Jos mies asuu kotona vielä 26-vuotiaana, pitäisikö hälytyskellojen soida?

Luuseri.

Jos mies venyttää kikkeliä eikä tee mitään hyödyllistä, niin jättäisin jutun siihen. Jos miehellä on koulu kesken ja siksi asuu vanhemmillaan niin asia on ihan ok. Tiedän myös miehen, joka yli kolmikymppisenä muutti takaisin kotiin pitämään huolta äidistään, jolta oli lonkka murtunut. Syitä on niin monenlaisia.

Miksi mies asuu kotonaan? Jos ei ole edes asunut itsekseen, suhtautuisin epäillen.

Ei välttämättä, riippuu ihan miehestä ja tilanteesta. Eräskin tuntemani aikuinen mies asuu isänsä kanssa lapsuudenkodissaan, äiti on jo kuollut. Heillä on yhteinen yritys ja iso omakotitalo "maalla" (lähellä pk-seutua mutta pellon laidalla). Mielestäni ihan jees ja kätevää.

Sitten eräs toinen noin 25-v. mies asuu vanhempiensa luona, koska opiskelee ja on sinkku ja tulee halvemmaksi opiskeluaikana niin. Vanhemmat kun asuvat sopivan lähellä opiskelupaikkaa.

Jos on työelämässä ja vielä asuu vanhempiensa luona, on  jotain pielessä.

Riippuu vähän miksi asuu vanhemmillaan?

En tiedä, mutta eikös tuo ole ulkomailla ihan tavallistakin? Esim. eteläisessä Euroopassa.

Ei pitäisi, asuminen on nykyään niin kallista, ettei omaan asuntoon välttämättä kannata haikailla, jos kotona asuminenkin vielä sujuu. Tiedän kaksi tuossa iässä kotona asunutta miestä ja kumpikin todella kunnollisia miehiä, eivät mitään mammanpoikia edes.

Minun veljeni asui kotona vielä 25-vuotiaana ja käytännössä pyöritti meillä arkea. Opiskeli yliopistossa, hoiti melkein kaikki kotityöt ja huolehti nuorempien sisarusten koulunkäynnistä yms. asioista. Vanhempani olivat töidensä takia paljon ulkomailla ja usein molemmat poissa kotoa pidempiä aikoja. Helpommalla hän olisi päässyt jos olisi muuttanut vaikka opiskelijasoluun.

Ne on tuomionkellot, jotka päässäsi kumajavat. Jätä se saatanan sika  äitinsä ja isukkinsa hoiviin.

Eikö me kaikki loppujen lopuksi asuta kotona?

Mies käy töissä. En ole vielä viitsinyt kysyä syytä kotona asumiselle. Tuntuu vaan oudolta.

Ap

Milloin niitä sireenejä soitettaisiin? Syntymäpäivänä ja sen jälkeen viikon välein ehkä?

Riippuu paljon ihmisestä ja taustasta. Jos tekee töitä tai auttaa omia vanhempiaan ja elo sujuu heidän kanssa aikuismaisesti niin mikäs siinä. Eri asia jos asuu "täyshoidossa" tekemättä juuri mitään niin silloin katselisin muualle.

Riippuu syystä. Jos opiskelee vielä tai on jäänyt hoitamaan vanhempien kanssa sukutilaa tai huolehtii vanhasta äidistä/isästään jos toinen vanhemmista on kuollut tai tai...

Mutta joku tyhjäntoimittaja iskän ja äipän patojen ääressä pleikkaa pelaillen, niin ei kiitos.

Tulee ekana mieleen, että onko mies jotenkin sairas. Jotkut asuvat omina vaikeina aikoinaan ainakin välillä "himassa". Psykoosiaikoinani tein niin itsekin ihan oman turvallisuuteni vuoksi kun ei tuolloin muita asuinkumppaneja ollut.

No, minun mieheni asui aika pitkään kotona. Opiskeli diplomi-insinööriksi ja kävi samalla töissä. Syy kotona asumiseen oli rahan säästäminen, ja se että lapsuudenkodissa asui yksin yhtä kerrosta, omalla sisäänkäynnillä eli aika rauhassa. Valmistumisensa jälkeen osti oman asunnon erinomaiselta paikalta pk-seudulta, lainaa ei tarvinnut paljon ottaa. Vaikka oli niin pitkään äitinsä helmoissa, ehti asua yksin muutaman vuoden niin, että tekee kotihommia enemmän ja paremmin kuin minä. Tienaakin tuplasti minun palkan verran, vaikka akateeminen olen itsekin.

En siis luuseriksi sanoisi tätä tällä hetkellä tekniikan väikkäriä tekevää asiantuntija-miestäni, jolla alkaa olla näin kolmekymppisenä aika mukava omaisuus. Ei ole koskaan tuhlannut rahojaan turhaan, ei ole pyörinyt baareissa  eikä harrastanut irtosuhteita. Palstan kriteereiden mukaan tämä rauhallinen ja luotettava mies ei ehkä ole se bodaava, naisia kuin viljaa kaatava alfauros, mutta minun mielestäni aivan parasta A-luokkaa, niin luonteeltaan, arvoiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Plus että on ihan mahtava myös sängyssä ja mitä lempein isä lapsellemme.

Että niitä kotona asuviakin on monenlaisia...