Miksei lääkäri ymmärrä sitä, että potilas tietää olevansa ylipainoinen?

Kyllä lääkäri ymmärtää. Ja siksi hänellä on velvollisuus ottaa potilaan lihavuus esille. Lihavuus liittyy ongelmana hyvin moneen sairauteen ja/tai riskiin sairastua. Ylipaino, ihan siinä missä alkoholikäytön ja tupakoinin kartoittaminen, kuuluvat yleisen kansanterveyden nimissä  lääkärin velovollisuuksiin, samoin hoitoonohjaus. Eikö lihava itse ymmärrä sitä?

Vierailija kirjoitti:

isäni oli tk-lääkäri ja avautui kerran eräissä juhlissa hiukan otettuaan siitä, miten suututtaa kun sama ketjupolttava ukonkäppänä juoksee valittamassa yskää tai sama ylipainoinen matami käy  harva se päivä itkemässä kipeitä polviaan ja päälle mummelit, jotka haluavat vain jutella...

isä oli leppoisa mies , mutta n. 30v tk:ssa söi tehokkaasti ! 

Lääkärien kyynistyminen ei ole potilaan etu.

Itse sain raskaana ollessani hirveän ahdistuskohtauksen ja jouduin paniikissa ja itkuisena päivystykseen. Sen sijaan että päivystyslääkäri olisi miettinyt, mistä ahdistus johtuu ja tehnyt jotakin sen hoitamiseksi, hän vain hoki että koska olen raskaana, minulle ei saa antaa rauhoittavia. Epäili siis minun olevan rauhoittavien perässä, vainka jos olisi vaivautunut lukemaan potilastietoni, olisi nähnyt etten koskaan ole sellaisia syönyt.

Arvaa tuliko jo muutenkin ahdistuneelle potilaalle parempi olo?

Kansan ylipaino on jo yhteiskunnallisesti kallista. Yksilön kärsimyksestä puhumattakaan. Lihavia varten on laadittu jopa käypä hoito -suositus. Käykääpä lukaisemassa.    http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi24010

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin velvollisuus on katsoa yleiskuvaa ja -vointia, ei pelkkää korvaa tai pikkuvarpaan kynttä.

Ylipaino ei kerro mitään siitä, onko potilas terve. Laiha kaveri voi olla paljon sairaampi ja huonokuntoisempi, kuin lihava. Ja nyt ei puhuta mistään 200-kiloisista tai 30-kiloisista aikuisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin velvollisuus on katsoa yleiskuvaa ja -vointia, ei pelkkää korvaa tai pikkuvarpaan kynttä.

Ylipaino ei kerro mitään siitä, onko potilas terve. Laiha kaveri voi olla paljon sairaampi ja huonokuntoisempi, kuin lihava. Ja nyt ei puhuta mistään 200-kiloisista tai 30-kiloisista aikuisista.

Ylipaino kertoo aika paljonkin riskistä sairastua, ihan vakaviin sairuaksiin. Mutta lihavat eivät halua tätä ajatella. Koska ovat terveitä (juuri sillä hetkellä). 

Seuraava suoraan jonkin linkkaamsta käytä hoito-suosituksesta:

Lihavuus lisää seuraavien sairauksien vaaraa:

Astma

Astmaan sairastumisen riski on liikapainoisilla noin 1.4-kertainen ja lihavilla noin kaksinkertainen verrattuna normaalipainoisiin 21.

Dementia

Vyötäröpainotteinen lihavuus 2–3-kertaistaa dementian riskin 22, 23, 24.

Depressio

Depressio on vaikeasti liikapainoisilla 4–5 kertaa yleisempää kuin normaalipainoisilla 25.

Diabetes

Diabeteksen (myös raskausdiabeteksen) riski on suorassa suhteessa painoon 26, 27.

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on liikapainoisilla 2–4-kertainen ja lihavilla 7–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna 28.

Hedelmättömyysongelmat ja raskauskomplikaatiot

Hedelmättömyyden 29, raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden 30 sekä sikiön epämuodostumien 31 vaara on lihavilla suurentunut.

Kihti

Vaara sairastua kihtiin suurenee painon myötä 32.

Maksasairaudet

Rasvamaksan yleisyys on yli kymmenkertainen lihavilla normaalipainoisiin verrattuna. Riski on suurentunut erityisesti vyötärölihavuuden yhteydessä 33.

Sairastuvuus ja kuolleisuus maksakirroosiin ovat suurentuneet lihavilla 34.

Munuaissairaudet

Munuaissairauksien vaara on lisääntynyt ja niiden eteneminen nopeutunut lihavilla 35.

Nivelrikko

Lonkan, polven ja käden nivelrikkoon sairastumisen riski on lihavilla noin kaksinkertaistunut 36, 37.

Tekonivelleikkaukseen joutumisen todennäköisyys on liikapainoisilla noin kaksinkertainen ja lihavilla 3–4-kertainen normaalipainoisiin verrattuna 28.

Sappi- ja haimasairaudet

Sappikivien ja haimatulehduksen vaara lisääntyy lihavuuden myötä 38, 39.

SyöpäsairaudetLihavuus suurentaa usean syövän riskiä. Niitä ovat:

eturauhassyöpä 40

haimasyöpä 28, 41

kohtusyöpä 28, 42

leukemia 43

munasarjasyöpä 28, 44

munuaissyöpä 28, 45

paksusuolisyöpä 28, 42

menopaussin jälkeinen rintasyöpä 28, 46

ruokatorvisyöpä 47

sappirakon syöpä 48.

Uniapnea

Yölliset hengityskatkokset ovat tavallisia lihavilla, ja useimmat vaikeasti lihavat kärsivät obstruktiivisesta uniapneasta. Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea 6, 49.

Lihavuus on yhteydessä myös lievempiin unihäiriöihin ja lyhyeen yöuneen 50.

Verenkiertoelimistön sairaudet

Vaara sairastua kohonneeseen verenpaineeseen on liikapainoisilla naisilla noin 1.6-kertainen ja lihavilla naisilla noin 2.5-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Miehillä nämä lisäriskit ovat vähän pienemmät (1.3- ja 1.8-kertaiset) 28.

Lihavuuteen liittyvä verenpaineen nousu ja dyslipidemia lisäävät sydän- ja verisuonitautien vaaraa.

Lihavuus on tärkeä sepelvaltimotaudin 28, 51 ja aivoinfarktin 28 riskitekijä.

Lihavuus altistaa eteisvärinälle 52, keuhkoembolialle 28 sekä laskimotukoksille erityisesti ehkäisypillereiden käytön yhteydessä 53.

Kuolemanvaara

Lihavuus lisää kuolemanvaaraa, eniten painoindeksijakauman ääripäässä.

Kuolleisuus suurenee selvästi painoindeksin ylittäessä arvon 30 kg/m2 54, 55.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isäni oli tk-lääkäri ja avautui kerran eräissä juhlissa hiukan otettuaan siitä, miten suututtaa kun sama ketjupolttava ukonkäppänä juoksee valittamassa yskää tai sama ylipainoinen matami käy  harva se päivä itkemässä kipeitä polviaan ja päälle mummelit, jotka haluavat vain jutella...

isä oli leppoisa mies , mutta n. 30v tk:ssa söi tehokkaasti ! 

Lääkärien kyynistyminen ei ole potilaan etu.

Itse sain raskaana ollessani hirveän ahdistuskohtauksen ja jouduin paniikissa ja itkuisena päivystykseen. Sen sijaan että päivystyslääkäri olisi miettinyt, mistä ahdistus johtuu ja tehnyt jotakin sen hoitamiseksi, hän vain hoki että koska olen raskaana, minulle ei saa antaa rauhoittavia. Epäili siis minun olevan rauhoittavien perässä, vainka jos olisi vaivautunut lukemaan potilastietoni, olisi nähnyt etten koskaan ole sellaisia syönyt.

Arvaa tuliko jo muutenkin ahdistuneelle potilaalle parempi olo?

isäni olisi varmasti selvittänyt , onko joku lääke sinulle sopiva!  luultavasti myös sulkenut veritulpan ym. pois.   isä oli hyvä lääkäri. lähinnä  häntä ärsytti se sama, tk:n vieressä asuva ukko joka kävi pyytelemässä  joka viikko jotain yskäänsä.. ja pihalla pisti tupakaksi! ukkoa oli tutkittu, muuta syytä ei yskälle löytynyt.  tai se ylipainoinen rouva joka vaati kortisonipiikit ja röngenit  ja ties mitä vaikka painonpudotus olisi auttanut polvikipuun.  nämä ja muutama muu olivat pikkukaupungin tk:n vakkareita ja isäni ei varmasti ollut ainut, jolla pinna vuosien myötä kiristyi ...

niin ja isä ei normaalisti siis puhunut asiakkaista, ainostaan niissä yksissä juhlissa pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistä avautui .

Tuskin lääkärin tarkoitus on infota potilasta siitä että tällä on ylipainoa. Eiköhän lääkärin ole tarkoitus saada potilaansa ymmärtämään, että sille on tehtävä jotain. Ei lääkäri hoida vain sitä ongelmaa, jonka takia on tultu eli korvakipu. Hän näkee toisenkin terveyteen liittyvän ongelman ja sanoo siitä. Jos menee murtuneen käsivarren takia lääkäriin ja lääkäri huomaa potilaan ihon olevan keltainen, kai jokainen sallii että lääkäri alkaa kysellä siitä. Vaikka potilas ei sen takia tullut.

Yleensä en ota kantaa näihin keskusteluihin, kun nämä eivät ikinä johda mihinkään järkevään. Nyt on kyllä pakko sanoa, että monilta kommentoijilta tuntuu unohtuneen se, millä tavoin lääkärit mainitsevat ylipainosta.

Olen itse bmi:n perusteella sairaalloisen lihava, tiedän sen kyllä ja muutos on työn alla. Itseni kohdalla lihavuus johtuu teini-iässä alkaneesta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä, jotka edelleen vaivaavat välillä, sillä hoitoa en ole saanut, vaikka olen apua hakenut. Olin teininä jo lievästi ylipainon puolella kotoa opittujen huonojen tapojen takia, mutta kun masentuessani hain apua, lääkärit sanoivat että tule takaisin kun olet laihtunut, masennukseni kuulemma johtui siitä että olen läski. No, lihoin sitten lisää koska masennus paheni ja ahdistus tuli mukaan kuvioihin.

Olen käynyt elämäni aikana lääkärissä sormilla laskettavan määrän, ja käyntien syynä yleensä kynsivallintulehdus tai muu vastaava. Tiedän kyllä, että ylipainoni nostaa riskiäni sairastua moniin sairauksiin, ja siksi yritänkin asialle tehdä jotain. Joka kerta lääkäriin mennessäni, saan kuulla siitä, että olen liian lihava.

Monet ovat täällä sanoneet, että totta kai lääkäri ottaa huomioon ihmisen kokonaisuutena, ja ei kai kukaan haluaisi että lääkäri ei puuttuisi esimerkiksi melanoomasta varoittavaan luomeen. Varmasti ihmiset haluavat että korvatulehduksen yhteydessä lääkäri huomio myös puoliksi irrallaan olevan käden. Kuinka moni haluaa että se lääkäri huomioi sen puoliksi irraallaan olevan käden, sanoo, että sun käsi on puoliksi irti ja sun pitäisi tehdä sille jotain. Lääkäri itse eitutustua kuitenkaan edes yritä auttaa hoitoon pääsyssä tai halua tietää, miksi käsi on irtoamaisillaan. Sanoo vain että hoida itse ja kun käsi on kunnossa niin saat korvatulehdukseen antibiootin.

Joten, minulle saavat lääkärit kyllä mainita lihavuudesta niin kauan, kun osaavat jotenkin auttaa asian kanssa, edes ohjata eteenpäin hoitoon.

Jos mielenterveydestä johtuvaa lihavuutta menee hoitamaan laihduttamalla, joutuu ojasta allikkoon ja pian takaisin ojaan, koska taustalla olevaa ongelmaa ei ole hoidettu.

Riippuu minkä takia siellä lääkärissä on. Keskustelu itsensä hoitamisesta myös elintapamuutoksella kuuluu ihan asiaan, jos sairaus on joku kuten sydän- ja verisuonisairaus, nivelongelmat tai mikään mikä voisi liittyä ylipainoon. Tällöin käydään läpi sekä lääkkeellinen hoito että muu hoito ja myös se, mitä potilas itse voi tehdä kotona. Korvakivun kanssa sen asian esiintuominen lienee turhaa. Samoin myös tupakoitsijan kanssa käydään läpi vähentämistä/lopettamista, jos hänellä on pitkittynyt tai useita keuhkoputkentulehduksia, se sydänsairaus ym. Silloin kun sairauteen voi vaikuttaa elintavoilla, voi lääkäri sen mielestäni tuoda esille, mutta jos se ei liity asiaan mitenkään, esim. korvatulehdus eikä muutoin keskustella potilaan yleisvoinnista niin silloin ei liene tarpeen. 

Kyllä minullekin on sanottu alipainosta, vaikeasta sellaisesta (olin anorektikko) ollessani lääkärissä ja oli huono hemoglobiini, sydäntykytyksiä ja myös juurikin tällaisen keuhkoputkentulehduksen yhteydessä, koska huono kuntoni, se vaikea alipaino, tietenkin vähensi vastustuskykyä. Minusta se oli ihan perusteltua ottaa puheeksi. Olettaisin että siksi on tilanteita, joissa myös ylipaino on perusteltua ottaa puheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei asiasta saa puhua? Miksi se on ...ttuilua? Asian kieltäminen ei auta, totuutta suoraan silmiin vaan ja toimeen!

Jos menen lääkäriin korvakivun takia ja maksan siitä n. 100 euroa, haluan ohjeita korvakivun hoitoon, en vihjailua ruokavaliosta.

Entä jos lääkäri huomaa sinulla pahalaatuisen luomen. Saako siitä sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Joo ei liity korvakipuun. Sen sijaan esimerkiksi seuraavissa ongelmissa laihtuminen voisi merkittävästi auttaa ylipainoista potilasta ja asia kannattaa mainita jos vaikka auttaisi motivoinaan elämäntapamuutoksiin:

Selkäkivut, lähes kaikki alaraajojen ongelmat, suonikohjut, laskimotulppataipumus, lapsettomuus, PCO, uniapnea, niska-hartiaongelmat etenkin jos isorintainen, verenpainetauti, diabetes, refluksitauti, astma. Plus ehkäisyasioissa tulppa-ja rintasyöpäriski ja raskuksissa monet komplikaatiot.

Eli jos sulla on joku noista niin älä ihmettele jos sanotaan painosta.

Muistapa myös, että näiden estoon toimii ennen kaikkea liikunta. Eli ylipainoinenkin tiettyyn rajaan asti voi toimia hyvin jos liikkuu ahkerasti. T: Melkein päivittäin harjoitteleva urheilija, BMI 30, ei vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ota kantaa näihin keskusteluihin, kun nämä eivät ikinä johda mihinkään järkevään. Nyt on kyllä pakko sanoa, että monilta kommentoijilta tuntuu unohtuneen se, millä tavoin lääkärit mainitsevat ylipainosta.

Olen itse bmi:n perusteella sairaalloisen lihava, tiedän sen kyllä ja muutos on työn alla. Itseni kohdalla lihavuus johtuu teini-iässä alkaneesta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä, jotka edelleen vaivaavat välillä, sillä hoitoa en ole saanut, vaikka olen apua hakenut. Olin teininä jo lievästi ylipainon puolella kotoa opittujen huonojen tapojen takia, mutta kun masentuessani hain apua, lääkärit sanoivat että tule takaisin kun olet laihtunut, masennukseni kuulemma johtui siitä että olen läski. No, lihoin sitten lisää koska masennus paheni ja ahdistus tuli mukaan kuvioihin.

Olen käynyt elämäni aikana lääkärissä sormilla laskettavan määrän, ja käyntien syynä yleensä kynsivallintulehdus tai muu vastaava. Tiedän kyllä, että ylipainoni nostaa riskiäni sairastua moniin sairauksiin, ja siksi yritänkin asialle tehdä jotain. Joka kerta lääkäriin mennessäni, saan kuulla siitä, että olen liian lihava.

Monet ovat täällä sanoneet, että totta kai lääkäri ottaa huomioon ihmisen kokonaisuutena, ja ei kai kukaan haluaisi että lääkäri ei puuttuisi esimerkiksi melanoomasta varoittavaan luomeen. Varmasti ihmiset haluavat että korvatulehduksen yhteydessä lääkäri huomio myös puoliksi irrallaan olevan käden. Kuinka moni haluaa että se lääkäri huomioi sen puoliksi irraallaan olevan käden, sanoo, että sun käsi on puoliksi irti ja sun pitäisi tehdä sille jotain. Lääkäri itse eitutustua kuitenkaan edes yritä auttaa hoitoon pääsyssä tai halua tietää, miksi käsi on irtoamaisillaan. Sanoo vain että hoida itse ja kun käsi on kunnossa niin saat korvatulehdukseen antibiootin.

Joten, minulle saavat lääkärit kyllä mainita lihavuudesta niin kauan, kun osaavat jotenkin auttaa asian kanssa, edes ohjata eteenpäin hoitoon.

Jos mielenterveydestä johtuvaa lihavuutta menee hoitamaan laihduttamalla, joutuu ojasta allikkoon ja pian takaisin ojaan, koska taustalla olevaa ongelmaa ei ole hoidettu.

Vitun läski lopeta se vinkuminen ja tekosyiden keksiminen ja tee asialle jotain. Voi itku, kun on mielenterveydessä vikaa, mutta ei se tuollaisessa itsesäälissä vellomisella muutu miksikään. Lähde lenkille ja syö terveellisesti niin olo helpottuu kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyväosainen lääkäri voi ymmärtää, miksi joku haluaa olla lihava, sairas ja tupakoiva. Samoin kuin joku ylipainoinen ei voi ymmärtää, miksi se oikeasti kiinnostaa ketään.

Muuten keskusteluun sen ihmeemmin osallistumatta, niin eivät ne lääkärit ihan noin täydellisiä ole kuin kuvittelet, minä ainakin tiedän myös lääkäreitä, jotka ovat ylipainoisia ja polttavat.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en ota kantaa näihin keskusteluihin, kun nämä eivät ikinä johda mihinkään järkevään. Nyt on kyllä pakko sanoa, että monilta kommentoijilta tuntuu unohtuneen se, millä tavoin lääkärit mainitsevat ylipainosta.

Olen itse bmi:n perusteella sairaalloisen lihava, tiedän sen kyllä ja muutos on työn alla. Itseni kohdalla lihavuus johtuu teini-iässä alkaneesta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä, jotka edelleen vaivaavat välillä, sillä hoitoa en ole saanut, vaikka olen apua hakenut. Olin teininä jo lievästi ylipainon puolella kotoa opittujen huonojen tapojen takia, mutta kun masentuessani hain apua, lääkärit sanoivat että tule takaisin kun olet laihtunut, masennukseni kuulemma johtui siitä että olen läski. No, lihoin sitten lisää koska masennus paheni ja ahdistus tuli mukaan kuvioihin.

Olen käynyt elämäni aikana lääkärissä sormilla laskettavan määrän, ja käyntien syynä yleensä kynsivallintulehdus tai muu vastaava. Tiedän kyllä, että ylipainoni nostaa riskiäni sairastua moniin sairauksiin, ja siksi yritänkin asialle tehdä jotain. Joka kerta lääkäriin mennessäni, saan kuulla siitä, että olen liian lihava.

Monet ovat täällä sanoneet, että totta kai lääkäri ottaa huomioon ihmisen kokonaisuutena, ja ei kai kukaan haluaisi että lääkäri ei puuttuisi esimerkiksi melanoomasta varoittavaan luomeen. Varmasti ihmiset haluavat että korvatulehduksen yhteydessä lääkäri huomio myös puoliksi irrallaan olevan käden. Kuinka moni haluaa että se lääkäri huomioi sen puoliksi irraallaan olevan käden, sanoo, että sun käsi on puoliksi irti ja sun pitäisi tehdä sille jotain. Lääkäri itse eitutustua kuitenkaan edes yritä auttaa hoitoon pääsyssä tai halua tietää, miksi käsi on irtoamaisillaan. Sanoo vain että hoida itse ja kun käsi on kunnossa niin saat korvatulehdukseen antibiootin.

Joten, minulle saavat lääkärit kyllä mainita lihavuudesta niin kauan, kun osaavat jotenkin auttaa asian kanssa, edes ohjata eteenpäin hoitoon.

Jos mielenterveydestä johtuvaa lihavuutta menee hoitamaan laihduttamalla, joutuu ojasta allikkoon ja pian takaisin ojaan, koska taustalla olevaa ongelmaa ei ole hoidettu.

Jokin tässä kertomuksessa mättää. Lääkärit jakelevat masennuslääkkeitä kuin karkkia. Vaikea uskoa että ne olisi sinulta toistuvasti kielletty. Kieltäytyivätko lääkärit siis useaan otteeseen kirjoittamasta sinulle reseptiä?

Ja sillä ei ole mitään merkitystä fyysisen terveytesi kannalta, mistä lihavuus johtuu. Se rasittaa kroppaasi aivan samalla tavalla, johtui se mistä hyvänsä. Teet vahinkoa vain itsellesi, kun syyttelet ihmisiä ymmärtämättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu minkä takia siellä lääkärissä on. Keskustelu itsensä hoitamisesta myös elintapamuutoksella kuuluu ihan asiaan, jos sairaus on joku kuten sydän- ja verisuonisairaus, nivelongelmat tai mikään mikä voisi liittyä ylipainoon. Tällöin käydään läpi sekä lääkkeellinen hoito että muu hoito ja myös se, mitä potilas itse voi tehdä kotona. Korvakivun kanssa sen asian esiintuominen lienee turhaa. Samoin myös tupakoitsijan kanssa käydään läpi vähentämistä/lopettamista, jos hänellä on pitkittynyt tai useita keuhkoputkentulehduksia, se sydänsairaus ym. Silloin kun sairauteen voi vaikuttaa elintavoilla, voi lääkäri sen mielestäni tuoda esille, mutta jos se ei liity asiaan mitenkään, esim. korvatulehdus eikä muutoin keskustella potilaan yleisvoinnista niin silloin ei liene tarpeen. 

Kyllä minullekin on sanottu alipainosta, vaikeasta sellaisesta (olin anorektikko) ollessani lääkärissä ja oli huono hemoglobiini, sydäntykytyksiä ja myös juurikin tällaisen keuhkoputkentulehduksen yhteydessä, koska huono kuntoni, se vaikea alipaino, tietenkin vähensi vastustuskykyä. Minusta se oli ihan perusteltua ottaa puheeksi. Olettaisin että siksi on tilanteita, joissa myös ylipaino on perusteltua ottaa puheeksi. 

Ymmärrän kyllä hyvin lääkärien halun puuttua asiaan ennen elämäntavoista johtuvan sairauden puhkeamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isäni oli tk-lääkäri ja avautui kerran eräissä juhlissa hiukan otettuaan siitä, miten suututtaa kun sama ketjupolttava ukonkäppänä juoksee valittamassa yskää tai sama ylipainoinen matami käy  harva se päivä itkemässä kipeitä polviaan ja päälle mummelit, jotka haluavat vain jutella...

isä oli leppoisa mies , mutta n. 30v tk:ssa söi tehokkaasti ! 

Lääkärien kyynistyminen ei ole potilaan etu.

Itse sain raskaana ollessani hirveän ahdistuskohtauksen ja jouduin paniikissa ja itkuisena päivystykseen. Sen sijaan että päivystyslääkäri olisi miettinyt, mistä ahdistus johtuu ja tehnyt jotakin sen hoitamiseksi, hän vain hoki että koska olen raskaana, minulle ei saa antaa rauhoittavia. Epäili siis minun olevan rauhoittavien perässä, vainka jos olisi vaivautunut lukemaan potilastietoni, olisi nähnyt etten koskaan ole sellaisia syönyt.

Arvaa tuliko jo muutenkin ahdistuneelle potilaalle parempi olo?

isäni olisi varmasti selvittänyt , onko joku lääke sinulle sopiva!  luultavasti myös sulkenut veritulpan ym. pois.   isä oli hyvä lääkäri. lähinnä  häntä ärsytti se sama, tk:n vieressä asuva ukko joka kävi pyytelemässä  joka viikko jotain yskäänsä.. ja pihalla pisti tupakaksi! ukkoa oli tutkittu, muuta syytä ei yskälle löytynyt.  tai se ylipainoinen rouva joka vaati kortisonipiikit ja röngenit  ja ties mitä vaikka painonpudotus olisi auttanut polvikipuun.  nämä ja muutama muu olivat pikkukaupungin tk:n vakkareita ja isäni ei varmasti ollut ainut, jolla pinna vuosien myötä kiristyi ...

niin ja isä ei normaalisti siis puhunut asiakkaista, ainostaan niissä yksissä juhlissa pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistä avautui .

Isäsi rikkoi vaitiolovelvollisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isäni oli tk-lääkäri ja avautui kerran eräissä juhlissa hiukan otettuaan siitä, miten suututtaa kun sama ketjupolttava ukonkäppänä juoksee valittamassa yskää tai sama ylipainoinen matami käy  harva se päivä itkemässä kipeitä polviaan ja päälle mummelit, jotka haluavat vain jutella...

isä oli leppoisa mies , mutta n. 30v tk:ssa söi tehokkaasti ! 

Lääkärien kyynistyminen ei ole potilaan etu.

Itse sain raskaana ollessani hirveän ahdistuskohtauksen ja jouduin paniikissa ja itkuisena päivystykseen. Sen sijaan että päivystyslääkäri olisi miettinyt, mistä ahdistus johtuu ja tehnyt jotakin sen hoitamiseksi, hän vain hoki että koska olen raskaana, minulle ei saa antaa rauhoittavia. Epäili siis minun olevan rauhoittavien perässä, vainka jos olisi vaivautunut lukemaan potilastietoni, olisi nähnyt etten koskaan ole sellaisia syönyt.

Arvaa tuliko jo muutenkin ahdistuneelle potilaalle parempi olo?

isäni olisi varmasti selvittänyt , onko joku lääke sinulle sopiva!  luultavasti myös sulkenut veritulpan ym. pois.   isä oli hyvä lääkäri. lähinnä  häntä ärsytti se sama, tk:n vieressä asuva ukko joka kävi pyytelemässä  joka viikko jotain yskäänsä.. ja pihalla pisti tupakaksi! ukkoa oli tutkittu, muuta syytä ei yskälle löytynyt.  tai se ylipainoinen rouva joka vaati kortisonipiikit ja röngenit  ja ties mitä vaikka painonpudotus olisi auttanut polvikipuun.  nämä ja muutama muu olivat pikkukaupungin tk:n vakkareita ja isäni ei varmasti ollut ainut, jolla pinna vuosien myötä kiristyi ...

niin ja isä ei normaalisti siis puhunut asiakkaista, ainostaan niissä yksissä juhlissa pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistä avautui .

Nostat isääsi jalustalle, mutta onko syytä, kun juopotellessaan luopuu vaitiolovelvollisuudestaan?