Teini ei syö lääkkeitään
Poika sai lääkettä nimeltä ketipinor ahdistukseensa kun käytiin psykiatrilla ja nyt poika ei syö lääkkeitään vaikka lääkäri käskee ja minä käsken, mutta ei. Mitä tälle voi tehdä? pakkohoito?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Onko kertonut syytä, miksei tahdo ?
Pelkää kaiken maailman sivuvaikutuksia.
-ap
Oletko ottanut selvää mitä lääke on?
Jos on kyseessä pelkästä ahdistuksesta kannattaisi koikeilla Buspironia eikä ketipinoria. Ketipinor kuuluu ns "ihmelääkkeisiin", riippuen annostuksesta sitä käytetään nukahtamisvaikeuksista skitsofrenian hoitoon. Toivon että olisin itse myös ollut huolissani aikoinaan kun alotttiin ketiapiinilääkitys, enkä vain kiltisti olisi sitä syönnyt. Syön itse tällä hetkellä molempia, tosin reseptien mukaan ketipinor menee kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja buspiron ahdistukseen.
Mulla oli ketipinor pienenä annostuksena,hirveät pelko ja hallusinaatiotilat.kun taas pojalleni 19 sopi mainiosti unettomuuteen ilman sivuoireita
Ahdistukseen ahdistuslääkkeet. Neuroleptit ovat senverran vaarallisia, että niiden käyttö tulee rajata ainoastaan psykoottisiin tiloihin. Ahdistuksen hoito bentsodiatsepiineilla on käytännössä haitatonta. Neuroleptit aiheuttavat parkinsonismia, diabetesta, aivojen surkastumista jne. Jatkossa terapia, liikunta, muita keinoja siihen ahdistukseen, lääkkeillä sitä ei voi blokata loputtomiin.
Kannattaa ainakin kokeilla pienellä annostuksella sopiiko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kertonut syytä, miksei tahdo ?
Pelkää kaiken maailman sivuvaikutuksia.
-ap
Niitä on ihan syytäkin pelätä. Eikö ennemmin kannattais puuttua ahdistuksen syihin tmv kuin siihen että lääkitään nuori hiljaiseks, ettei tunne mitään tunteita. Nimim.kokemuksesta puhun, ks.lääkkeitä söin....
Sano sille että lääkettä voidaan vaihtaa jos sivuoireet on ikäviä. Itsellekkää. Ei masennuksen hoitoon sopinut, mutta vaihtamalla parani.
Mä en oo syönyt mun lääkkeitäin, täällä naiset on kuin noitii ne kysyy ootsie tämän kylän poikii
Kuka täällä jaksaa trollata jatkuvasti ketipinoria. Jokaisesta AV mammastakin on tullut psykiatreja älykkäämpi ja tiedostavampi. Vaikka jokainen lääke voi potentiaalisesti olla vaarallinenkin niin ei se tarkoita, ettei niistä voi myös saada todellista apua. Itse ainakin olisin tippunut pois työelämästä, ilman tätä lääkettä. Sain kuitenkin apua, kun pystyin nukkumaan ja se rauhallisuuden tunne jatkui yleensä töissäkin. Olin hyvin nuori, mutta aloitin myös urani nuorena. Nykyään olen lääkkeetön ollut jo vuosia, mutta tuolloin söin lääkettä kolme vuotta ja hakeuduin terapiaan. Pelkkä terapia ei todellakaan olisi riittänyt tai olisi saanut apua aikasintaan sen ensimmäisen 6kk jälkeen, jolloin en olisi enää pystynyt töihin. Nyt ei tullut uraan katkoja, ja sekin piti mieltä parempana, kun olin ylpeä asiasta.
Helppohan se on muilta pelotella se apu pois, kun ei edes alkuunkaan tajua, mitä se ahdistus voi pahimmillaan olla.
Onko kertonut syytä, miksei tahdo ?