ja kaikki omissa nimissä sekä hallinnassa. Harvinaisempaa toki.

Jollain taloudenhoitaja vaimokkeella jostain kaukaa tulleena voisi kuvitella olevan noin heikko asema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri äsken mietin onkohan sellaisia naisia olemassa, jotka eivät halua jakaa mitään omaisuutta. Totta kai talous hoidetaan puoliksi tai tilanteen mukaan, mutta esim. taloa en ole ostamassa kuin itselleni enkä kenenkään kanssa yhdessä.

Mitäs sitten jos se toinenkin haluaa asua omistamassaan talossa/asunnossa?

Onneksi Suomessa on vapaus valita puoliso. Mulle käy hyvin järjestelmä, jossa molemmat asuvat erillään tai yhdessä asuttaessa vaikkapa vuokralla tai jomman kumman omistamassa asunnossa.

En usko vuosikymmeniä kestäviin parisuhteisiin niin erotilanteessa aiheuttaa turhaa työtä tuo omaisuuden jako, siitä asenteeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut yhteinen tili, jolle tulevat kaikki tulot, siitä maksetaan kaikki menot, loput siirretään joko yhteiselle säästötilille tai kummankin rahastoihin, molemmille sama summa.

Niin helppoa ja vaivatonta. Eipä ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitä.

Meillä päinvastoin eli vain omat tilit, joista maksetaan omat menot. Helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse kysellä lupia hankintoihin.

Mitä ihmeen lupia? Ja kai perheessä nyt suurimmat asiat ovat yhteisiä kuten asuminen, ruoka, vakuutukset, mökki, lapset, kodinkoneet, matkat jne.

Meillä on yhteinen tili, johon molempien palkat menevät. Tililtä myös maksetaan kaikki menot, mies yleensä näpyttelee laskut pari kertaa kuussa vaikka suurin osa tulee jo e-laskuina. Joka kuukausi siirretään rahaa säästötilille, joka on myös yhteinen.

Tienataan suurinpiirtein saman verran, mies ehkä pari sataa enemmän mutta mulla on enemmän kilometri- ja päivärahakorvauksia. Rahan käyttökin samanlaista, kumpikaan ei paljoa tuhlaile. Jos tarvitsee ostaa jotain isompaa kuten vaikka nyt uudet talvirenkaat, niin ihan vaan kysytään, että onko toiselle tulossa jotain isoja menoja. Tällä hetkellä ollaan aika hyvätuloisia, bruttotulot n. 7000 e kk.

Ikinä ei olla rahasta riidelty vaikka välillä on ollut tiukempaa kuten silloin kun opiskeltiin tai olin kotona lasten kanssa. Eikä koskaan myöskään arvosteltu toisen ostoksia. Kun naimisiin mentiin, päätettiin että kaikki rahat ovat yhteisiä, ihan sama kumpi sen taloon tuo. Sitä ennen meillä oli tosi tiukasti omat tilit ja menot, mutta pari vuotta riitti, oli tosi hankalaa aina tasata kaikkea. Ja samalla huomattiin, että rahankäyttö ei kummallakaan ole mitään holtitonta.

Jos toinen kuolee, niin sitten saattaa olla pulassa kun tili on yhteinen, meillä on omat ns. hätävaratilit, mutta en tiedä onko se riittävä. Todennäköisesti muutetaan tilit niin, että jatkossa palkka tulee omille tileille mutta sieltä automaattisesti siirretään tähän yhteistilille suurin osa.

Eihän se pankkitilin omistaminen paljoa maksa :D Ei kaiken tarvitse olla yhteistä, loppupeleissä sitä ollaan kuitenkin yksin, kuten joku tuolla jo mainitsikin leskeksi jäämisen ym.

Vierailija kirjoitti:

Nimellisesti omat tilit, mutta minä käytän molempia. Siirrän miehelle rahaa jos huomaan että sen tilillä saldo alkaa liiaksi pienentymään.

Välillä kyllä pakotan miehen muistelemaan nettipankkitunnuksensa ja se tietää missä avainlukulistat on. Meinaan jos vaikka mulle sattuis jotain niin olisi kiva että mies hoitaisi silloin raha-asiat. Se vaan ei ole yhtään kiinnostunut.

Miehen kannattaa mielummin antaa sinulle lasjst käyttöoikeudet tiliinsä. Toisen verkkopankkitunnuksia ei saa käyttää.

En tiedä ketään jossa toinen hallitsisi yksin kummankin rahoja. Yhteisiä tietenkin on paljon, joissa molemmilla ihan samanlaiset oikeudet tietenkin. Näin meilläkin.

En ikinä suostuisi minkäänlaiseen rahalla alistamiseen, sellaista olen lähipiirissäkin nähnyt. Näillä on ollut omat tilit ja nainen sitten kotona lasten kanssa ollessaan joutunut raukka pyytelemään mieheltään rahaa ihan perusjuttuihinkin. Sääliksi kyllä käy...

Tietenkin jos olis vaikkapa peliongelma tms niin olisi pakko tehdä poikkeus ja toinen hallitsisi tilejä, muuten ei ikinä.

Eiköhän se ole se oma tili kaikilla normaaleilla tänä päivänä :D