Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut pienten lasten äidit eivät huolehdi yhtään ulkonäöstään kun taas toiset samassa tilanteessa olevat huolehtii?
03.11.2016 |
Mäkin tiedän yhden äidin, jolla on 2 alle 6-vuotiasta lasta ja ihmettelen aina, kun hänen kampauksensa on joku sliippanuttura tai letti. Hiukset maantien väriset. Eikä yhtään käytä meikkiä. Vähän ulkonäköä kohentamalla hänkin olisi todella söpön näköinen.
Muutamat muut mun tuntemat äidit taas, vaikka heillä on kolmekin pientä lasta ovat aina niin siistin ja huolitellun näköisiä aina kun heitä näkee.
Mikä siinä on, että toiset pienten lasten äidit jaksavat huolehtia itsestäänkin pienten lasten syntymän jälkeen kun taas toiset ovat sitä"hälläväliä, miltä itse näytän, kunhan lapset on nätisti puettuja ja söpöjä"-tyyppiä?
Kommentit (58)
Kun nukut 5-6 tuntia yössä pätkittäin. Ei laittautuminen jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"samassa tilanteessa"... KUKAAN äiti ei ole samassa tilanteessa kuin toinen äiti vaikka kuinka ois saman ikäiset lapset. Jos toisen lapset on kotona hyperaktiivisia ja vaativat paljon huomiota ja toisen lapset rauhallisempia tai itsenäisempiä niin luonnollisesti toisella äidillä jää aikaa panostaa itseensä ja toisella ei.
Tai sitten toista ei vaan kiinnosta ja toista kiinnostaa, ja sekin on ihan ok. Minä olen lapseton ja toisinaan kuljen arkena kylillä likaisella tukalla ilman meikkiä ja toisinaan huvittaa laittautua. Ei pitäisi kenenkään naåaa kutittaa.
Mitä, mitä? Lapsettomat tekee sitä ihan samaa! Ja miehet! Miten ulknäöstään huolehtiminen/huolehtimattomuus liittyy mitenkään pienten lasten äiteihin?
Jotkut ovat ihan sujut itsensä kanssa ilmankin tälläämistä. Itse kuulun tähän ryhmään. Töihin ja ulos lähtiessä laittaudun kyllä (en ruokakauppaan tai leikkipuistoon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei ukko joka välissä vonkaisi seksiä johon sillä riittää energiaa kun minä hoidan kodin, koliikkivauvan ja opiskeluni. Menkööt huoriin tai vetäköön tumppuun. Minä tahdon nukkua. Kymmenen vuoden päästä uus ukko, hyväpalkkainen työ ja huoliteltu olemus.
Ei tulis mieleenkään alkaa rupsahtamaan lasten takia. Suihkussa käyn ja meikkaan, ei ongelmaa. Minulla on mies, hänkin hoitaa lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne, jotka eivät laittaudu ole niitä, joita ulkonäkö ei ole ikinä juurikaan kiinnostanut - joten miksi kiinnostaisi lasten jälkeenkään.
En tiedä yhtäkään sellaista naista, joka olisi aina ollut kiinnostunut ulkonäöstä ja laittautunut, mutta yhtäkkiä lasten jälkeen lopettanut sen.
En yhden yhtäkään.
Toisaalta en taida tietää/tuntea ylipäätään ketään pienten lasten äitiä, joka ei huolehtisi itsestään yhtään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä voisi yhtä hyvin kysyä miksi minä, abi vuotta opiskeleva, en jaksa laittautua. Vastaus on yksinkertainen; ei huvita, en halua, en jaksa. Ei koulussa tai kaupassa ketään kiinnosta mille näytän
Miksi jotkut naiset tykkäävät laittautua ja toiset eivät ollenkaan? Ei se välttämättä lapsista johdu, koska toisia ei vaan yleensä laittautuminen kiinnosta. Miksi sua ei vaikkapa kiinnosta fysiikka kun taas toisia naisia kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä av-mammaa...
Jos äiti jaksaa laittaa tukkansa sliippanutturalle tai letille, sehän on jo aika hyvin! :D Mulla oli perheen pikkulapsiaikoina ihan vaan suttunuttura. Ja on kylä itseasiassa edelleen, en jaksa laittaa tukkaa sen kummemmin. x)
Kotona en meikannut koskaan lasten ollessa pieniä - enkä meikkaa kotona edelleenkään, en näe siihen mitään tarvetta. Töihin meikkaan, se on on mulle aamurutiineissa osa työrooliin ja -moodiin siirtymistä. Ihan kevyt meikki siis kuitenkin.
Paljon on niitäkin ihmisiä jotka ei meikkaa koskaan ollenkaan, saattaahan se sun tuntema äiti olla semmoinenkin? Ja kyllä mä ainakin itse ajattelen että hiekkalaatikon reunalla on ihan sosiaalisesti hyväksyttävää olla meikeittä. :) Enemmän ihmettelisin äippylin vahvaa meikkiä, irtoripsiä jne - vaikka eihän niissäkään varsinaisesti mitään pahaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä voisi yhtä hyvin kysyä miksi minä, abi vuotta opiskeleva, en jaksa laittautua. Vastaus on yksinkertainen; ei huvita, en halua, en jaksa. Ei koulussa tai kaupassa ketään kiinnosta mille näytän
Mistä sitä tietää, jos joku ihmetteleekin sitä, miksi tuollainen nuori ei vaivaudu huolehtimaan ulkonäöstään? Voihan meitä ihmettelijöitä olla enemmänkin. Tuskin mä sentään olen ainut. Ap652
Olin ennen sliipattu ja tykkäsin laittautua, mutta.
Mulle tuli lapsi, joka itki koko ajan paitsi sylissä. Yritä siinä nyt jotain ponnaria ihmeellisempää väkertää hiuksiisi yhdellä kädellä.... Huusi aina kun olin pukenut hänet vaunuihin, juuri ja juuri ehdin itse pukea loput hississä ja pipon työntää päähäni, tukasta viis.
Yöt nukuin parin tunnin pätkissä, joten ei tosiaankaan ollut energiaa lakata kynsiä tms. ekstraa. Hyvä kun muistin hampaat pestä.
Kaverini vauva taas viihtyi tuntikausia yksin itsekseen, kaveri laitteli itseään ja postaili Instakuvia.
Toisen kaverini mies hoiti lasta aina, joten hän sai pynttäytyä kuten ennenkin: föönata ja meikata.
Nyt olen taas laitettu, lapset koululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut naiset tykkäävät laittautua ja toiset eivät ollenkaan? Ei se välttämättä lapsista johdu, koska toisia ei vaan yleensä laittautuminen kiinnosta. Miksi sua ei vaikkapa kiinnosta fysiikka kun taas toisia naisia kiinnostaa?
Siksi, koska fysiikka ei ole naisellinen hyve. Ulkonäöstä huolehtiminen taas on. Ap
Mä en meikkaa enkä värjää hiuksia. En oikein jaksa enkä pysty. Mulla on atooppinen iho. Päänahka nytkin vereslihalla, kasvot hiekkapaperia. Siihen kun alkaisi vielä jotain tököttejä tunkemaan.. ei ei ei.
Eikä edes kiinnosta. Hiukset on puhtaat ja suihkussa käyn ja käytän puhtaita vaatteita. Kyllä mä mielestäni olen silti ihan huoliteltu.
Mulla on kolme lasta, jos se nyt jotenkin liittyy asiaan..
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne, jotka eivät laittaudu ole niitä, joita ulkonäkö ei ole ikinä juurikaan kiinnostanut - joten miksi kiinnostaisi lasten jälkeenkään.
En tiedä yhtäkään sellaista naista, joka olisi aina ollut kiinnostunut ulkonäöstä ja laittautunut, mutta yhtäkkiä lasten jälkeen lopettanut sen.
En yhden yhtäkään.Toisaalta en taida tietää/tuntea ylipäätään ketään pienten lasten äitiä, joka ei huolehtisi itsestään yhtään...
Oletko kuullut sellaisesta kuin masennus?
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti jaksaa laittaa tukkansa sliippanutturalle tai letille, sehän on jo aika hyvin! :D Mulla oli perheen pikkulapsiaikoina ihan vaan suttunuttura. Ja on kylä itseasiassa edelleen, en jaksa laittaa tukkaa sen kummemmin. x)
Kotona en meikannut koskaan lasten ollessa pieniä - enkä meikkaa kotona edelleenkään, en näe siihen mitään tarvetta. Töihin meikkaan, se on on mulle aamurutiineissa osa työrooliin ja -moodiin siirtymistä. Ihan kevyt meikki siis kuitenkin.
Paljon on niitäkin ihmisiä jotka ei meikkaa koskaan ollenkaan, saattaahan se sun tuntema äiti olla semmoinenkin? Ja kyllä mä ainakin itse ajattelen että hiekkalaatikon reunalla on ihan sosiaalisesti hyväksyttävää olla meikeittä. :) Enemmän ihmettelisin äippylin vahvaa meikkiä, irtoripsiä jne - vaikka eihän niissäkään varsinaisesti mitään pahaa ole.
Mä olen nähnyt tämän mun esimerkkiäidin kyllä meikattunakin. Siitä tiedän, että hän olisi meikattuna ja huoliteltuna söpön näköinen. Nyt vaan lasten tulon jälkeen tuo ulkonäöstä huolehtiminen on vähentynyt rutkasti. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Ap
No nyt on ihmettelyn aihetta kerrakseen!!!